Menestyskirjailija Lucinda Riley ei voi kirjoittaa koneella: ”Minulla on aina ollut vaikeuksia kroppani kanssa”

Seitsemän sisarta -menestyskirjasarjan äiti Lucinda Riley on kärsinyt nuoresta asti terveysongelmista. Nykyään hän sanelee supersuositut kirjansa.

Säikähtäneen ja ujon oloinen parikymppinen nainen hymyilee kirjakaupassa vuonna 1992 otetussa valokuvassa. Hän on pukeutunut mustaan, spagettiolkaimiseen juhlamekkoon. Pitkät, vaaleat hiukset kehystävät hänen siroja kasvojaan. Naisella on jo takanaan pitkä ura tanssijana. Hän on ehtinyt myös näytellä ja kokea tähteyttä Suomessakin suuren suosion saaneessa Näkemiin vaan muru -televisiosarjassa, joka kertoi seitsemän englantilaisen rakennustyöläisen arjesta. Nainen on Lucinda Riley, ja nyt oli alkamassa hänen kolmas uransa.

”Olin julkistamassa ensimmäistä kirjaani ja vain tuntia aiemmin olin saanut tietää odottavani lasta. Ei siis samppanjaa minulle noissa juhlissa”, irlantilaissyntyinen menestyskirjailija Lucinda Riley, 52, kertoo uransa alusta 21 kirjaa sitten.

Lue myös: Tapasimme dekkaristi Donna Leonin – hän paljastaa, miksi Brunetti jätti Venetsian

Romaani Lovers and Players oli saanut alkunsa onnettomissa olosuhteissa. Lucinda joutui vuoteenomaksi sairastuttuaan vakavasti ja lisäksi polvivamma esti tanssimisen. Kestääkseen vuoteessa virumisen hän tarttui kynään ja lehtiöön.

”Olen lapsesta asti elänyt mielikuvituksessani ja keksinyt aina tarinoita, joita sitten leikin päivät pitkät. Prinsessaleikkini kestivät viikkoja, kun näyttelin itse kehittelemäni tarinat.”

Pako mielikuvitukseen

Sairasvuoteessa Lucinda palasi tarinoihinsa, vaikka rahat olivat loppumassa eikä hän tiennyt, miten vuokra saataisiin maksettua.

”Minulla on aina ollut vaikeuksia kroppani kanssa. Se taitaa johtua taustastani tanssijana. Parhaillaankin toivun vielä isosta leikkauksesta, joka tehtiin viime vuonna.”

Keväisellä Suomen-vierailullaan Lucinda Riley joutuu vielä etsimään mukavimman istumispaikan tai pyytämään tyynyä selkänsä tueksi.

”Terveysongelmat ovat saaneet minut pakenemaan mielikuvitukseeni. Mielikuvitus on turvasatamani. Elämä on siten paljon parempaa kuin pelkästään sairautta miettiessä.”

Lucindan ystävätär luki sängyssä kirjoitetun ensimmäisen tarinan ja näytti sitä kirjailijaisälleen. Tämä antoi vinkin, mistä Lucinda saisi editointiapua tekstin muokkaamiseksi.

Pian Lucindalla oli hämmästyksekseen kustannussopimus – ei yhdestä, vaan kolmesta kirjasta.

Nyt hän on yksi maailman suosituimpia kirjailijoita, jonka teoksia on käännetty 40 kielelle. Hänen kirjojaan on myyty peräti 20 miljoonaa kappaletta, ja Seitsemän sisarta -kirjasarjan elokuvaoikeudet on ostettu Hollywoodiin tulevaa televisiosarjaa varten.

Lue myös: Kirjailija Miki Liukkonen avautuu menestyksen kääntöpuolesta: päihdeongelmia, uupumus ja rahapula

Lucinda Riley kasvokuvassa

Naisen elämä on parantunut

Kun ihka ensimmäinen romaani ilmestyi, nuori Lucinda ja televisio-mainoksen kuvauksissa tavattu näyttelijäaviomies aikoivat lähteä lomalle. Tuore kirjailija oli ostanut uudet bikinit matkaa varten, mutta katseli niitä nyt kauhuissaan.

”Ajattelin silloin esikoista odottaessani, että en enää ikinä voi käyttää bikinejä. Mikä virhe! Käytän bikineitä edelleen yli viisikymppisenä ja neljä lasta saatuani”, Lucinda Riley sanoo.

Lucinda haluaa kirjoissaan juhlistaa naisen elämää. Hänen mukaansa meidän tulee muistaa, miten paljon elämämme on muuttunut vain 70 vuodessa toisen maailmansodan jälkeen. Vielä 1950-luvulla vaimon piti olla kuuliainen aviomiehelle.

”Nykyään ei ole enää häpeällistä saada aviotonta lasta tai olla yksinhuoltaja. Toki on sukupuoleen perustuvaa palkkasyrjintää ja muita ongelmia, mutta kuitenkin meillä naisilla on mahdollisuuksia tehdä mitä haluamme ja silti voimme olla juuri niin naisellisia kuin tahdomme.”

Lucinda Rileyn toi Suomeen hänen maailmanmenestykseen yltänyt kirjasarjansa seitsemästä sisaruksesta. Sarjasta on juuri ilmestynyt kolmas osa Varjon sisar (Bazar) ja se jatkuu syyskuussa ilmestyvällä Helmen sisar -romaanilla.

Sarja kertoo Sveitsiin adoptoiduista siskoksista, joiden juuret ovat pitkin maailmaa. Kun sisarusten adoptioisä kuolee, hän jättää perinnöksi jokaiselle nuorelle naiselle vihjeen tämän taustasta.

Tyttäret lähtevät seuraamaan sukupuutaan, ja yksi heistä päätyy Brasiliaan selvittelemään Rio de Janeiron kuuluisan Kristus-patsaan syntyä, toinen Norjaan säveltäjä Edvard Griegin jalanjäljille ja kolmas englantilaisaatelin maalaiskartanoon ja Lontooseen kuninkaallisen Windsor-suvun liepeille.

”On hienoa kirjoittaa eri näkökulmista siitä, mitä on olla nainen. Me naiset olemme niin lahjakkaita. Voimme olla äitejä, voimme rakastaa ketä haluamme, voimme ansaita ja periä rahaa, olla vapaita.”

Lue myös: Kirjailija Sirpa Kähkönen: ”Ikääntymisessä parasta on itsevarmuus”

Kotielämää vai luovaa paloa?

Kun Lucinda Riley oli kirjoittanut kahdeksan romaania, yhden joka vuosi, tuli totaalinen stoppi vuonna 2000. Seuraava kirjan ilmestymiseen meni kymmenen vuotta.

Syntyi kolme lasta, perhe muutti Englannista Irlantiin ja takaisin. Sitten Lucinda tapasi nykyisen miehensä, ja puoli vuotta myrskyisäksi luonnehtimansa romanssivaiheen jälkeen Lucinda keskittyi perhe- ja avioelämäänsä Stephen Rileyn rinnalla. Kumpikin toi uusperheeseen kolme lasta, ja sitten syntyi vielä yhteinen kuopus.

”Kun olin kokopäiväisesti seitsemän lapsen uusperheen äiti, elin kaikkein rauhallisinta aikaani. Rakastin sitä.”

Sekä leppoisa kotoilu että luova palo vetävät kirjailijaa puoleensa voimakkaasti. Hän on tuntenut olevansa kahden repivän halun kiistakappaleena.

”Vasta kymmenen viime vuoden aikana lasten kasvettua olen löytänyt tasapainon näiden kahden voimakkaan tarpeeni välille. Nykyään voin kirjoittaa enemmän.”

Menestyksestään huolimatta hän pitää ensimmäisenä roolinaan äidin roolia.

”Toiseksi olen vaimo ja vasta kolmanneksi kirjailija.”

Elämä matkalaukussa

Kotielämä on kuitenkin juuri nyt vain haave. Lucinda Riley elää matkalaukusta käsin, vaikka hänellä on kaksi oikeaa kotia: talo Englannin Norfolkissa ja muutamia vuosia sitten Irlannin lapsuusmaisemista ostettu talo.

Kirjailija matkustaa ympäri maailmaa tutkiakseen kansainvälisen kirjasarjansa taustoja ja tapahtumapaikkoja. Lisäksi on kirjamessuja ja muita kirjoihin liittyviä reissuja. Onneksi mukana on aviomies Stephen Riley ja tämän tytär Olivia, joka toimii kirjailijan avustajana.

”Kun tapasin Stephenin, hän oli liikemies ja työskenteli yritysten hallitusten puheenjohtajana. Viimeiset neljä vuotta hän on työskennellyt yhä enemmän minun agenttinani. Tarvitsin apua, kun mukaan tuli yhä useampia maita julkaisemaan kirjojani.”

Lucinda arvostaa perheen tukea, sillä hän tahtoo itse vain kirjoittaa.

”En halua, että kirjoittamisesta tulee minulle työ tai bisnes tai tapa ansaita rahaa. Haluan säilyttää yksityisen luovan prosessini.”

Hän sanoo pystyttävänsä mielessään ja myös käytännössä muurin kirjoittamisen ja bisneksen väliin.

”On tietysti ihanaa, että kirjat menestyvät ja voin käyttää entistä mukavampia hotelleja, mutta muutoin en asiaa huomaa. En edes ehtisi pyöriä kaupoissa. Hankin vaatteeni internetistä.”

Lucinda Riley sanelee tekstinsä

Kun Lucinda Riley alkoi kotoiluvaiheen jälkeen taas kirjoittaa, hän sai vakavia lihas- ja nivelkipuja eikä voinut naputella tietokonetta. Hän säikähti pahanpäiväisesti – mitä nyt tehtäisiin?

”Sairaus sai minut opettelemaan sanelutekniikan, ja tragediasta tulikin positiivinen käänne elämääni. Näin minulle käy usein. Tuntuu, että minut heitetään tiiliseinää vasten, mutta sitten jotenkin selviän siitä. Silti jokainen siirtymävaihe vanhasta uuteen on hyvin tuskallinen.”

Nyt Lucindalla on menossa jo neljäs sanelin. Hän osaa näyttelijänä eläytyä kirjojensa hahmoihin ja sanelee tarinansa nauhurille. Luotettu avustaja purkaa äänitteet, ja Lucinda alkaa käsitellä raakatekstin liuskoja kynä kädessä.

”Olen suorastaan allerginen tietokoneille. En käytä tietokonetta kirjoittamiseni missään vaiheessa. Toki luen ja kirjoitan sähköposteja ja seikkailen internetissä tablettini avulla, mutta muutoin paperi ja kynä ovat minun juttuni.”

Kirjojen sanelemisella on ollut yllättäviä myönteisiä puolia. Kirjaa voi kirjoittaa sanellen vaikka hikisenä aurinkoa ottaessa. Useimmiten Lucinda kuitenkin sanelee kävellessään. Entisen tanssijan ajatus luistaa, kun voi liikkua kirjaa tehdessä.

Lähdettyään Suomesta Lucinda aloitti kirjasarjansa kuudennen osan kirjoittamisen. Hän voi nykyään kirjoittaa vain Irlannin-talossaan, sillä Norfolkin-koti on liian ruuhkainen. Kun seitsemän nuorta pyörii talossa poika- ja tyttöystävineen, uusperheen äiti makaa sängyssä ja kuulee jokaisen musiikin jytkeen ja baarista paluun.

”Menen Irlannin-kotiin kuin sisäoppilaitokseen. Suljen oven takanani, ja muutaman kuukauden päästä on valmista. Seitsemän sisaren kuudes osa ilmestyy Englannissa ensi vuoden alkupuolella.”

Kirjoittaessa on tärkeätä pysäyttää kiire ja vain loikoilla säkkituolilla tulisijan edessä.

”En voi ajatella miljoonia lukijoitani, sillä minun täytyy kirjoittaa vain itselleni. Keskityn ainoastaan kirjoittamiseen, sillä sitä minä rakastan.”

7 lasta, 7 tähteä

Idea seitsemästä sisaruksesta syntyi joulunaikaan 2012, kun Lucinda Riley oli Englannissa Norfolkin-kodin takapihalla esiliina yllään miettimässä, mitä hän laittaisi päivälliseksi yhteen kokoontuneelle suurperheelleen. Hän katsahti taivaalle ja näki Seulasten eli Plejadien tähtikuvion.

”Olen aina ollut tähtiin tuijottelija ja kiinnostunut niihin liittyvästä mytologiasta. Ajattelin seitsemää lastani ja mietin, että jospa kirjoittaisin seitsemästä sisaruksesta Plejadien tarinoiden perusteella. Juoksin sisään ja huusin saaneeni loistavan idean.”

Ketään ei kiinnostanut, vain koira tuli hänen luokseen. Lopulta nuorin poika kommentoi: kuulostaa hyvältä, mutta mitä meillä on päivälliseksi?

Kirjasarja seitsemästä sisaruksesta ei perustu kirjailijan uusperheen lapsiin tai heidän persoonallisuuksiinsa, vaan Plejadien tähtikuvion antiikin aikaiseen mytologiaan. Kirjasarjan tunnuslauseeksi tuli: Heidän rakkautensa on kirjoitettu tähtiin.

Myös kirjailijalle itselleen sisarusten tarinat tuntuvat tähtiin kirjoitetuilta.

”Minun oli hyvin vaikea kuvailla kirjasta tv-sarjaa suunnitteleville Hollywoodin ihmisille, mitä sarjassa tulee tapahtumaan, sillä seuraan vaistojani. En itsekään tiedä, mitä kirjoissani tapahtuu ennen kuin olen kirjoittanut ne. Minulla ei ole muistiinpanoja, hahmot vain tulevat luokseni.”

Salaperäinen oma isä

Kirjasarjassa perataan rakkautta monesta eri näkökulmasta. On intohimoista rakkautta, rakkautta lapseen, sisarusten välistä rakkautta, tyttären ja isän suhdetta. Seitsemän sisaruksen salaperäinen isähahmo Pa Salt on miljonääri, jonka tekemisistä adoptoidut tytöt eivät tiedä juuri mitään.

Vasta kolmatta osaa Varjon sisarta kirjoittaessaan Lucinda Riley hoksasi, että hän on alitajuisesti kirjoittanut teoksensa omalle salaperäiselle isälleen.

”Olen isäni tytär enkä suinkaan adoptoitu, mutta isäni antoi minulle rakkauden matkustelua ja tutkimista kohtaan.”

Lucindan isän ammatti on salaisuuden peitossa kuten romaanin Pa Saltilla. Kirjailija ei myönnä eikä kiellä, onko kyseessä ollut agentin homma parhaaseen James Bond -tyyliin, mutta jokin lapsuuden perheessä ei ollut ihan tavanomaisesti. ”Rakas, jos vain voisin, kertoisin kyllä tarinani”, isä toisti toistamistaan tyttärelleen.

Isä matkusteli paljon ja toi aina tuliaisia: Norjasta Edvard Griegin levyn ja Espanjasta flamencotanssijanuken. Suomesta isä antoi hunajanvärisen poronnahkaisen kukkaron.

”Isäni tuomat lahjat tuntuvat liittyvän jollakin tavalla kirjoihini, vaikka olinkin jo unohtanut ne. Kun muutimme hiljattain, tulin katsoneeksi aarrelaatikkoani ja löysin sieltä suomalaisen poronnahkakukkaron. Seuraavalla Suomen-matkallani haluaisin nähdä revontulet ja yöpyä lasi-iglussa.”

Keskustelu

Kommentoi juttua: Menestyskirjailija Lucinda Riley ei voi kirjoittaa koneella: ”Minulla on aina ollut vaikeuksia kroppani kanssa”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X