Tukholma on aina ollut yksi lempikaupungiestani. Vuoden aikana olen piipahtanut länsinaapurimme pääkaupungissa seitsemän kertaa. Tukholma on kaupunki, jolla tuntuu aina olevan jotain uutta tarjottavaa. Puhutaan sitten trendeistä tai vaikkapa nähtävyyksistä. Tukholmassa on vahva eurooppalainen klangi, joka näkyy kaikessa. Niin ihmisissä kuin elämäntyylissä.

Maaliskuun viimeisen viikonlopun risteily oli perinteeksi vuosien varrella muodostunut Lady Line, jolloin kummityttäreni äidin kanssa otamme viikonlopusta irti kaiken mahdollisen. Tämä ei välttämättä tarkoita mitään rai-rai -meininkiä, vaikka on sellaisiakin risteilyitä yhdessä tullut tehtyä. Fiiliksellä on aina menty. Suomalaisillehan risteily on aina ollut pieni irtiotto arjesta.

Nykyisenlainen risteilykulttuuri kehittyi muotoonsa jo sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin suomalaiset risteilivät pääsääntöisesti Tukholmaan ja ruusujen kaupunkiin Visbyhyn. Risteilykulttuurimme ominaispiirteeksi muodostui se, että risteily tapahtui reittiliikenteeseen suunnitelluilla aluksilla samanaikaisesti reitti- ja rahtiliikenteen kanssa. 1960-luvulla rakennetut risteilykäytössä olleet alukset olivat kaikki autolauttoja, eivätkä varsinaisia risteilyaluksia. Yhä edelleen laivat ovat tärkeä osa E4-maantietä.

Charles Heidsieck Brut Reserve on Viking Linen laivan samppanja

Plate – Social dining  ja 7-ruokalajin maistelumenu

Keväällä 2016 olin bongannut Viking Linen Mariellalla Plate -nimisen ravintolan. Sitä ei voinut olla huomaamatta. Tuoleina ikkunapöydissä on öljytynnyrit,  ruokalista on kääritty viinipulloon ja lautasliinarenkaina toimii isot mutterit. Niinpä ehdotinkin ystävälleni, että ruokailisimme kevätreissullamme tässä meille uudessa ravintolassa.

 

Plate-ravintolassa ei ole perinteistä ruokalistaa, vaan tarjolla on joko seitsemän tai yhdeksän ruokalajin maistelumenut.  Olin tehnyt pöytävarauksen ja ostanut meille lyhyemmän maistelumenun jo matkaa tilatessani, jolloin menun hinta oli 39 euroa. Laivalla siitä näytettiin pyydettävän 42 euroa. Yhdeksän ruokalajin hinta olisi ollut 46/49 euroa, mutta totesimme, että liika on liikaa. Vaikka kyse onkin pienistä maisteluannoksista.  Seitsemän ruokalajin jälkeen olo oli mitä mainioin, ylitäyttökään ei uhannut vaikka maha täysi olikin. Sanoisin, että menussa oli hinta-laatusuhde kohdallaan. Raaka-aineiden käyttö on luovaa, ja annoksissa  ja niiden esillepanossa näkyi vallalla olevat ruokatrendit.

Katso kuvakooste annoksista allaolevasta videolinkistä:

Kevään korvalla Platessa elettiin yhtä talvisissa tunnelmissa, Winter-menu vaihtuu kuulemma uuteen lähempänä kesää.

Mitä sitten juomaksi ? Tämä oli Blondille helppo rasti. Ruokalajeille oli luonnollisesti tehty omat viinisuosituksensa, mutta minähän vannon kuplien nimeen. Niin veden kuin viinin suhteen. Laivan samppanja on yksi lempiskumpistani, Charles Heidesieck Brut Reserve. Ravintolahinta pullolle oli 50 euroa. Niinpä menimme samppanjalla läpi koko aterian, eikä se todellakaan ollut huono valinta. Tax-Freessä juoma maksaa muuten  kanta-asiakaskorttia vilauttamalla 29 euroa.  Ja minähän vilautin!

ABBAa ja auringonpaistetta

Meidän Lady Line -reissujemme kaava on ollut usein täysin samanlainen. Kävelemme laivalta Tukholman Vanhankaupungin läpi Åhlensille ja NK:lle, ja piipahdamme ehkä Östermalmin hallissa. Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta tällä kertaa päätimme käydä mielummin jossain museossa, ehkä parissakin. Vaihtoehtoina oli kivenheiton päässä Viikkarin terminaalista sijaitseva Fotografiska, joka on todella upea ja käymisen arvoinen paikka.  Kiinnostavat näyttelyt vaihtuvat tiuhaan, joten siellä voi käydä vaikka joka reissulla.

Fotografiska on panostanut paljon myös ravintolaansa, joka on palkittu mm. Dagens Nyheterin Gulddraken-palkinnolla eli se oli vuoden 2015 paras keskihintainen ravintola. Ravintolasta vastaa TV:stäkin tuttu kokki Paul Svensson. Ruokalistaa dominoivat luomuraaka-aineet ja sesonkiherkut.

Toinen vaihtoehtomme oli Djurgårdenissa sijaitsevassa ABBA-museo. Vaikka museo on jo ollut Tivolin vieressä jo vuosia, kumpikaan meistä ei ollut käynyt siellä koskaan aikaisemmin. Lisäksi viimeinen laivaterminaalistä lähtevä Båtbuss ajaa suoraan Skanssenille, 100 metrin päähän museosta.  Niinpä hyppäsimme tähän bussiin ja hyräilimme mielessämme jo Dancing Queenia. Naureskelimme, että niitähän silloin 1970-luvun lopussa diskoillessamme olimmekin. Abba on osa nuoruuttamme ja kummankin henkilöhistoriaa.

ABBA The Museum lanseerasi tänä keväänä suurimman uutuutensa sitten museon avautumisen toukokuussa 2013. Neljä tarkkaa silikonista valmistettua jäljennöstä kuvaavat ABBAn jäseniä Fridaa, Agnethaa, Björniä ja Bennyä pukeutuneena legendaarisiin, 70-luvun lopun lava-asuihin. Hahmojen valmistus kesti yli vuoden ajan ja niiden takana on ruotsalainen maskeeraaja ja kuvanveistäjä Göran Lundström.

Alla olevassa videokoosteessa on parhaita paloja museon tarjonnasta.

Jonotimme museoon sellaisen vartin verran, mutta jonon ohi olisi päässyt näppärästi ostamalla liput netissä etukäteen. Museossa oli myös audiolaitteet,  joista saattoi kuunnella selostusta ABBAn vaiheista ihan selvällä suomenkielellä.

Tukholmalaiset ottivat ilon irti keväästä

Lauantaipäivä oli aurinkoinen ja lämpöä oli luvattu yli 11 astetta. Mittari taisi kivuta kuitenkin sinne 15-16 asteeseen. Tukholmalaiset olivat liikkeellä sankoin joukoin ja Djurgårdenissa liikkui kaikenkirjavaa kansaa. Lapsiperheet suunnistivat Skanssenille tai Junibackeniin, aikuiset ehkä Nordiska museetiin tai  katsomaan Vasa-laivaa.

Kävelimme Skanssenilta Strandvägeniä eli rantatietä keskustaan.  Kaikki terassit ja penkit  olivat täynnä auringonpaisteesta nauttivaa kansaa. Ihmiset istuivat myös ruokailemassa ulkosalla ja roseeviinipullot olivat viilentymässä jäähdyttimissä. Näytti siltä, että tukholmalaiset todella osasivat ottaa kaiken irti kevään ensimmäisestä lämpimästä päivästä.  Katso kuvakooste alla olevasta videosta.

Äyriäisiä Itämerellä

Laivalle palattuamme otimme tietysti kunnon päiväunet, sillä olimme varanneet pöydän Food Gardenin myöhäisempään kattaukseen. Siellä meitä odotti äyriäisvati, joka sai nämä naiset huokailemaan ja hihkumaan. Olemmahan molemmat suuria äyriäisten ystäviä.

Äyriäisvati on kuitenkin muistettava tilata etukäteen jo ennen reissua. Sitä kannattaa kuitenkin kysäistä ravintolasta vaikka edellisenä risteilyiltana. Jos keittiössä on äyriäisiä, vati on mahdollista saada. Vadin hinta on 47 euroa/ henkilö. Hintaan sisältyy : ½ hummeri, merirapuja, sinisimpukoita, ravunsaksia, tuoreita- ja savustettuja katkarapuja (Ruotsin länsirannikolta) ja chilisimpukoita lisukkeineen. Annos tarjoillaan leivän, voin ja erilaisen kastikkeiden kanssa.

Juomaksi meille suositeltiin joko Chardonnay-rypäleistä tehtyä Chablista tai Sauvignon Blanc -rypäleistä valmistettua Sancerrea, joista päädyimme jälkimmäiseen. Sancerre Le MD 2014, Henri Bourgeois olikin loistava valinta.

Jälkiruokakahvina nautimme Irish Coffeet. Jos ABBA-museo vei päivällä ajatukset sinne 70-luvulle, saman teki tämä klassikkojuoma. Ystävättereni naureskeli, että hänellä oli kasarilla jopa samanlaiset kultareunaiset Irish Coffee -lasit, joista juoma laivalla tarjottiin. Siis todellista retroilua, mutta mitä positiivisimmassa mielessä.

Illalliselta siirryimmekin vielä hetkeksi yökerhoon kuuntelemaan Birdie-nimistä yhtyettä sekä puolenyön tähtiartistia, Sania. Sanin esittämä 90-luvun hittibiisi Keltainen toukokuu vei ajatukset sekin tulevaan kevääseen. Enää hetki, niin se kevät on oikeasti täällä. Sitä odotellessa.

Risteilyterveisin

Blonditiina

Ps. Huhtikuussa Viking Linen ravintoloissa on saatavilla  uusi kasvismenu, mutta onhan jotain kokeiltavaa seuraavallakin reissulla.

Ps. Lue myös

 

Tukholma näyttää vihreiden ruokatrendien suunnan

Tukholma-Tallinna-turnee: Päivä Tukholmassa