Isoäidin kirjeenvaihto

Kotilieden nuoria lukijoita askarruttivat ihmissuhdeasiat myös jouluna 1938. Isoäiti vastaa palstalla elämänkysymyksiin.

Syvästi kärsivä 22-v.: Kirjeesi masensi mieltäni suuresti. Tässä taas hyvä ja kunnollinen nuori nainen, joka antaa huonon miehen narrata itseään kauniilla lupauksilla, ja tämä sitten vasta avioliitossa osoittaa todellisen kehnoutensa. Jos olisit terve, niin ehdottaisin kaikesta huolimatta eroa, sillä ei tytöllesikään voi olla hyväksi elää niin valheellisen ja epäsiveellisen isän lähellä.

Sitä paitsi luulen, että ainoa ehto terveytesi palautumiseen olisi juuri ero niin, että pääsisit rauhaan entisyyden ja nykyisyyden raskaista mietteistä. Voi kunpa moni nuori tyttö tätä lukiessaan jäisi miettimään omaa elämäänsä ja oppisi sen, että poikkeaminen omantunnon tieltä vie aina onnettomuuteen, sillä mies, joka sellaista pyytää ”rakastetultaan”, on kurja viettelijä, johon ei koskaan voi luottaa.

Olisin kovin onnellinen, jos saisin kuulla, että sinä lapsesi kanssa elät vanhempiesi luona, silloin varmasti vielä keuhkosi parantuisivatkin, sillä suru ja murhe on tautisi alkusyy.

Kotilieden Joulu, 24/1945.

Keskustelu

Mikähän tässä oli se kysymys, siis isoäidille lähetetty kirje? Aika hankala lukea vain vastaus.

Hei Ihmettelevä! Isoäidin kirjeitä ei julkaistu lehdissä, ainoastaan vastaukset. Siksi se varmastikin uupuu. Se oli sen ajan formaatti, ja johtui varmaankin siitä, että kysymykset saattoivat olla sivutolkulla oman elämäntilanteen setvimistä isoäidille.

Hei Ihmettelevä! Asia on juuri niin kuin ES arvelikin. Kysymyksiä ei tosiaankaan koskaan julkaistu, ainoastaan vastaukset.

Ja silti tuo ”isoäiti” on toivonut, että lehden lukijatkin ottaisivat vielä kirjoittajan ilmeisesti surkeasta elämäntarinasta opikseen. Varmasti viisaita ohjeita, mutta eivätpä lukijat taitaneet ottaa opikseen, kun eivät tienneet, millaisessa tilanteessa isoäiti on neuvojaan jakelemassa.

Niin no, kyllä tuosta aika hyvin voi päätellä, että millaisista asioista on kysymys: esiaviollisen seksin seurauksista.

Olen lukenut paljon näitä Isoäidin kirjeitä, hänen jälkeläisensä on jopa koonnut niitä kirjaksi. En voi kuin ihmetellä sitä viitseliäisyyttä, ihmisrakkautta ja viisautta, jolla Isoäiti lukijoiden ongelmia käsitteli. Nykypäivän itsekkääseen elämänmenoon verrattuna hänen neuvonsa kehottivat ihmisiä ajattelemaan mitä nämä itse voisivat antaa muille sen sijaan, että olisivat koko ajan vaatimassa itselleen.

Isoäiti lohdutti, kannusti mutta myös nuhteli reippaasti silloin kun siihen oli aihetta.Hän jopa kirjoitteli henkilökohtaisesti monien lukijoiden kanssa.

Isoäiti oli rehellisesti oma itsensä ja paneutui ongelmien ytimeen herttaiseen, vaikkakin tämään päivän näkökulmasta hyvin vanhanaikaiseen tapaansa. Elämänsä raskautta valitellut nuori sai vastauksen: ”Olet herttainen tyttö ja vanhempiesi pitäisi olla sinusta ylpeitä, eikä vaatia sinulta yli-inhimillisiä ponnisteluja”, mutta kevytmielinen lukija kuuli kunniansa: ”Yksinkertaiset tytöt, jotka lähtevät kaiken maailman kiertelevien haitarinsoittajien matkaan syyttäkööt itseään, kun käy huonosti”. Tiukankin kommentin jälkeen hän kuitenkin aina valoi uskoa häneen luottaviin lukijoihin ja yritti löytää ratkaisun näiden vaikeaan tilanteeseen.

Tänä päivänä elämänsä kanssa hukassaolijoille olisi Isoäiti palstoineen kullanarvoinen. Moni nuori, jonka vanhemmat eivät ole kiinnostuneita hänestä, saisi hyviä neuvoja Isoäidiltä ja vaimo, joka uhraa elämänsä pettävälle ja juopolle miehelle, voisi saada itseluottamusta ja tukea elämäänsä.

Nykyään vain ei taitaisi löytyä tarpeeksi empaattista henkilöä moista palstaa pitämään. Nykyajan trendi on, että jokainen haalii maallisia iloja ja ”onnellisuutta” kykyjensä mukaan, ei siin menossa ehdi toisten asiat kiinnostaa!

Mielenkiintoista olisi lukea noita vastauskirjeitä enemmänkin, samoin kuin vanhoja lehtiä yleensäkin. Hiukan hätkähdyttävät nämä vastaukset ”joka lähtee kaiken maailman haitarinsoittajine matkaan, syyttäköön itseään”. Hädässä olijaa eivät varmaan paljon lohduta. Mutta vastaukset kai kuitenkin yleensä olleet kannustavia.
Seitsemänkymmentä vuotta sitten oli maailma ihan toinen, ja moraalikäsitykset erilaiset. Isoäiti olisi tainnut ihmetellä nykyajan erilaisten uusioperheiden paljoutta.
– Harvapa osasi lehden ilmestymisvuonna aavistaa, miten maailma kohta mullistuisi.

ja me yossa kaymme polkua niin helmen hohtavaa,kunnes kuulas kesa-aamu valkenee. Mika on laulun ensimmainen sakeisto?

Kommentoi juttua: Isoäidin kirjeenvaihto

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X