Tarinat

Eija on sijoittanut 50 000 euroa lastenvaunuihin – keräilijän kokoelmassa on jo lähes 400 vaunua

Eija Mäenpää on keräillyt lastenvaunuja 25 vuotta. Hänen Akaaseen perustamansa lastenvaunumuseo on ainoa laatuaan Pohjoismaissa.

Eija Mäenpään, 64, kiinnostus lastenvaunuihin heräsi, kun vanhat vaunut hajosivat vuonna 1979 ja hän löysi pojalleen vaaleansinihohtoiset englantilaiset Silver Crossin vaunut.

Varsinainen keräily alkoi, kun omat vau­nunsa Eijan varastoon jättänyt ystävä ilmoitti, ­ettei tarvitse vaunujaan enää.

”Enhän minä voinut kauniita vaunuja pois heittää. Päätin etsiä varaosia ja kunnostaa ne”, Eija kertoo.

Nyt hänen kokoelmaansa on kertynyt noin 330 lastenvaunut ja 50 nukenvaunut ja lisäksi varaosavaunuja.

Vanhat vaunut ovat katoavaa kansanperinnettä

1980-luvun lopulla tarjolla oli paljon vaunuja, ­sillä ihmiset heittivät niitä pois.

”Minusta vanhat vaunut olivat katoavaa kansaperinnettä ja halusin pelastaa niitä jälkipolville”, Eija sanoo.

Hän on hankkinut kaikki vaununsa Suomesta, paitsi kahdet, jotka tuttu rekkakuski toi Euroopasta.  Kokoelmassa on ­kaikki vanhojen kotimaisten valmistajien, kuten Oran, Jovian, Hetekan ja Joutjärven vaunut sekä useita Silver Crossin vaunuja.

”Kokoelmani vanhimmat vaunut ovat 1860-luvulta. Ne on valmistettu Sak­sassa, ja niissä on metallipyörät, joten meno on ollut mel­koista pomputtelua. Rakkaimmat ovat edelleen oman poikani rattaat.”

Eija ei edes uskalla ajatella, kuinka paljon rahaa keräilyyn on mennyt.

”Varmasti yli 50 000 euroa. Kalleimmista vaunuista maksoin 560 euroa. Kun pari ­vuotta sitten haimme kolmet vaunut itärajan tuntumasta ja ajokilometrejä tuli 300 suuntaansa, mieheni sanoi, ­että rupean olemaan aika ­hullu. Vastasin, että täytyyhän sitä ihmisellä jokin pahe olla.”

Lue myös: Ursulalla, 69, on yli 7 000 Barbieta: ”Se on aivan kammottava määrä” – kalleimmat maksavat tonneja

Eija kunnostaa vaunut itse

Vaunujen varastointi vaatii valtavasti tilaa.

”Asumme mieheni vanhempien maatilalla ja suurin osa vaunuista on ­esillä vanhassa päärakennuksessa, johon avasin ­vuonna 2005 Lastenvaunumuseon. Navetan vintillä on lisäksi 400 neliötä kylmätilaa”, Eija kertoo.

Hän laittaa huonokuntoiset vaunut kuntoon itse, ja ostaa materiaaleja aina, kun näkee jotain sopivaa.

”Ostan vaunuja varaosiksi. Esimerkiksi kapeita valkoisia ­kumeja ei ­löydä mistään. 1990-luvulla menin entisöintikurssille, ­mutta opettaja ei osannut auttaa vaunujen kunnostami­sessa, niinpä olen opetellut itse.”

”Käytän vaunujen kunnostamiseen päivät pitkät. Kun ­uudet vaunut saa kuntoon, tulee ahaa-elämys. Tuntuu hienolta tietää, että samanlaisia vaunuja ei tule vastaan”, Eija toteaa.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 9/2023.