Pilaavatko itseohjautuvuus ja ilmiöoppiminen suomalaisen koulun? Opetushallituksen pääjohtaja vastaa

Koulupuhe vilisee i-sanoja, kuten itseohjautuvuus, integraatio, ilmiöoppinen ja inkluusio. Opetushallituksen pääjohtaja on erityisen huolissaan näistä yhdestä.

Itseohjautuvuus, inkluusio, integraatio, ilmiöopetus. Kouluslangi vilisee i-alkuisia sanoja, joista maallikko ei välttämättä saa tolkkua, mutta joista moni on nyt hyvin huolissaan.

Lue myös: Uskoisitko, että koulunkäynti on nykyisin tällaista?

Varsinkin itseohjautuvuus ja ilmiöopetus ovat herättäneet tänä syksynä kritiikkiä. Mediassa on pohdittu, tarkoittaako itseohjautuvuus sitä, että lapsiamme ei opeteta enää lainkaan, vaan he opettavat itse itseään puuhaillessaan aineiden rajat ylittävien ilmiöiden kimpussa.

Lue myös: Tämä opettaja on ehdottomasti lempipuuhassaan

Tuleeko opettajista pikkuhiljaa valmentajia, jotka seuraavat sivusta, kun lapset seikkailevat läppäreittensä kanssa loputtomien projektien viidakossa? Tehdäänkö Suomessa samat virheet kuin Ruotsissa?

Kysyimme asiaa Opetushallituksen pääjohtajalta Olli-Pekka Heinoselta.

Itseohjautuvuus ei tarkoita sitä, että opetus loppuu

Olli-Pekka Heinonen ärähtää ihmettelevänsä, mistä tällainen käsitys on syntynyt.

”Opetussuunnitelman perusteista ei löydy sellaista kohtaa, jossa sanottaisiin, että pikkulapset jätetään omilleen oppimaan. Keskustelu itseohjautuvuudesta on aivan väärillä urilla”, Heinonen puhisee.

Suomessa on hänen mukaansa maailman parhaat opettajat, jotka osaavat ottaa lasten kehitysvaiheet huomioon.

”Joissain kunnissa ja kouluissa voi olla ylilyöntejä näissä asioissa, mutta jos katsotaan, miten meillä kansallisesti toimitaan, lapsia opetetaan edelleen sillä tavalla kuin tähänkin asti.”

Olli-Pekka Heinonen

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen vastasi Kotilieden kysymyksiin suomalaisen koulun tulevaisuudesta. 

Itseohjautuvuus on yksi tulevaisuuden taidoista

Heinonen huomauttaa, että tulevaisuuden maailmassa lapset tarvitsevat aiempaa enemmän sosiaalisia ja tunteisiin liittyviä taitoja. Siksi niitä täytyy harjoitella myös koulussa.

”Jos halutaan opettaa oppisisältöjä, on selvää, että opettajalähtöinen opettamisen tapa on hyvä. Jos puhutaan sosiaalisten- ja tunnetaitojen opettamisesta, oppilaiden on syytä olla sosiaalisessa kontaktissa toistensa kanssa. Se on olennaisen osa näiden taitojen kehittymistä. Tämä ei ole mikään joko-tai-asia. Opettajilla on ammattitaitoa tehdä pedagogiset ratkaisut, toimia sen mukaan, mitä taitoja tavoitellaan”, Heinonen sanoo.

Toistetaanko Suomessa samat virheet kuin Ruotsissa?

Mutta kun oppilainen vapaus ja oma vastuu koulussa kuitenkin lisääntyy, toistetaanko meillä nyt samat virheet, joita Ruotsissa on tehty?

”Ei”, Heinonen sanoo.

”Tiedän sen itse, kun olen ollut 1990-luvulla ministerinä.”

Heinosen mukaan Ruotsissa koulut laitettiin 1990-luvulla kilpailemaan keskenään.

”Siellä synnytettiin julkisen rinnalle käytännössä yksityiskoulujärjestelmä. Me emme koskaan lähteneet siihen. Me teimme tietoisesti päätöksen siitä, että jokainen koulu on mahdollisimman hyvä koulu”, Heinonen sanoo.

Toinen asia, joka Suomessa on hänestä eri tavalla, on opettajien arvostus.

”Meillä opettajat ovat päteviä ja hyvin koulutettuja. Olemme tässä suhteessa valovuoden paremmassa tilanteessa kuin Ruotsi.”

Itseohjautuvuus ei ole ongelma, mutta inkluusiossa on haasteita

Heinonen myöntää, että yksi kouluun liittyvä i-sana huolestuttaa häntäkin, ja se on inkluusio.

Inkluusio tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki oppilaat ovat samassa luokassa. Jos he tarvitsevat tukea, tuki tuodaan luokkaan, eikä lasta siirretä esimerkiksi erityisluokalle.

”Inkluusio on periaatteena oikea ja tärkeä, mutta miten me saamme sen toteutettua käytännössä niin, että se jokaisen mahdollisuus oppimiseen toteutuu, ja että kaikille kyetään turvaamaan koulurauha”, Heinonen kysyy.

Vastausta hänellä ei itsellään ole. Mallia täytyy ottaa onnistuneista kokeiluista ympäri Suomea.

Koulu on Heinosen mukaan aivan uudenlaisessa tilanteessa, koska oppilaat ovat entistä heterogeenisempi joukko.

”Siihen on monia syitä. Väestö on monikulttuurisempi ja yhteiskunnassa tapahtuu tietynlaista eriytymistä, joka näkyy myös koulussa. Lasten sosiaalinen tausta ja valmius lähteä oppimisen polulle ovat moninaisempia.”

Heinonen huomauttaa, että jo hyvin pienillä lapsilla on mielenterveysongelmia.

”Miten koulu pystyy nämä entistä moninaisemmat tarpeet huomioimaan. Se on iso kysymys”, hän sanoo.

Opettajien lisäksi kouluun on Heinosen mielestä saatava avuksi kuraattoreita, koulupsykologeja, terveydenhuollon ja sosiaalipuolen ammattilaisia.

”Keinojen on lähdettävä jo opettajakoulutuksesta. Meidän täytyy ryhtyä miettimään, miten hyvinvointi ja oppiminen nivotaan yhteen. Meneillään on iso kulttuurinen muutos. Opettaja ei voi enää vastata kaikesta yksin. Tarvitaan enemmän aikuisia tueksi.

PISA-tulokset laskevat, mikä neuvoksi?

Suomalaisen koulun ylpeys, maailman parhaat Pisa-tulokset ovat pitkän ja loistokkaan ajan jälkeen kääntyneet myös laskuun.

Vaikka suomalaisten 15-vuotiaiden äidinkielen, matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen on yhä maailmanhuippua, ainoastaan lukutaidossa laskusuunta on saatu pysähtymään.

Mistä tämä johtuu?

”Opettajien työstä menee aiempaa enemmän aikaa erilaisiin tarpeisiin vastaamiseen ja luokan rauhan ylläpitämiseen. Se on tietysti pois siitä ajasta, joka on mahdollista käyttää oppisisältöihin keskittymiseen”, Heinonen aprikoi.

Kaupungeissa osaaminen parempaa kuin maaseudulla

Myös alueellisen tasa-arvon väheneminen näkyy Pisassa ensimmäistä kertaa. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa tulokset ovat parempia kuin maaseutukunnissa.

Heinonen perää vastuuta kunnilta.

”Kävin juuri keskustelemassa Lapissa kouluväen kanssa, Todellisuus on siellä aivan toisenlainen kuin täällä etelässä. Paikallisilla päättäjillä täytyy olla vapautta tehdä omia, omiin oloihinsa sopivia ratkaisuja. Ratkaisuja ei voi tehdä kansallisesti.”

Johtaako koulujen erojen kasvu koulushoppailuun?

Eikö vaarana ole kuitenkin ennen pitkää koulushoppailu? Ne vanhemmat, jotka pystyvät, varmistavat lapsilleen niin sanotun hyvän koulun.

”Minulle on erittäin tärkeä periaate, että kykenemme pitämään kiinni siitä, että jokainen koulu on paras koulu”, Heinonen vastaa.

Paras tapa varmistaa tämä ovat hänestä pätevät opettajat.

”Mutta kunnilla on iso vastuu siitä, että kaikissa kouluissa kyetään antamaan laadukasta opetusta, eikä segrekaatiota pääse tapahtumaan. Siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin koulu, esimerkiksi asuntopolitiikka. Kuntien pitää ymmärtää tässä oma vastuunsa.”

Minkälaista on koulunkäynti luokassa, jossa on 100 oppilasta? Kotiliesi kävi tutustumassa suomalaisen koulun nykyarkeen Vantaalla. Lue juttu Kotilieden numerosta 2/2019. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!

Keskustelu

Kommentoi juttua: Pilaavatko itseohjautuvuus ja ilmiöoppiminen suomalaisen koulun? Opetushallituksen pääjohtaja vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X