Oletko perimässä metsää? Jos haluat tehdä ilmastoteon, toimi toisin kuin edeltävät sukupolvet

Uudet sukupolvet perivät metsää, myös minä. Mietin, voisinko toimia toisin kuin edeltävät ikäpolvet, joille avohakkuut ovat olleet yleinen metsätalouden menetelmä – ja myös pakko aina vuoteen 2014 saakka.

Metsäteiltä sen näkee: suurin osa Suomen metsistä on avohakkuumenetelmällä kasvatettua talousmetsää. Rumia myllättyjä aukkoja ja puupeltoa eli samankorkuista ja -lajista puustoa, siististi istutettuna.  Tämäkö muka on metsä?

Sen sijaan oikea metsä on huikea paikka. Jos on kokenut sammalten tuoksun ja ihaillut vihreän sävyjä ja jykeviä kuusia, voiko talousmetsästä edes puhua metsänä?

Itse perin tulevaisuudessa metsätilan. Sukupolvenvaihdokseen liittyy tunteita, ja suvun metsän hoitaminen kelvollisesti tuntuu tärkeältä.

Tulevat metsäpalstani ovat avohakkuiden jäljiltä kasvamassa puustoa, osa on ryteikköä. Onko minun pakko jatkaa avohakkuita? Vai voisinko siirtyä jatkuvan kasvatuksen menetelmään?

Lue myös: Arkeologi Ilari Aaltoa, 27, kiehtoo metsässä menneisyys

Jatkuva kasvatus vai avohakkuu?

Siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen onnistuu missä hyvänsä metsätalouden vaiheessa. Puuston ei tarvitse olla valmiiksi eri ikäistä, vakuuttaa metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala Itä-Suomen yliopistosta.

Varttuneessa metsässä jatkuvapeitteiseen metsätalouteen voi siirtyä saman tien myymällä korkeimmat puut. Sen sijaan pusikoitunut nuori metsä tai istutetut taimikot kannattaa ensin harventaa tavalliseen tapaan.

Metsätilan tuottoon valinta ei Pukkalan mukaan yleensä juuri vaikuta. Poikkeuksen muodostavat vain vanhat metsät, joista aluskasvillisuus on täysin karsittu.

”Kun metsästä poistetaan hakkuissa aina vain suuret tukkipuut, niistä saa paremmin rahaa kuin kuitupuusta.”

Jatkuvan metsänkasvatuksen menetelmässä hakataan enemmän tukkipuita. Niistä valmistetaan esimerkiksi kalusteita ja taloja, joissa hiili säilyy varastoituneena.

Lue myös: Metsätieteilijä Mirja Nylander löytää metsästä rentouttavaa energiaa: ”Metsä paransi masennukseni”

Mikä on ekologisin valinta?

Suurin osa metsiin sitoutuneesta hiilestä on maaperässä. Avohakkuissa metsämaan hiili saattaa osittain purkautua ilmaan, koska paljas maa lämpiää ja maanmuokkaus nopeuttaa orgaanisten ainesten hajoamista. Lisäksi kantoihin on varastoitunut rutkasti hiiltä, ja joskus se tehotalouden nimissä poltetaan surutta taivaalle.

Tehokkain ilmastonsuojelullinen tekoni olisi ennallistaa ojitettuja soita. Hiilipörssin mukaan pari hehtaaria ennallistettua suota sitoisi vuosittain päästöjeni verran hiiltä. Jos haluaisin kompensoida päästöjäni istuttamalla puita, se edellyttäisi metsäalan kasvattamista.

Jään miettimään, kuinka tärkeää on siirtää metsätila – tai maapallo – seuraavalle sukupolvelle hyvässä kunnossa. Päätän olla neuvojien edessä kriittinen.

Juttu on julkaistu alun perin Kotiliedessä 20/18.

Mitä mieltä Sinä olet? Osallistu keskusteluun kommenttikentässä!

Keskustelu

Olipa ideologinen artikkeli, joka vilisi virheitä. Jatkuva kasvatus poistumalla aina ”korkeimmat puut”, johtaa puuston taantumiseen. (btw puustosta puhutaan pituuksista ei korkeuksista). Tämä todettiin jo vuosikymmeniä, sitten kieltämällä harsinta- eli määrämittahakkuu, joka oli juuritätä tietyn koon saavuttaneiden puiden korjaamista. Pitkällä aikavälillä hakkuutulot tulevat putoamaan rajusti. Muutamasta ensimmäisestä korjuusta voi tulla tukkia enemmän verrattuna perinteiseen harvennukseen. Korjuu on jatkuvassa kasvatuksessa kalliimpaa ja ei sovi unohtaa mahdollisia puusto- ja juuristovaurioita, jotka ovat yleisempiä jatkuvankasvatuksen korjuussa. Juuristovauriot lisäävät esim. juurikäävän aiheuttamaa puuston lahoamista. Jatkuva kasvatus toimii, jos on itsellä taitoa ja kalustoa puunkorjuuseen ja metsänkasvatukseen. Tavallisella metsänomistajalla ei tähän ole mahdollisuutta.

Kommentoi juttua: Oletko perimässä metsää? Jos haluat tehdä ilmastoteon, toimi toisin kuin edeltävät sukupolvet

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X