Ihmiset

Seura: Hilkka Ahde toimi samaan aikaan sekä äitinsä että puolisonsa omaishoitajana: ”Koin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta”

Hilkka Ahde kertoo Seurassa, kuinka on saanut kokea omaishoitajuuden eri puolet. Puoliso Matti pysyi hänen elämänkumppaninaan loppuun asti, kun taas muistisairas äiti muuttui hoidettavaksi lapseksi.

Hilkka Ahteen 87-vuotias Kerttu-äiti kuoli tammikuussa 2023. Hilkka toimi Kertun omaishoitajana vuodesta 2013 lähtien. Silloin Kerttu sai aivoverenvuodon ja kaksi aivoinfarktia. Omaishoitajuusvastuun Hilkka jakoi Tiina-tyttärensä kanssa. 

”Äiti oli aina Tiinalle mahdottoman tärkeä. Jo pikkutyttönä hän varmisteli, että enhän loukkaannu, kun hän ei tiedä, rakastaako enemmän mummia vai minua”, Hilkka kertoo nyt uudessa Seurassa. 

Samaan aikaan, kun Hilkka toimi äitinsä omaishoitajana, hän toimi myös haimasyöpää sairastaneen puolisonsa Matti Ahteen omaishoitajana. Puolisoaan Hilkka hoiti syksystä 2017 alkaen aina Matin kuolemaan asti, joulukuuhun 2019. 

Tuoreessa elämänkerrassaan Hilkka kertoo, että Matin kuoleman jälkeen äidin omaishoitajuus tuntui mahdollisuudelta päästä eteenpäin ja eräänlaiselta pelastukselta.

”Minulle oli päivänselvää, että Matin kuoleman jälkeen äiti muuttaisi asumaan luokseni. Äiti on ollut aina minulle valtavan tärkeä ja rakas.”

Hilkan ja Alzheimerin tautia sairastaneen Kerttu-äidin iltarutiineihin kuului, että Hilkka peitteli äitinsä vuoteeseen ja kertoi, että rakastaa tätä. Hilkalla oli myös tapana silitellä ja suukotella äidin poskia. Siitä Kerttu piti. 

”Palkkioksi sain aina ihanan hymyn. Nämä hetket auttoivat jaksamaan myös päivinä, kun väsymys oli suuri. Tyytyväisyys ja onnellisuus huokui äidistä – kiitollisuus siitä, että sai olla meidän kanssamme”, Hilkka kertoo Seurassa. 

Hilkka Ahde: ”Omaishoitajuus oli minulle etuoikeus”

Hilkka muistelee Seurassa, millaisia haasteita kahden ihmisen omaishoitajana samaan aikaan toimiminen aiheutti. 

Kun Kerttu tarvitsi Hilkkaa silloisessa kodissaan Valkeakoskella, Matti tarvitsi Hilkkaa kotona Helsingissä. Matti aina vakuutteli Hilkalle pärjäävänsä kotona, kunhan ruoka oli laitettu valmiiksi ja telkkarista näkyi urheilua. Kerttu-äiti kertoi avuntarpeensa aina avoimesti.

”Se oli rankkaa ja ristiriitaista aikaa. Koin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja huonoa omaatuntoa, kun lähdin Helsingistä Valkeakoskelle ja toisin päin,” Hilkka sanoo Seurassa.

Hilkka ei oikein osaa sanoa, miten selvisi. Omasta kunnostaan hän yritti pitää huolta liikunnan avulla, sillä omaishoitajana tarvitaan hyvää fyysistä kuntoa, jos toinen kaatuu tai toista tarvitsee nostaa. 

”Ehkä kaiken jaksamiseni takana on positiivinen ja energinen perusluonteeni ja vahva usko siihen, että kaikki kääntyy aina parhain päin”, Hilkka pohtii Seurassa. 

Syöpäsairaan puolison ja muistisairaan äidin hoitaminen oli erilaista. Hilkka kertoo, että Matti pysyi hänen elinkumppaninaan ja miehenään loppuun asti, äiti taas muuttui kuin hoidettavaksi lapseksi. 

”Olen verrannut omaishoitajuutta usein pienen lapsen hoitoon: se on todella raskasta, mutta antaa suuren ilon. Pieni lapsi kehittyy aina eteenpäin, vanhus tai sairas taaksepäin. Mutta samaa hellyyttä ja rakkautta siinä suhteessa on”, Hilkka sanoo Seuran jutussa. 

Hilkka ei kuitenkaan kokenut omaishoitajuutta velvollisuutena, vaan piti itseään onnekkaana.

”Omaishoitajuus oli minulle etuoikeus. Se toi sisältöä elämääni. On mahtava rikkaus ja elämänkokemus, että olen saanut saattaa kaksi rakastani loppuun asti ja olla molempien vierellä heidän kuollessaan,” Hilkka kertoo Seurassa.

Lue myös Seuran juttu: Hilkka Ahde oli vuosia puolisonsa Matin ja äitinsä Kertun omaishoitaja: ”On rikkaus, että olen saanut saattaa rakkaani loppuun asti”