Ihmiset

Anna: Niina Kurkinen-Nyholm meinattiin lähettää pehmopornokuvauksiin jo 17-vuotiaana – kertoo nyt kokemuksistaan

Malli Niina Kurkinen-Nyholm, 46, on kokenut sekä fyysistä häirintää että lähisuhdeväkivaltaa. Hän kertoo mallimaailman kokemuksistaan Anna-lehdessä.

Niina Kurkinen-Nyholm, 46, on tehnyt mallintöitä viitisentoista vuotta. Ensi kerran Niina lähti malliksi Pariisiin 16-vuotiaana. Jo kättelyssä hän näki, mikä oli pelin henki.

”Heti ensimmäisenä viikonloppuna istuin mallitoimiston järjestämillä illallisilla vanhemman valokuvaajamiehen käsi reidelläni”, Niina Kurkinen-Nyholm sanoo Anna-lehden haastattelussa.

Lue myös: Traumaterapia auttoi selviytymään seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Vuotta myöhemmin Niinan agentti oli valmis lähettämään hänet Lui-miestenlehden pehmopornokuvauksiin eksoottiselle saarelle.

”Olin 17-vuotias. Silloisella elämänkokemuksellani minulla ei ollut mitään valmiuksia sanoa, etten lähde. Ellei juttu olisi peruuntunut, olisin varmasti mennyt. Järkyttävää ajatella sitä nyt.”

Niina Kurkinen-Nyholm: Mallimaailma on raakaa

Vaikka hyviäkin muistoja on, Niina kertoo Annassa mallibisneksen olevan raakaa.

Tämän vuoden syyskuussa uutisoitiin, että kautta maailman tunnettu huippumalli Carré Otis, 52, oli haastamassa oikeuteen ranskalaisen mallitoimiston pomon, joka syytteen mukaan oli raiskannut Otisin, kun tämä oli 17-vuotias.

Niina muistelee omaa kokemustaan 17-vuotiaana.

”On käsittämätöntä, että agenttini oli valmis lähettämään minut miestenlehden kuvausmatkalle. 17-vuotiaan ei voi olettaa ymmärtävän, millaisista kuvauksista oli kyse, mitä kaikkea niiden aikana olisi voinut tapahtua ja millaisia seuraamuksia tapahtumilla olisi voinut olla”, Niina sanoo Annassa.

”On vaikea nähdä toimintaa muuna kuin tyttöjen ja naisen esineellistämisenä.”

”Meillä on paljon pahoja narratiiveja, joista pitäisi päästä eroon”

Mutta miksi Carré Otis vaikeni raiskauksesta 35 vuotta, Anna-lehti pohtii. Todennäköisesti siksi, että häneltä meni vuosia, ennen kuin hän ymmärsi, että hänellä olisi ollut oikeus sanoa ei. Lisäksi hänen kertomustaan olisi vähätelty. Pahimmillaan syy tapahtuneesta olisi vieritetty hänelle. Ehkä hän häpesi ja piti itse itseään syyllisenä.

”Meillä on paljon pahoja narratiiveja, joista pitäisi päästä eroon”, Niina sanoo.

Yksi narratiiveista ylläpitää ajatusta, että nainen ei ole uhri, vaan hän houkuttelee hyväksikäyttäjää omalla käytöksellään. Näin huomio kohdistuu lähes aina naiseen, kun sen pitäisi kohdistua hyväksikäyttäjään. Naista syyllistetään.

Niina toivookin, että oppisimme tunnistamaan sukupuolia asenteellisesti määrittävät kertomukset emmekä enää siirtäisi niitä eteenpäin uusille sukupolville.

Lue myös Annan juttu: Omat kokemukset saivat malli Niina Kurkisen auttamaan muita naisia: ”Naiset eivät aina tunnista kohtaamaansa väkivaltaa”