Irma ja Niyom kotisohvalla

Irma, 86, löysi rakkauden nuoremman thaimiehen kanssa jo 40 vuotta sitten – suhde oli skandaali, mutta pari ei ole siitä piitannut

Irma Gustafsson löysi elämänsä rakkauden, kun hän muutti vuonna 1960 Bangkokiin. Mies oli huomattavasti Irmaa nuorempi ja vieläpä tämän autonkuljettaja. Skandaalihan siitä syntyi. Mutta rakkaus on kestänyt – myös ne ajat, kun Irma kuuli lastensa kuolemista.

Bangkokissa asuva Irma Gustafsson, 86, istuu puolisonsa Niyom Ketkeon, 68, kanssa olohuoneen sohvalla katsomassa uutisia. Lähetyksen loputtua Niyom napsauttaa television kiinni ja kaappaa Irman tiukkaan halaukseen. Hän ottaa pöydältä Irman suurennuslasin ja katsoo sillä vaimonsa käden elämänviivoja.

”Rakkaani, näen että elät 150-vuotiaaksi!”

Irma vastaa halauksella ja raikuvalla naurulla. Yli neljäkymmentä vuotta yhdessä ollut pariskunta ei tarvitse kommunikointiin sanoja.

”Niyom on elämäni suuri rakkaus. Minä todella rakastan häntä”, Irma sanoo.

Lue myös: Kirjailija Monika Fagerholm: ”Kolmas rakkaus yllätti”

Bangkok kotikaupunkina jo lähes 60 vuotta

Niyom halaa Irmaa vielä uudelleen ja lähtee ajamaan pariskunnan maaseutukotiin parin tunnin matkan päähän Bangkokista.

”Niyom on maalaispoika ja kaipaa aina maaseudun rauhaan. Minä olen Helsingin Kallioon syntynyt kaupunkilaistyttö, ja minulle kaupungin äänet ja melske sopivat”, Irma sanoo.

Melskettä riittää Bangkokissa, joka on ollut Irman kotikaupunki vuodesta 1960 lähtien. Siellä hän on kokenut paitsi suuren onnen myös suuria suruja.

Irma seisoo portin alla Bangkokissa

Intohimoinen suhde

Irma kohtasi Niyomin vuonna 1975 tuttavien järjestämillä kutsuilla. He lähtivät yhdessä jatkoille.

”Niyom ei pelännyt minua kuten monet muut thaimiehet. Ensimmäisen yön jälkeen Niyom kysyi, saako tuoda vaatteensa luokseni. Vastasin myöntävästi.”

Niyom oli tuolloin 25-vuotias, Irma 43-vuotias. Jo pelkkä ikäero oli skandaali, mutta lisäksi Irma oli menestynyt liikenainen ja eronnut kahden lapsen äiti. Niyom taas oli lähes kouluttamaton ja kielitaidoton maalaispoika, joka oli saanut hyvän pestin YK:lla autonkuljettajana.

”Itsekkäästi mietin, että hän on aina käytettävissäni, jos pestaan hänet autonkuljettajakseni. Tietenkin yritykseni työntekijät saivat heti tietää, että hän on rakastajani ja asuu luonani.”

Irma omisti tuolloin Scandia-yrityksen thaimaalaisten liikekumppaneidensa kanssa. Yritys myi Thaimaassa suomalaista designia ja vei thaimaalaisia tiikkiesineitä maailmalle. Työntekijöitä oli satoja.

”Suhteemme oli skandaali, mutta minun ei tarvinnut välittää muiden puheista, koska omistin yrityksen ja olin taloudellisesti riippumaton.”

Irma kaivaa työhuoneensa laatikosta esille Niyomin nuoruudenkuvan.

”Oi, hän oli niin maratoonarin näköinen, luuta ja nahkaa. Joku on sanonut, että vain koirat tykkäävät luista, mutta minähän olen melkoinen narttu.”

On helppo kuvitella Irma myhäilemässä skandaalin keskipisteessä.

”Intohimo kasvoi syväksi rakkaudeksi. Olen todella onnellinen, että Niyom tuli elämääni. Harvoin tapaa miehen, jonka haluaa pitää.”

Oi, hän oli niin maratoonarin näköinen, luuta ja nahkaa. Joku on sanonut, että vain koirat tykkäävät luista, mutta minähän olen melkoinen narttu.

Puhelu Irmalle

Niyom on omistanut elämänsä Irmalle. Hän on edelleen myös niin autonkuljettaja kuin kokki. Hän myös siivoaa, pesee pyykit ja silittää tarvittaessa, jos kotiapulainen on lomalla tai sairaana.

”Niyom on luvannut pitää minusta huolta koko lopun elämääni. Ystävättäreni kanssa olen leikilläni sopinut, että elän satavuotiaaksi.”

Irma arvostaa Niyomin raittiutta.

”Kaksi ensimmäistä aviomiestäni, lasteni isät, olivat viinamäen miehiä. Sen jälkeen en ole juoppoa miestä sietänyt.”

Niyom on ollut Irman tukena myös elämän suurimpien surujen hetkillä, kuten Irman vanhempien kuollessa. Sekä silloin, kun Irma sai tiedot lastensa kuolemista.

Vuonna 2003 Irma vastasi kotonaan Bangkokissa puhelimeen. Soittaja oli nainen, joka tiedusteli englanniksi, onko puhelimessa Irma Gustafsson, Mikko Lajusen äiti.

Nainen kertoi, että Mikko on kuollut. Hän kysyi, tuleeko Irma hautajaisiin.

”Vastasin, että en tule. Mikko oli ollut poissa elämästäni yli 30 vuotta, ja olin jo joutunut hyvästelemään hänet mielessäni.”

Lue myös: Lapsensa menettänyt Tarja: ”Mietin mitä poikani tekisi nyt”

Mikon menetys

Mikko syntyi vuonna 1952 Helsingissä. Irma oli mennyt naimisiin pojan isän kanssa hiukan ennen lapsen syntymää. Mikon isä oli Irmaa muutaman vuoden vanhempi insinööriopiskelija, Irma oli 20-vuotias.

”Erosimme, kun Mikko oli noin vuoden vanha. Halusin jatkaa opintojani yliopistossa Helsingissä, ja Mikko jäi isoäitinsä hoiviin Joensuuhun.”

Myöhemmin Mikko muutti Irman kanssa Bangkokiin ja lähti 13-vuotiaana opiskelemaan sisäoppilaitokseen Englantiin. Parikymppisenä, ennen loppukokeita, Mikko karkasi sisäoppilaitoksesta.

”Hän ei vastannut kirjeisiini eikä ottanut minuun yhteyttä. Menetin hänet jo paljon ennen kuin hän kuoli.”

Irma kertaa kipeää muistoa lähes ilmeettömänä. Kuusi vuosikymmentä thaikulttuurissa on jättänyt häneen jälkensä.

”Thaimaassa ei jäädä jumiin ikäviin asioihin eikä negatiivisia tunteita edes ole soveliasta näyttää.”

Mikko kuoli 51-vuotiaana. Irma sai tietää poikansa kohtalosta vain sen, että tämä oli mennyt tuttavansa kotiin humalassa ja tuttava oli lyönyt Mikkoa jollakin esineellä päähän.

”Mikon kuolema oli todennäköisesti joko murha tai tappo”, Irma sanoo.

Irma istuu sängyllään nukkejan ympäröimänä

Tyttären kuvat piilotettu

Vuosi Mikon kuoleman jälkeen Irma menetti myös tyttärensä. Tämä teki itsemurhan 44-vuotiaana.

Hanna oli tullut käymään Thaimaassa Amerikasta. Hän oli lähdössä kumppaninsa kanssa lomailemaan Phuketiin ja poikkesi sitä ennen äitinsä luona.

”Lähtiessään hän sanoi rakastavansa minua. En tajunnut, että hän oli tullut hyvästelemään.”

Hanna ei jättänyt jälkeensä viestiä, mutta hän videoi tekonsa, jotta kumppania ei syytettäisi siitä. Irma ei ole katsonut videota, mutta poliisit kertoivat hänelle sen sisällön.

Irma oli pelännyt tyttärensä kuolemaa jo vuosia, siitä lähtien, kun Hanna oli 13-vuotiaana yrittänyt itsemurhaa ensimmäisen kerran.

”Hänen kuolemansa oli ikään kuin pitkän kärsimyksen loppu.”

Lastensa kuolemista Irma on puhunut hyvin harvoille.

”Menneille ei voi mitään jälkeenpäin. Kuten Niyom sanoi Hannan kuolemasta: se on jo tapahtunut. Nyt pitää elää tätä hetkeä ja katsoa tulevaisuuteen.”

Hannan kuvat Irma keräsi pois kodistaan. Kuvia on vanhojen valokuvien laatikossa, johon Irma ei juuri koskaan koske.

Kreivin näköinen mies

Hanna oli vain kolmen kuukauden ikäinen ja Mikko 8-vuotias, kun Irma vuonna 1960 muutti Bangkokiin Tukholmasta. Siellä hän oli avioitunut Hannan isän, Erikin kanssa.

”Erik oli komea mies. Äitini sanoi, että hän oli ihan kreivin näköinen.”

Irma tapasi Erikin työskennellessään Moskovassa lentoyhtiö Aeron palveluksessa. Irma rakastui ja vastasi myöntävästi komean lentokonemekaanikon kosintaan. Pari muutti Tukholmaan.

”Siellä huomasin, että Erik on juoppo. Tein avioeropaperit valmiiksi, mutta huomasinkin olevani raskaana ja laitoin paperit piirongin laatikkoon.”

Kun aviomies sai töitä Bangkokista, perhe muutti mukana. Mutta sinne saavuttuaan Irma tajusi, että miehellä oli thaityttöystävä.

”Mieheni jopa rohkeni ehdottaa, että nainen muuttaisi meille asumaan auttaakseen minua lastenhoidossa. En tietenkään hyväksynyt sitä.”

Pian mies sai potkut työpaikastaan alkoholin vuoksi ja lähti Tukholmaan etsimään töitä. Hän jäi sinne.

Irma jäi lasten kanssa Bangkokiin. Hän sai töitä latinan opettajana.

Hanna karkasi kahdesti

Tytär Hanna oli 15-vuotias, kun Niyom muutti asumaan Irman ja Hannan kotiin. Siitä Hanna ei ollut mielissään.

”Hanna ei pitänyt Niyomista. Kai hän oli mustasukkainen eikä olisi halunnut jakaa minua kenenkään kanssa.”

Hanna karkasi kotoa kahdesti. Toisella kerralla Niyomin poliisituttavat löysivät hänet, toisella kerralla hän palasi omasta tahdostaan.

”Hannan karattua koin, että toinenkin lapseni hävisi. Mutta minulla oli iso yritys hoidettavana ja satojen ihmisten palkat maksettavana. En voinut romahtaa suruun.”

Myöhemmin Hanna työskenteli hetken Irman yrityksessä ja opiskeli yliopistossa Thaimaassa ja Yhdysvalloissa. Irma ja Niyom menivät naimisiin vasta Hannan kuoleman jälkeen.

”Minulla ei enää ollut perillisiä, ja halusin, että Niyom perii minut”, Irma selittää avioliiton solmimisen syyn.

Irma koristelee nukkeaan

Kolmesataa nukkea

Irman kerrontaa kuuntelee hiljaa vaan ei ilmeettömänä kodin kolmesataapäinen nukkejoukko. Nukkeja on kaiken kokoisia, niin ihmis- kuin eläinhahmoisia. Yhteensä niitä on viitisensataa.

Irma alkoi tehdä nukkeja harrastuksena luovuttuaan yritystoiminnastaan vuonna 1992. Menestyvän vienti- ja tuontiyrityksen lisäksi hän omisti tuolloin myös puuesineitä valmistavan tehtaan.

”Kerran yksillä kutsuilla kuulin vieressäni istuvien miesten puhuvan puutavaratehtaan rakentamisesta. Kysyin, miksi ette ostaisi valmista. Hämmästyneet miehet tulivat seuraavana päivänä katsomaan tehdasta, ja teimme kaupat koko liiketoiminnastani.”

Siitä lähtien Irma on elänyt yrityskaupan korkotuloilla. Toimettomana hän ei silti osaa olla.

”Käyn joka päivä kävelyllä, luen paljon, opiskelen kieliä ja teen yhä myös nukkeja, joskin harvemmin.”

Nukkien ilmeikkäät päät on valmistettu Irman suunnittelemien muottien mukaan. Yläkerran ompeluhuoneessa on odottamassa materiaalia vielä vaikka satoihin nukkeihin.

Nuken kropassa on tärkeää nivelten liikkuvuus, jotta nukke voi istua aidon näköisesti ja liikuttaa käsiään.

”Jokainen nukke syntyy niin omanlaiseksi persoonaksi, etten yhtään ihmettele thaimaalaisten ajattelevan, että nukella on sielu.”

Onnellinen loppu

Irma ehti elää Bangkokissa 15 vuotta ennen kuin tapasi Niyomin. Työntäyteiseen arkeen mahtui useita miesystäviä.

Thaimiehiä hän ei tosin alkuun edes katsellut. Hän ajatteli pitkään, että miehen täytyy olla länsimaalainen.

”Meni vuosia ennen kuin kokeilin thairakastajaa ja huomasin, että he tekevät oikein kelpo työn.”

Niyomin tavattuaan Irmalla ei enää ollut syytä katsella muita miehiä.

”Kolmas kerta sanoi toden. Vastoinkäymisten jälkeen löysin todellisen aarteen ja aidon suuren rakkauden.”

Elämän ohjenuorana Irmalla on positiivisuus.

”Be happy eli ole onnellinen. Tykkää elämästä, se on tärkeintä.”

Avainsanat

Keskustelu

Jaaa, aika kova hinta rakkaudesta. Näin äitinä ja eronnena myös, miettii olisinko tehnyt lasteni kanssa kuin hän…en todellakaan.

Kerrassaan ihana tarina! Rakkaus ei tunne rajoja, ahdasmieliset ihmiset ne rajat laatii.

Kovin on tainneet olla etäiset välit poikaan jo pienestä. Ensin lapsi on jätetty vuoden ikäisenä eri paikkakunnalle ilmeisesti isänäidin hoteisiin, sitten lady on muuttanut Moskovaan, mennyt naimisiin lentokapteeninsa kanssa ja pojan ollessa 4 on emäntä ollut jo muuttanut Bankogiin miehensä perässä. Poika on kai jossain välissä piipahtanut äitinsä luona asumassa mutta toimitettu 13v ikäisenä sisäoppilaitokseen. Boyfriendejä on riittänyt… Hienoa että on löytänyt itseään passaavan elämänsä rakkauden, mutta vaikuttaa siltä että äitinä olo on jäönyt bisneselämän ja rakastajien jalkohin

Ihanaa Irma! Rakastan tarinaasi. Olet todellinen nainen. Ansaitset rakkautta ja pitkää ikää.

Hienoa, että on menestynyt nainen. Harmi vain, että lapset näyttivät unohtuneen matkalla… Lapsiparat.

Hienoa,että löytyi hyvä suhde, mutta lapsille kyllä olisi toivonut enemmän äidinrakkautta. Olisi saattanut heidän kohtalonsa olla ihan toisenlainen.

Niin olihan hän pelännyt tyttärensä puolesta jo nuoresta asti. Siihen aikaan ei varmaan saanut apua mielenterveys ongelmiin niin helposti eikä niistä asioista osattu puhua eikä ollut tietoa niin paljon. Onneksi nykyään paremmin, vaikka vieläkin on parantamisen varaa.

Hylkäs lapsensa ja muutti miesten perässä. Ei ihme, että lasten elämä meni miten meni 🙁

Jotenkin tuntuu, että hylkäsi lapsensa ennen kuin lapset hylkäsivät hänet. Yksilön kannalta ehkä onnellinen tarina mutta muuten hyvin, hyvin surullinen.

Tulipa surullinen mieli lasten osalta. Kuulostaa, etteivät he olleet ollenkaan haluttuja ja olivat vain tiellä. Rakkaus lapsia kohtaan kuulostaa olemattomalta ja vaikuttaa, että tämä asia vainosi heitä loppuun saakka ja se loppu olikin surullinen.

surulline tarina, erittäin surullinen! siellä on vaan yksi ehdoton rakkaus ja se on äidinrakkaus. kaikki muu on itsekästä …

Rohkea, suorastaan maskuliininen mimmi. Itse juttu ei tietenkään anna täyttä kuvaa, mutta tekstin perusteella aika heppoisin perustein koki että lapsensa ”hävisivät” häneltä.

Niin, lapsethan olivat syntyneet 1952 ja 1960. Ei silloin työtä tekevälle yksinhuoltajalle ollut paljon vaihtoehtoja. Äitiyslomakin oli huimat 4-6 viikkoa.

Tuli mieleen että ehkä Irmalta oli jäänyt oma turva ja hellyys vanhemmilta saamatta niin kuin aika monilta aikalaisilta. Ja ehkä se on värittänyt suhdetta myös omiin lapsiin ja elämän arvoihin. En siis sano että näin on mutta tämmöistäkin voi käydä. Huomaan saman omista vanhemmistani eri tavoin kaikissa kolmessa ilmenee (lasken mukaan isäpuoleni). Olen myös miettinyt omaa vanhemmuuttani jatkumona tästä. Paljon työtä tehtävänä itselläkin. Vaimoni sen sijaan on luonteva hellyyden ja läheisyyden kanssa kun tulee kulttuurista missä se on ollut isommassa osassa. Mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä.

Kommentoi juttua: Irma, 86, löysi rakkauden nuoremman thaimiehen kanssa jo 40 vuotta sitten – suhde oli skandaali, mutta pari ei ole siitä piitannut

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X