Alan vaihto: ”Tein ratkaisun tunteella”

Tuija Komi, 46, jätti taakseen toimistotyöt ja päätti keskittyä musiikkiin. Matkan varrella vaihtui myös kotimaa.

Tuija Komi, kuva: Andrea Gebert/All over

”Saksassa rempseästä luonteestani pidetään. Ehkä siksi, kun saksalaiset itse eivät oikein uskalla irrotella. Pelkäävät, että nolaavat itsensä. Siksi varmaan Eläkeläiset-yhtyekin on täällä niin suosittu. Suomalainen hulluus on piristävää ja aitoa.

Olen asunut Saksassa nyt melkein 20 vuotta. Ensin Frankfurtissa ja vuodesta 2002 Münchenissä. Työskentelin pitkään ulkomaankaupan alalla toimistotöissä. Alun perin lähdin töihin Saksaan vuodeksi. Sen jälkeen olen pari kertaa ottanut aikalisän ja miettinyt, mitä elämältäni oikein haluan.

Matkailu kiehtoi

Haaveilin lapsena matkoista. Kun ystävättäreni täti tuli New Yorkista kotiimme amerikkalaisen ystävänsä kanssa, meinasin pakahtua innostuksesta. Ulkomaalaiseen tutustuminen oli tuolloin lapsena jännittävä ja ihana kokemus. Vieraat kulttuurit kiinnostivat paljon jo silloin.

Vartuin Joroisissa, noin 6 000 hengen kyläyhteisössä. Koululuokallamme oli viisi oppilasta. Olin eläväinen lapsi. Lauloin koulun joulu- ja kevätjuhlissa, soolot lankesivat aina minulle. Osallistuin myös erilaisiin laulukilpailuihin, kaikkiin sarjoihin ja sain palkintoja. Menin nuorena laulukurssille ja tykästyin jazzmusiikkiin. Lauloin myöhemmin kvartetissa ja big bändissä, mutta en osannut silloin vielä vakavissani ajatella, että laulamisesta voisi tulla pääammattini.

Valmistuin järkevästi ulkomaankaupan yo-merkonomiksi. Opiskelin saksaa ja erikoistuin työelämässä saksankieliseen markkina-alueeseen. Olin Saksassa 1993 muutaman kuukauden harjoittelijana vientialalla. Vuotta myöhemmin tein vientimarkkinaselvityksen suomalaiselle metallialan yritykselle. Kiersin Volvolla yrityksissä ja sahoilla Saksan maaseudulla. Keski-ikäiset miehet katsoivat ihmetellen nuorta naulakauppiastyttöstä, eivätkä juuri ostaneet naulojani.

Muutto Saksaan

Vuonna 1995 hankin itselleni pidempiaikaisen työpaikan Saksasta. Muutin Frankfurtiin. Elämä oli mielenkiintoista ja sain paljon ystäviä. Vuoden jälkeen parisuhteeni Suomessa oli päättynyt, mutta mietin, haluanko takaisin Suomeen. Päätin jäädä Saksaan.

Nakuileminen saunassa oli yksi asia, mikä aluksi oudoksutti Saksassa. Täällä alastomuus on sekasaunassakin normaalia. Tosin liikekumppanin kanssa voi olla kauhistus mennä saunaan, toisin kuin Suomessa! Vettä kiukaalle heittää erityinen henkilö, bademeister, joka myös heiluttaa pyyhettä, jotta kuuma ilma kiertäisi tasaisesti koko tilassa.

Saksassa ollaan kohteliaita

Täällä Saksassa sain monenmaalaisia tuttuja ja ystäviä. Olen mukana Saksa-Suomi-seurassa, sillä olen aina viihtynyt saksansuomalaisten seurassa. Tänne jääneillä on yhteisiä piirteitä ja arvoja. On kiva puhua suomen kielellä.

Minulla on Suomen passi ja koen olevani joissakin asioissa enemmän suomalainen ja joissakin saksalainen. Pidän saksalaisten kohteliaisuudesta. He kommunikoivat hyvin ja teitittelevät. Työpaikalla piti muistaa aamulla kätellä ja tervehtiä kaikkia poskitervehdyksin. Piti kysyä mitä kuuluu.

Alan vaihto kypsyi mielessä

Työpäivät venyvät Saksassa lähes aina. Oletetaan, että elämä pyörii työn ympärillä. Kun olin vielä toimistotöissä, palasin kotiin yleensä vasta illalla ja jouduin tilaamaan pizzaa. En ollut ehtinyt käydä kaupassa.

Työskentelin kansainvälisissä tehtävissä. Olin johtamiskoulutuksessa Siemensillä ja olisin halunnut siirtyä monikulttuurisuusasioiden kouluttajaksi. Haave ei onnistunut. Eräänä iltana kävelin toimistosta autolleni ja avasin oven. Kolautin sillä itseäni kipeästi. Se oli kuin herätys: onko tämä nyt kaikki mitä elämällä on minulle antaa? Aloin pohtia, mitä haluan ja mitä vaihtoehtoja minulla on.

Sitten avautui mahdollisuus: kultainen kädenpuristus, eli korvaus vapaaehtoisesti irtisanoutuville. Mietin asiaa jonkin aikaa. Sitten viimeisenä hetkenä pohdin, mitä pääni sanoo, entä sydän. Eräänä iltana torkuin sohvalla, kun tunsin selkeyttä ja valoa. Ihan kuin joku ääni olisi sanonut: ”Tottakai sinä lähdet sieltä Siemensiltä, sehän on päivänselvää!” Lähdin. Silloin en vielä tiennyt, mitä tulisin tekemään.

Rohkaistuin tekemään lopullisen valintani, kun olin ollut pari kuukautta kotona. Minusta tulisi laulaja. Olin itseoppinut, joten halusin opiskella teoriaa. Pyrin pääsykokeilla Frankfurtin musiikkikorkeakouluun.Pääsin sisään ja opiskelin 37-vuotiaana jazz- ja pop-laulua. Suoritin myös musiikkikoulupätevyyden Valtionakatemiassa.

Heittäytyminen freelance-taiteilijaksi

Elätin itseni opintojen ohessa laulukeikoilla. Tein Lidliin suomenkielisiä nauhoituksia. Vuodesta 2006 lähtien olen ollut päätoiminen freelance-taiteilija. Varsinkin alussa oli rankkaa, oli osattava markkinoida. Jonain vaikeana hetkenä äitini kysyi minulta, että pitäisikö sinun ottaa taas tavallinen työ? Mietin hetken, mutta sisuunnuin. Uskoin itseeni ja tulevaisuuteen.

Tuija Komi, kuva: Andrea Gebert/ All over

Innostun herkästi, ja teen monenlaisia asioita. Pääsääntöisesti esiinnyn ja opetan laulua. Teen myös juontokeikkoja ja elokuvamusiikkia studiossa.

Olen käynyt tunnettujen jazzartistien Sheila Jordanin ja Kurt Ellingin kursseilla Yhdysvalloissa. Olen kouluttautunut myös kehoperkussion osaajaksi Keith Terryn kursseilla ja opiskellut Bobby McFerrinin kehittämää yhteisöllistä laulua, eli circlesinging-laulua. Nykyisin vedän itse erilaisia kursseja. Edellä mainittuja menetelmiä sekä laulu- ja musiikkiharjoitteita voi käyttää rentoutumiseen ja stressinhallintaan, kommunikaation parantamiseen sekä luovuuden kehittämiseen.

Mukana Voice of Germany -karsinnoissa

Viime talvena minulle soitettiin Voice of Germany -lauluohjelmasta ja pyydettiin mukaan. Lähdin, sillä mietin, etten halua vanhana mummona kiikkustuolissa katua. Pääsin television karsintoihin asti. Tuomarina ollut suomalainen Samu Haber pahoitteli myöhemmin, kun ei painanut nappulaa. Olin liian hyvä!

Saksalainen ex-miesystäväni aina kannusti, että Tuija, sinun pitää kirjoittaa omia lauluja, pitää olla visio ja tavoitteita. Itseluottamukseni kasvoi.

Pari vuotta sitten Berkley School of Music -laulunkirjoittajakurssilla Toskanassa syntyi Suomea ylistävä Midnight sun –kappale tuoreelle levylleni. Nykyisin sävellän ja sanoitan. Haluaisin vielä joskus myös kirjoittaa ja näytellä.

Ikävä perhettä ja Suomen luontoa

Ikävöin perhettäni, vanhempiani ja siskojani, sillä näen heitä vain kesäisin ja joskus jouluisin. Se hinta on pitänyt maksaa. Kaipaan Suomen luontoa ja hiljaisuutta, puhdasta ilmaa. Kesällä on ihanaa päästä mökille ja järveen uimaan. Perheelläni on vanha karjalainen maatalo Joroisissa.

Karjalaisuus on minulle tärkeää. Haaveenani olisi perustaa Suomeen vielä joskus kulttuurikurssikeskus, jossa vetäisin näitä kurssejani ja pitäisin konsertteja. Sellainen hyvän olon, itsensä kehittämisen ja oppimisen sekä luovuuden keskus. Muutkin osaajat voisivat jakaa siellä omaa tietoaan. Ensi kesänä haluan työskennellä Suomessa esiintyen ja kouluttaen.

Paljon olen nähnyt, kokenut ja elänyt, silti vielä riittää aihetta haaveille. En kadu valintojani. Täällä eletään vain kerran ja tavaroita ei saa mukaansa, kun lähdön hetki koittaa, vain ne monet muistot.”

Teksti: Else Turunen
Kuvat: Andrea Gebert/ All over

artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 1/15 nimellä ”Tein ratkaisun tunteella”.

Lue myös muita Minun tarinani -juttuja:

Vapaaehtoistyö: ”Auttaminen antaa voimaa”
Minun tarinani: Lasketteluonnettomuus muutti kaiken

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Alan vaihto: ”Tein ratkaisun tunteella”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X