Stressin kanssa kamppaileva Kaisa Liski: ”Lääkärikin sanoi, että olen liian lihava”

Kiinteistökuningatar Kaisa Liski elää 50-vuotiaana elämänsä kiireisimpiä ruuhkavuosia pienen pojan äitinä. Jatkuva stressi ja kiire vaativat veronsa: väsymys on kova ja painoakin on kertynyt. Silti Kaisa ei malta hidastaa tahtiaan.

Toimipisteitä eri paikkakunnille laajentava yrittäjä, 28 ihmisen esimies, Hausjärven keskustan kunnanvaltuutettu, kunnan ympäristölautakunnan puheenjohtaja, sairaanhoitopiirin valtuuston jäsen, Kauppakamarin aktiivijäsen, päiväkodin vanhempaintoimikunnan puheenjohtaja, aktiivi Marttaliitossa ja Lions-liitossa…

Kiinteistövälittäjä Kaisa Liskin tehtävälista on melkoisen pitkä. Lisäksi hänen nuorin lapsensa Manu on vasta viisivuotias.

Niinpä Kaisan jaksaminen on viime aikoina ollut aikamoisessa prässissä.

”Ajoin hiljattain kuukauden sisään kaksi kertaa rotvalliin. Sellaista ei ole ikinä aikaisemmin tapahtunut minulle, mutta nyt valppauteni takkuilee väsymyksen vuoksi.”

Keskittyminen herpaantuu toisinaan myös töissä.

”Välillä huomaan puhuvani hassuja. Saatan myös luvata asiakkaalleni liian paljon palveluita liian halvalla, ja jälkikäteen tajuan stiplanneeni.”

Kaisa itse tietää, että ikä ja stressi ovat huono yhdistelmä. Nuorempana hän pystyi nukkumaan ongelmitta, mutta ikääntymisen myötä yöunet menevät helposti.

”Juuri nyt valvon, koska stressaan paljon firman asioita ja laajenemiskuvioita. Kantamani taloudellinen vastuu on valtava.”

Mutta miten ihmeessä Kaisa jaksaa? Miten hän lataa akkujaan?

Ei mitenkään.

”Tällä hetkellä painan täysillä eteenpäin oravanpyörän mukana.”

Lue myös: Täytetyt viiriäisenmunat Kaisa Liskin tapaan

Pikkulapsiarkea 50-vuotiaana

Viisikymppinen Kaisa on Manun päiväkotiryhmän lasten vanhemmista iäkkäin. Miltä hänestä tuntuu elää ruuhkavuosia nyt, kun monet muut ikätoverit saavat ensimmäisiä lapsenlapsia?

”No ihan pöhköltä. Tässä iässä äitiyteen liittyvät paineet ovat ihan valtavat ja täysin erilaiset kuin nuoremmilla vanhemmilla.”

”Kun Manu oli vauva, podin valtavaa kuolemanpelkoa. Ajattelin, että jos nyt kuolen, niin lapsella on ainakin sopivia vaatteita, joten ostin vaatekaapin täyteen sekä ulko- että sisävaatteita seuraavaksi puoleksitoista vuodeksi. Olin vakuuttunut, että mieheni Kimmo ei pärjäisi Manun kanssa kaksin eikä ainakaan osaisi pukea häntä.”

Nyt pahin kuolemanpelko on helpottanut. Pohdinta elämän rajallisuudesta on muuttunut konkreettisemmaksi.

”Välillä mietin, että olenko tarpeeksi kauan olemassa lapselleni, läsnä ja apuna elämässä? En kai vaan sairastu tai kuole liian aikaisin? Mieleeni on tullut pelko siitä, että ehdinkö opettamaan Manulle kaiken hyvän ja riittävätkö omat voimani kasvattamaan hänestä miehen. ”

Toisaalta Kaisaa helpottaa, kun hän katsoo syksyllä esikoulun aloittavaa poikaansa.

”Manu on hyvä tyyppi, jolla on hieno ajatusmaailma ja hyvät käytöstavat. Hän on herkkä, aito, välitön, ja fiksu. Ihan nollille ei enää pääse, vaikka mitä tapahtuisi.”

Lääkäri pelotteli ylipainolla

Stressi ja kiire ovat verottaneet myös Kaisan kuntoa. Toisessa jalassaan hänellä vanha oikutteleva urheiluvamma, joka myös vaikeuttaa liikkumista.

”Painoa on tullut toistakymmentä kiloa lisää. Lääkärinkin sanoi minulle, että olen liian lihava. Painoa pitää saada alas, jotta pystyn liikkumaan enemmän.”

Mutta lääkärin lausuntoa enemmän Kaisaa ahdistaa aivan toinen asia.

”Minulla on 18 neliön vaatekaappi, jossa on aika paljon makeita vaatteita. Juuri nyt niistä mikään ei mene päälleni. Kun huomasin sen, minulla meni hermo.”

Hän on aina ollut sinut itsensä ja ulkonäkönsä kanssa.

”En ole ulkonäkökeskeinen, mutta nyt päätin, että vaatekaappini ei mene uusiksi. Aion vielä mahtua vanhoihin vaatteisiini.”

Katso video: Mitä löytyy Kaisa Liskin jääkaapista?

Luit lyhennelmän Kotilieden jutusta, jossa Kaisa Liski kertoo ruuhkavuosistaan 50-vuotiaana. Minkälainen äiti hän on syksyllä esikouluun menevälle pojalleen? Entä miten Kaisa-mummi hemmottelee lapsenlapsiaan? Miten parisuhde voi kaiken kiireen keskellä ja miten Kaisa aikoo karistaa ylimääräiset kilonsa? Voit lukea jutun Kotilieden numerosta 15/2018. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus!

Keskustelu

Miksi pitää hankkia niin monta juttua joissa joutuu sitten juoksemaan ja niihin liittyvää aivotyötä täytyy tehdä kokouksien ulkopuolellakin. Pelkkä mielekäs päivätyö matkoineen verottaa terveenkin perheellisen voimia ja illat ym vapaat on parasta viettää perheen kesken. Valitettavasti aikakin on rajallista.

Hyvin samaa mieltä. Meitä ihmisiä toki niin paljon erilaisia on. Silti pitäisi huomata ja uskaltaa olla itsekäs. Kaikkeen ei voi paukut riittää varsinkaan enää tässä iässä. Vauhtisokeus jää helposti päälle, kunnes huomaa olevansa liian uupunut. Työelämä verottaa pakostakin jo enemmän. Yht’äkkiä huomaakin, ettei kunnolla enää nauti mistään ja oman itsen huomiointi jää pakostakin hyvin vähälle. Elämää kannattaa hidastaa ja antaa aikaa läheisilleen. On kaikki niin ohikiitävää….

Ajan ja ihmisten ILMIÖ kun on tarttuvaa….seura tekee kaltaisekseen,,,,kun muutkin ,,,,kaikki,,,, ja valtava AHNEUS ja informaatioähky……ORAVANPYÖRÄ…..

Ymmärtää vasta kun tulee jokin äkkipysäys tai joku hyvin rakas palaa loppuun…..Tuska on hyvä…se panee ajattelemaan…näyttää kohdan missä on vikaa!

Kommentoi juttua: Stressin kanssa kamppaileva Kaisa Liski: ”Lääkärikin sanoi, että olen liian lihava”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X