Kalkkunaa arkeen ja juhlaan

Viikolla 44 vietetään valtakunnallista kalkkunaviikkoa ja marraskuun viimeiseksi torstaiksi sijoittuu jenkkien kiitospäivä. Jo leffoista ja tv-sarjoista tiedämme, että kalkkuna on kiitospäivänä pöydän kunkku, mutta istuu kotimainen kalkkuna mainiosti meikäläiseenkin juhlapöytään. Vaikka jo heti pyhäinpäivänä. Tuottajat tietty toivovat, että oppisimme syömään kalkkunaa ympäri vuoden.

Kalkkunalla on oma viikko

Marraskuun ensimmäistä viikkoa (31.10.—6.11.2011) vietetään valtakunnallisena kalkkunaviikkona. Teemaviikkoa vietetään toista kertaa ja sen tarkoituksena on ensisijaisesti lisätä kuluttajien tietoa ja tietoisuutta kalkkunasta ja kalkkunanlihasta.

Kirjoitin Himahellassa jo kesällä kalkkunasta, kun innostuin siitä grillikautena broilerin vaihtoehtona.

Perjantaina 23.10. pistäydyin Siipikarjaliiton aamiaisbrunssilla kuuntelemassa, millä argumenteilla kalkkunan tulisi löytyä yhä useammin suomalaisten lautasilta. Muun muassa korkealle arvostamani ravitsemusasiantuntija Patrik Borg oli tilaisuudessa puhumassa kalkkunan puolesta. Herra pitää muuten erittäin mielenkiintoista ja selkokielellä ravitsemusasioita käsittelevää Pöperöproffa-blogia.

Kalkkuna ei sinänsä ole mikään superfood, mutta siitä ei myöskään löydy mitään sellaista, mikä aiheuttaisi no-no -efektin ruokauskonnon alttarilla,  ilmeni tilaisuudessa käydyssä yleiskeskustelussa. Kalkkuna on  herkullista, ravitsemuksellisesti suositeltavaa valkoista lihaa, joka sopii mainiosti myös monikulttuuriseen keittiöön. Sekin on huomionarvoista aikana, jota parhaillaan elämme.

Ravitsemuksellisesti tarkasteltuna kalkkunassa on runsaasti aminohappokoostumukseltaan hyvää proteiinia, se on vähärasvaista, se on hyvä sinkin, seleenin ja fosforin lähde. Kalkkunanlihassa on myös runsaasti B-ryhmän vitamiineja. Se sopii siis mainiosti terveystietoisenkin keittiöön.

Kalkkuna Suomessa

Kalkkunoita kasvatetaan maassamme sopimustuotantona 37 tilalla. Tuotanto on pientä, jos sitä verrataan vaikkapa broilerien kasvattamiseen. Tuotanto on keskittynyt Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueelle, mutta myös Juvan seudulla on muutama kalkkunatilallinen.

Jokainen suomalainen kuluttaa vuodessa noin 1,6 kiloa kalkkunanlihaa, mutta sen kotimaisuusaste oli tammi-syyskuussa vain 58 prosenttia. Suurin osa ulkomaisesta kalkkunanlihasta tuodaan Saksasta ja Puolasta, sen sijaan kalkkunalihavalmisteiden suurimpia tuontimaita ovat Saksa, Ranska, Alankomaat ja – yllätys, yllätys – Brasilia. Suomessa kalkkunanlihaa tuotetaan sellaiset 7,5 miljoonaa kiloa.

Taipuu ruokaan kuin ruokaan

Kalkkunanliha taipuu ruokaan kuin ruokaan ja sillä voi halutessaan korvata ruokaohjeessa minkä lihalajin tahansa. Kaupasta löytyy niin linnun rintafileetä, filee- ja paistirullia, fileesuikaleita, ohutleikkeitä, palapaistia kuin jauhelihaa. Niistä syntyy niin arkiset kuin juhlavammatkin safkat. Saatavilla oleva valikoima tietty vaihtelee kaupan ja kauppiaan mukaan.

Monesti kuulee sanottavan, että kalkkuna on kuivaa.  Kalkkuna on vähärasvaista, mutta kun sen kypsentää oikein, kuivuus ei todellakaan ole ongelma. Tässä muutama vinkki, jota asiantuntijat kalkkunan kohdalla keittiössä painottavat:

1. Käytä lihalämpömittaria. Kalkkunan lihasta tulee erittäin murea ja mehukas, kun kypsentäminen lopetetaan lihan sisälämpötilan saavuttaessa 67–68 astetta. Siipikarjaliitto suosittelee 75 astetta, mutta tärkeintä on, että sisälämpötila on yli 60 astetta, jossa salmonella tuhoutuu. Ylikypsä liha on kuivaa. Tämä pätee varsinkin kypsennettäessä kalkkunanrintaa.

2. Pane liha pannulle kuivana. Ennen kuumalle pannulle joutumistaan lihan pinnan tulee olla paitsi lämmennyt, myös kuiva – siis oikeasti kuiva! Painele se siis kauttaaltaan kuivaksi talouspaperilla.

3. Viipaloi syiden vastaisesti. Parasta kalkkuna on kun se on viipaloitu ohuiksi viipaleiksi syiden vastaisesti ja lihasta hieman viistosti ulospäin.

4. Kypsä liha vain kuumennetaan. Jos käytät ruokaan kypsää kalkkunaa, lisää se ruokaan vasta viimeisten ainesten joukossa. Liha on parhaimmillaan kun se vain lämpenee, sitä ei tarvitse enää kypsentää.

Kalkkuna on pikkujouluajan täsmätuote

Jos kinkku kuuluu perinteiseen joulupöytään, kalkkuna voi lennähtää sinne vaikka itsenäisyyspäivänä tai pikkujouluaterialla. Viime jouluna valmistin pienen perheemme jouluaterialle 1,5 kiloa painavan kalkkunanfileen, josta kehkeytyikin sellainen hitti, että tämä taikuri aikoo toistaa temppunsa tulevanakin jouluna. Tai jo pyhäinpäivänä.

Kalkkunan seuraksi sopii erinomaisesti tammitettu valkoviini. Kokeile vaikka Lindemans Bin 65 Chardonnay 2014  -valkoviiniä (9,99 e), joulunmakuiseksi kuorrutetun kalkkunafileen kanssa. Se on harkittu paritus, sillä aussien rakastamat karpalot ja yrtit antavat kalkkunalle mukavan down under -twistin.

Herkkuhetkiä siipiveikkojen parissa toivoo,

Himahellan Tiina

Kuvat: Norman Ojanen/OM-arkisto ja Tiina Rantanen

---

    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Seuraa Himahella -blogia Facebookissa Seuraa Himahella -blogia Pinterestissä Seuraa Himahella -blogia Instagramissa