Onko tässä kaikkien aikojen kaamein koulukäsityö? Suloisille taideteoksille ei voi olla nauramatta!
Koulun käsityötunneilla on vuosien saatossa syntynyt vaikka minkälaisia unohtumattomia taideteoksia – mutta onko yksikään niistä ollut yhtä omaperäinen kuin nämä neljä teosta?
Jokaiseen kotiin, jossa on kouluikäisiä lapsia, kannetaan vuosittain kymmeniä piirustuksia ja käsitöitä. Osa teoksista on ihan mukiinmeneviä – ja sitten on niitä, joiden taiteellisuudelle tekisi mieli nauraa vedet silmissä. Katri Maasalo on koonnut ihanan ironisesti nimettyyn Kauneimmat koulukäsityöt -kirjaan (SKS, 2019) menneiden vuosikymmenten käsityöaarteita, joista monet herättävät hilpeyttä katselijassa.
Kauheimmat koulukäsityöt huvittavat, hurmaavat ja koskettavat. Mikä teoksista on suosikkisi?
Lue myös: Kouluruoka ennen ja nyt: Näin koulun ruokalista on muuttunut – vertaa!
Naamari säkkikankaasta
Etelä-Savossa taiteiltiin Käsityöperinteen innoittama naamari vuonna 1972.
Kauneimmat koulukäsityöt -kirjassa kerrotaan säkkikangasteoksen synnystä näin:
”Säkkikankaan hyödyntämisestä erilaisiin käsitöihin on Suomen kouluissa vuosikymmeniä pitkät perinteet. Tällä kertaa materiaalista käskettiin tehdä naamari. Säkissä hengittäminen oli vaikeaa, eikä naamarista tullut yhtään niin pelottava kuin tekijä tarkoitti.”
Lue myös: Ostaisitko? Vanhat mainokset saavat sinut takuulla hymyilemään
Patalaput yhdistävät suomalaisten kokemuksia käsityötunneista
Patalappu lienee klassisin koulun käsityötunneilla valmistettava esine.
”Mielestäni virkattua pannulappua voisi hyvin kutsua suomalaisten kulttuuriseksi muistilapuksi, sillä pannulapun virkkaamismuiston jakavat myös miehet”, koulukäsitöitä tutkinut Raija Manninen on todennut.
Lähes jokaisella on muisto oppitunneilla virkatuista kaistaleista, joista osa lopulta muistutti enemmän patalappua ja osa vähemmän. Yksi patalappunormista poikkeavavista teoksista on Matala patalappu, joka syntyi keväällä 1984 Etelä-Suomessa.
Kauneimmat koulukäsityöt -teoksessa patalapusta kerrotaan näin:
”Tekijä ilmoitti kesken ensimmäisen luokan, että jää luokalle. Niin oli opettaja sanonut. Syy: tekijän patalappu ei edistynyt. Hän hallitsi kyllä kädentaidot autourheilun parissa, mutta virkkuukoukun kanssa oli vaikeampaa. Lopulta matala suppilomainen patalappu valmistui ja hyväksyttiin kevätnäyttelyyn. Tekijä pääsi toiselle luokalle.”
Toisinaan patalappuna alkanut työ kehittyikin joksikin luovemmaksi tuotokseksi prosessin edetessä. Näin kävi esimerkiksi Korkealle patalapulle, joka valmistui 1990-luvun puolivälissä Uudellamaalla.
”Teoksen alkusysäys oli pyöreän patalapun virkkaaminen. Kerrosten lisääntyessä patalappu alkoi hakeutua suppilon muotoon. Omintakeinen muoto mahdollisti teokselle uuden suunnan, jonka opettaja otti viimeisteltäväkseen. Lopulta tötterö täytettiin vanulla ja ommeltiin kiinni. Leveään päähän virkattiin muutama erillinen suikero. Kapeaan päähän liimattiin kaksi silmää – syntyi mustekala”, Kauneimmat koulukäsityöt -kirjassa kerrotaan.
Viiri Neuvostoliiton ajoilta
Huopakankaasta on vuosien saatossa koulun käsityötunneilla taiteiltu vaikka mitä, muun muassa neulatyynyjä, silmälasikoteloita ja intiaanipäähineitä. Siitä on myös askarreltu yksityiskohtia toinen toistaan sympaattisempiin teoksiin, muun muassa viiriin, joka syntyi Pirkanmaalla vuonna 1972. Teos kulkee nimellä Viiri Neuvostoliiton ajoilta.
”Arvovieraita idästä ei koskaan tullut tekijän kouluun, joten viiri on säilynyt käyttämättömänä lähes alkuperäisessä asussaan”, kirjassa kerrotaan.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Onko tässä kaikkien aikojen kaamein koulukäsityö? Suloisille taideteoksille ei voi olla nauramatta!