Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta, 33, on menettänyt omaisuutensa ja kokenut väkivaltaa töissä ja kotona: "Elämä on antanut turpiin jo monta kertaa"
Vihreitä johtava Sofia Virta sanoo, että elämässä on ollut niin paljon epäonnisia tapahtumia, että on helpompi elää omana itsenään, eikä miettiä, mitä muut hänestä ajattelevat.
Parikymppinen Sofia Virta istui kotinsa saunassa ja yritti kiivaasti nauttia kiukaasta nousevista höyryistä. Nautiskelun sijaan hänen mielessään kiersi kuitenkin yksi ainoa ajatus: mitä hyötyä tästä on?
Sofia oli kuin duracell-pupu. Löylyissä istuessaankin hän huomasi ajattelevansa, mitä kaikkea saunomiseen hukkaantuvalla ajalla olisi voinut saada aikaan.
Jälkikäteen hän on oivaltanut, että lauteilla kiteytyi hetki, jolloin armoton suorittaja ymmärsi, että elämässä on pakko tehdä muutos, muuten lähtee henki.
Pysähdy, Sofia Virta rauhoittaa itseään ja yrittää olla tekemättä liikaa
Nyt 33-vuotiaana Sofia on edelleen tekevää sorttia. Hän on uunituore vihreiden puheenjohtaja, vaikka innostui politiikasta vasta joitain vuosia sitten. Hän puhuu paljon ja nopeasti. Häntä kiinnostavat vauhdikkaat asiat, kuten laukkaavat hevoset, lumilautailu ja kovaa kiitävät autot.
Kymmenen vuotta sitten saunassa istuneeseen Sofiaan hän suhtautuu lempeästi, vähän huvittuneestikin.
”Minulla oli jo tosi nuorena kauhea kiire rakentaa elämä valmiiksi. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olisi ollut ihan hienoa myös ymmärtää olevansa parikymppinen ja elää parikymppisen elämää, Sofia sanoo.
Jo 16-vuotiaana lukiolaisena Sofia Virta puhui itsensä töihin vanhainkotiin ja teki siellä keikkaa koulun ohella. Koulun jälkeen hän lähti yliopistoon opiskelemaan erityispedagogiikkaa, ja niin sanottuna vapaa-aikanaan hän siivosi, työskenteli päiväkodissa, iltapäiväkerhossa, hevostalleilla ja lemmikkiliikkeessä. Pahimmillaan hän teki kahta työtä päällekkäin. Kotona hänellä oli kolme tanskandoggia, mutta niidenkään kanssa hän ei malttanut tyytyä pelkästään harrastamaan, vaan hankki toiminimen ja ryhtyi kouluttamaan muita koiranomistajia.
Opintoihin liittyvään harjoitteluun suositeltiin toimistohommia, mutta Sofia halusi kentälle. Hän sukelsi suoraan syvään päätyyn ja hakeutui lastensuojeluun, vakavaan päihde- ja rikoskierteeseen ajautuneiden nuorten pariin. Harjoittelun jälkeen hän jatkoi töitä useissa eri yksiköissä, vaikka työkaverit ihmettelivät, että etkös sinä ole aika nuori.
Sofia suoritti ymmärtämättä, ettei edes nuori ihminen ole immuuni loppuun palamiselle.
”Minulla oli vahva mielikuva siitä, millaista on täydellinen elämä ja miten sen voi saavuttaa. Ajattelin jotenkin niin, että pitäisi olla hieno koti ja siisti piha, jossa pidetään hauskoja puutarhajuhlia. 25 ikävuoteen mennessä piti ehtiä naimisiin, saada lapsi ja tehdä uraakin.”
Lopulta Sofia hakeutui äitinsä avustuksella terapiaan ja opetteli löysäämään tahtia. Sitä koulua hän käy edelleen joka ikinen päivä, tänäänkin. Sofia komentaa levotonta mieltään ääneen: pysähdy.
”Nuorille olen yrittänyt sanoa, etten ole mikään superihminen. Haluan tehdä puheillani selväksi, että on ihan normaalia väsyä. Joka päivä ei tarvitse tuntua siltä, että elämä on merkityksellistä.”
Lue myös: Konkaripoliitikko Seppo Kääriäinen: ”Tyrkyttää itseään vaalikansalle, se oli vastenmielistä hommaa”
Sofia kantoi aikuisten ihmisten isoja murheita jo pikkutyttönä
Toisen kauden kansanedustajana juuri aloittanut Sofia Virta ei ole muutenkaan painellut yli aidan matalimmasta kohdasta. Vahva velvollisuudentunto pesiytyi hänen mieleensä jo lapsuudessa kolmilapsisen perheen esikoisena.
Sofian äiti oli lastenhoitaja ja isä kuljetusalan yrittäjä. Välillä yrityksellä meni hyvin, välillä ei.
”Jo ihan pienenä otin kantaakseni itseäni isompia murheita. Yritin miettiä rationaalisesti, miten voisin järjestää perheemme raha-asioita, vaikka vanhempani eivät siirtäneet niitä millään tavalla minulle.”
Toisaalla tämä vastuunkanto näkyi suhteessa eläimiin. Sofia oli pelastamassa milloin hiiriä, milloin sammakoita, milloin organisoimassa luokkakavereittensa kanssa rahankeräystä pandoille.
Kun televisiosta tuli nälkäpäivä, hän ymmärsi, että maailmassa on myös ihmislapsia, joilla ei ole tarpeeksi ruokaa.
Sofia iloitsee siitä, että Suomessa yksinhuoltajakin voi työskennellä eduskunnassa
Nyt 33-vuotiaana poliitikkona Sofia on iloinen siitä, että hän joutui herkkänä ja helposti innostuvana ihmisenä käymään läpi omaa jaksamistaan ja arvojaan jo hyvin nuorena. Kasvatustieteen maisteriksi kouluttautunut ja psykoterapiakoulutuksen suorittanut Sofia on huomannut, että jossain vaiheessa jokaisen on tehtävä yhteenlasku.
”Vaikka nousin eduskuntaan nuorena, olin ehtinyt elää siihen mennessä pikakelauksella jo tosi paljon. Olin tietoinen yllykkeistäni ja pidäkkeistäni. Se oli hyvä oppi ennen politiikkaa, joka on aivan oma maailmansa.”
Nuorena tehdystä työstä on ollut hyötyä myös elämän myöhemmissä myrskyissä.
Niitä on tosiaan ollut. Sofia kysyi hiljattain ystävältään, miksi hänen pitää mennä kaikissa asioissa vaikeimman rastin kautta. Ystävä vastasi, että näin Sofia voi ajaa niiden ihmisten asioita, joilla on samanlaisia kokemuksia mutta ei poliittista valtaa.
Oppia onkin kertynyt. Sofia haaveili pitkään lapsesta, ja kun haave viimein toteutui, hän huomasi tekevänsä kansanedustajan vaativaa työtä yksinhuoltajana. Elämä ilman laajoja turvaverkkoja vaati jatkuvaa palapelin rakentamista. Mutta samalla Sofia ajattelee, että on ollut hienoa osoittaa, kuinka Suomessa yksinhuoltajankin on mahdollista istua eduskunnassa.
”Vaikka voi olla vähän naiivia sanoa näin, niin olen ollut pienestä asti sellainen, etten suostu hyväksymään, että olisi asioita, joita ei voi ratkaista. Täytyy vain hakea oikea reitti.”
Pari vuotta sitten Sofia alkoi seurustella pitkäaikaisen ystävänsä kanssa, joka on pystynyt auttamaan lapsen kanssa. Ilman miesystävää hän ei olisi lähtenyt toistamiseen ehdolle eduskuntaan.
”Mutta on niinkin, että lapsi on myös auttanut rajaamaan työntekoa. Jos minulla ei olisi ollut lasta tai olisin elänyt perinteisessä ydinperheessä, olisin varmasti polttanut itseni taas loppuun ja herännyt ehkä vuosien kuluttua siihen, etten ole koskaan kotona.”
Sofia Virta on kokenut väkivaltaa sekä työssään että omassa kodissaan
Elämässä on ollut myös isompia murheita. Maaliskuussa, juuri eduskuntavaalien alla, Sofia kertoi Facebook-sivuillaan joutuneensa maalittamisen kohteeksi. Hänestä leviteltiin sosiaalisessa mediassa valheita, jotka hän halusi oikaista.
Samassa yhteydessä hän kertoi joutuneensa pelkäämään omassa kodissaan henkensä puolesta. Hän kirjoitti nukkuneensa toisinaan lukitussa vessassa ja piilotelleensa maakellarissa. Häntä kohti oli ammuttu ja häntä oli kuristettu.
Jatkopestiä hakeneen kansanedustajan kommentit nostettiin tietysti mediaan, ja lehdissä kerrottiin, että Sofian entisellä kumppanilla on voimassa oleva lähestymiskielto.
Sofia sanoo, ettei olisi lapsensa vuoksi halunnut puhua kokemuksistaan julkisesti. Lopulta hän havaitsi avoimuuden hyväksi, koska hän on saanut valtavasti palautetta vastaavassa elämäntilanteessa olevilta.
”Se, että väkivallasta puhuu, luo toivoa samassa tilanteessa oleville. Väkivallan dynamiikkaa on vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole kokenut itse. Mutta siitä voi selviytyä, vaikkei se helppoa olekaan. Eikä se useinkaan onnistu yksin, ei minultakaan.”
Unelmien talo osoittautuikin hometaloksi, joka vei omaisuuden
Tämän kaiken lisäksi Sofia on tullut ostaneeksi talon, joka paljastui kauppojen jälkeen asuinkelvottomaksi homepesäkkeeksi. Talon piti olla Sofian taloudellinen turva, olihan hän tehnyt vuosikausia töitä saadakseen oman kodin.
”Onhan se karua, että ykskaks tulee se päivä, jolloin koko omaisuudelta menee arvo alta etkä voi tehdä asialle itse yhtään mitään.”
Talosta taisteltiin oikeudessa, ja siitä jäi velkaa, jota Sofia maksaa vielä pitkään. Jonkinlainen onni onnettomuudessa on se, että nyt hänellä on kansanedustajan tulot. Sosiaalialan palkoilla elämä olisi huomattavasti tiukempaa.
Sofia ajattelee, että jos saisi valita, hän jättäisi tämän kokemuksen väliin. Toisaalta omaisuuden menettäminen toi elämään myös uudenlaisen vapauden. Rahan perässä juokseminen loppui.
”Vapauduin ajattelemasta, että aineellinen omaisuus määrittelisi elämääni, että elämässä kuuluu olla omistusasunto ja auto pihassa. Ei kuulu. Ei se ole mikään onnistumisen mitta.”
Toisaalta hän kiirehtii sanomaan, että on nähnyt työssään myös sen, miltä lapsiperheköyhyys näyttää.
”Sitä ei pitäisi kenenkään joutua kokemaan.”
Sofia Virta on saanut hyvät opit sekä vanhainkodissa että työssään laitosnuorten kanssa
Kokemustensa ansiosta Sofia on huomannut, että kun ulkoiset paineet kasvavat, hänestä tulee rauhallisempi. Toimintakyky ei katoa vaikeissa tilanteissa. Elämän varrella erilaisissa töissä vastaan tulleet ihmiset ovat antaneet untuvikolle hyvää koulutusta.
Vanhainkodista hän törmäsi lähes satavuotiasiin ihmisiin, joilla oli valtavasti elämänkokemusta.
”Siellä minulle tosiaan kirkastettiin, että pitää elää täysillä, minkä ehkä otin sitten vähän turhankin kirjaimellisesti”, Sofia sanoo.
Mutta vanhuksilta hän tuli oppineeksi myös sen tärkeän läksyn, että vaikka elämässä sattuisi mitä, katkeroituminen ei kannata.
”Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa itse, mutta omaan suhtautumiseensa voi. Sen olen joutunut aika monta kertaa oppimaan konkreettisesti.”
Toisessa ääripäässä, lastensuojelussa, tuli vastaan elämänsä alussa olevia nuoria, joiden toivo oli äärimmäisen tiukassa.
”He olivat kokeneet niin hirveitä asioita, ettei kenenkään pitäisi sellaista kokea. Heille oli toisaalta kertynyt sellaista viisautta, jota monella ei ole koko elämässään.”
Lue myös Kaksplus.fi: Kansanedustaja Sofia Virta jäi yksinhuoltajaksi turvattoman parisuhteen jälkeen: ”Tunsin häpeää perheen hajoamisesta”
Sofian mielestä herkkyys ei ole poliitikolle ongelma, vaan supervoima
Tuore puoluejohtaja on sitä mieltä, että poliitikon on voitava olla omanlaisensa persoona, vaikka hänelle sanottiinkin kansanedustajaksi valinnan jälkeen, ettei loppuun palamisesta ja sen sellaisesta kannata huudella julkisesti. Sellainen syö poliitikon uskottavuutta.
Oltuaan vuoden kansanedustajana Sofia yhtäkkiä huomasi, että vaikka hän on pikkutytöstä asti rakastanut kirjoittamista ja kirjoittaa puheensa ja someviestinsä itse, nyt tekstiä ei syntynyt. Hän kirjoitti ylös lauseita, jotka sitten pyyhki pois, koska ajatteli jonkun kuitenkin ymmärtävän väärin.
Ollakseen uskottava poliitikko hän alkoi pukeutua konservatiivisemmin, kunnes hyvä ystävä ihmetteli, miksi Sofia on alkanut yhtäkkiä näyttää omituiselta.
”Kun ymmärsin, mitä teen, onnistuin ravistamaan tällaiset ajatukset pois. Poliitikotkin ovat ihmisiä. Sitä paitsi meillä on paitsi valtaa säätää lakeja ja päättää rahoista myös valtavasti asennevaltaa. Meitä kuunnellaan. Me voimme luoda valtavasti toivoa.”
Sofia ajattelee, että hänelle herkkyys ja empaattisuus ovat supervoimia, vaikka monta kertaa on yritetty osoittaa, että politiikassa ne ovat huonoja piirteitä.
”Elämä on antanut turpiin niin monta kertaa, että on helpompi elää, kun ei tarvitse rakentaa kulissia ja miettiä, mitä maailma minusta ajattelee”, hän sanoo.
Uuteen pestiinsä vihreiden puheenjohtajana hän vakuuttaa lähtevänsä vahvempana kuin koskaan.
”Ajattelen, että teen totta kai parhaani, mutta jos en kuitenkaan onnistu, minulla on silti elämä ja tytär. Olen mennyt niin synkkien vaiheiden läpi, että työstä tulevat murheet asettuvat omiin lokeroihinsa.”
Lue myös Seura.fi: Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta saa voimaa tyttärestään – ”Pienet kädet rutistuvat kaulani ympärille ja hän sanoo, äiti, olet niin rakas.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 18/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta, 33, on menettänyt omaisuutensa ja kokenut väkivaltaa töissä ja kotona: "Elämä on antanut turpiin jo monta kertaa"