Ihmiset

Joonas Nordmanille painonhallinta on ollut aina helppoa – armeijaan mennessä vaaka näytti 54 kiloa

"Leijuin tuulen mukana kasarmialueelle", Joonas Nordman kuvaa olemustaaan armeijaan mennessä. Sittemmin paino nousi, mutta sen hallinta on miehelle helppoa.

Näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja Joonas Nordman vetää ainakin kolme leukaa. Teininä hän tuhlasi puolet kymppitonnin stipendirahastaan hampurilaisravintolaan ja tupakoinnin hän lopetti kolme vuotta sitten. Tässä jutussa Joonas paljastaa, mitä hänen elämänsä tärkeimmät luvut kertovat hänestä.

Elämä avautui Poriin muuton myötä 8-vuotiaana

”Olin kahdeksanvuotias, kun muutimme perheeni kanssa Kuorevedeltä takaisin synnyinkaupunkiini Poriin. Elämässäni alkoi uusi vaihe.

Pori tuntui pikkupaikkakunnan jälkeen suurkaupungilta: kadulla kulki busseja. Minulle avautuivat myös lukuisat harrastusmahdollisuudet. Aloitin poikakuoron, teatteriharrastuksen ja pääsin kuvaamataitoluokalle.

Pori on minulle edelleen tärkeä paikka, jossa käyn monta kertaa vuodessa. Siellä on aina jotain kivaa tiedossa, kuten saunailta ystävien kanssa tai sukulaisten tapaamista. Vuosi sitten ostin entisiltä kotikulmiltani merenrantatontin. Aion rakennuttaa sinne itselleni pienen mökin.”

Vuodesta 1995 alkoi valoisa aika

”Suurin osa suomalaisista todennäköisesti muistaa vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruudesta. Myös minun, tuolloin kolmasluokkalaisen koululaisen, mieleen vuosi on piirtynyt lähtemättömästi. Siitä alkoi valoisa ja toiveikas ajanjakso.

Vaikka aistin, että ajat olivat synkät 1990-luvun alussa, en lapsena kärsinyt laman vaikutuksista. Molempien vanhempieni työpaikat säilyivät, ja lainojen korot pysyivät kohtuullisina. 1990-luvun Porissa sai huomata, kuinka monia perheitä lama oli koetellut. Oli talousvaikeuksia, konkursseja ja avioeroja.

Pidän itseäni äärimmäisen onnekkaana siksi, että vanhempani pystyivät pitämään taloutensa hallinnassa.”

Puolet stipendistä kului hampurilaisiin

”Vuonna 2001 Porin kaupunki palkitsi minut vuoden nuorena porilaisena. Stipendin arvo oli 10 000 markkaa. Kun rahat tulivat tililleni, olimme juuri siirtyneet euroihin. Muistaakseni sain noin 2 000 euroa.

Sovimme vanhempieni kanssa, että laitan summasta puolet säästöön ja puolet saan käyttää oman harkintani mukaan. Kävin niin monta kertaa Hesburgerissa syömässä kuin rahaa riitti. Käytin tonnin hampurilaisiin tarjoten välillä ystävillenikin. Vanhemmat lienevät olleen pettyneitä valintaani.

Hampurilaisvuosi kuvastaa minua rahankäyttäjänä. Olen nautiskelija. Edelleen laitan rahaa myös syömiseen ja juomiseen – ja tarjoan mielelläni ystävilleni.”

Vuoden 2008 jälkeen mikään ei ole ennallaan

”Seuraan kauhulla nykynuorten nelivaiheisia työnhakuprosesseja, kun he pyrkivät asiakaspalvelijaksi elokuva­teatterin kassalle. Minun nuoruudessani työpaikan saattoi saada, kun käveli sisään sellaista kysymään. Olin kesätöissä 14-vuotiaasta lähtien, ensin Porin kaupungin kulttuuritalo Anniksella, ja lukio­ikäisenä YleX-kanavalla juontajana.

Vuoden 2008 jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. Siihen asti kestänyt nousukausi ja turvallisuuden aika on ohi, eikä paluu entiseen siinnä horisontissa. 1980-luvulla syntyneet ovat ensimmäisiä sukupolvia, jotka ovat köyhempiä kuin vanhempansa.

Tuntuu hassulta, kun sanotaan, että suuret ikäluokat ovat rakentaneet tämän maan. Kyllä jokainen ikäluokka rakentaa Suomea koko ajan. Minua ärsyttää, jos vanhemmat ihmiset naljailevat nuorempien burn outeis­ta tai mielenterveysongelmista. Heidän tulisi ymmärtää, että työelämä on nyt tyystin erilaista kuin heidän aikanaan.”

Armeijaan mennessä Joonas painoi 54 kg

”Olen onnekas, sillä minun on ollut aina helppoa pysyä normaalipainoisena. Edes yhdeksännellä luokalla viettämäni hampurilaisravintolakuuri ei saanut painoani nousemaan.

Armeijaan mennessä olin suorastaan alipainoinen, kun vaaka näytti 54 kiloa. Leijuin tuulen mukana kasarmialueelle. Armeijavuoden aikana kuntoni nousi kohisten. Palasin kotiin kahdeksan kiloa painavampana, kaikki oli lihasta.

Edelleen saan syödä melko vapaasti, mitä huvittaa, mutta en kuten ennen. Pyrin silti kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota ruoan terveellisyyteen. Olen vähentänyt punaisen lihan syömistä ja lisännyt kasvisproteiinin käyttöä.”

Ennätyksenä kahdeksan leukaa

”Leuanveto on siitä kiitollinen liikuntamuoto, että säännöllinen harjoittelu tuottaa tuloksia jo muutamassa kuukaudessa. Toisaalta myös lihaskunnon lasku näkyy nopeasti.

Kotonani on leuanvetotanko, jolla treenaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ennätykseni kahden vuoden takaa on kahdeksan leukaa. Tällä hetkellä menee kolme tai neljä.

Toivon, että olisin tähän ikään mennessä löytänyt suosikkiliikuntalajini. Sellaista ei kuitenkaan ole, sillä olen luonteeltani innostuja ja lannistuja. Liikunnan säännöllinen harrastaminen jää minulta helposti.”

Syntymävikana skolioosi

”Synnyin Porin keskussairaalassa 9.7. seitsemää vaille yhdeksän vuonna 1986. Synnytyksen tiimellyksessä lonkkani menivät sijoiltaan, jonka takia minulle laitettiin lonkkalastat useammaksi kuukaudeksi.

Teini-ikäisenä huonoa ryhtiäni alettiin tutkia. Lääkäri diagnosoi minulle skolioosin. Ilmeisesti sekin oli peruja synnytyksestä. Skolioosi ei ole haitannut elämääni. Minun pitää vain pitää huolta siitä, että harrastan sellaista liikuntaa, joka vahvistaa selän ja vatsan lihaksia.

On kiinnostavaa, miten herkkä tilanne synnytys on. Vaikka olemme onneksi länsimaisen lääketieteen piirissä, emme pysty hallitsemaan kaikkea.”

Lue myös: Tommi Korpela on kärsinyt koko ikänsä selkäongelmista, koska joutui lapsena silmätikuksi: ”Poikkesin joukosta, ja siitä oli ikäviä seurauksia”

Joonaksen elämään mahtuu 15 osoitetta

”Olen muuttanut viisitoista kertaa. Asuinpaikkojani ovat olleet Pori, Kuorevesi, Lahti, Tampere ja Helsinki. Pelkästään neljän vuoden aikana, jolloin työskentelin Iltalehdessä, asuin viidessä eri osoitteessa.

Kokeilin myös alivuokralaisuutta. Majailin puoli vuotta ystäväni nurkissa, kun hän oli kiertämässä Etelä-Amerikkaa. Hän oli vasta muuttanut asuntoon, eikä huonekaluja ollut. Elin pahvilaatikkojen ja jätesäkkien keskellä patjalla nukkuen.

Muisto huvittaa ja hirvittää. Olen muuttunut niin mukavuudenhaluiseksi, etten enää missään tapauksessa asuisi jätesäkkien kanssa. Kaipaan ympärilleni rauhaa ja kauneutta. Nyt kissani ja minä asumme omistamassani asunnossa Helsingin Kalliossa.”

Lue myös Anna.fi: Koomikon ja piispan yllättävä ystävyys: huumori auttaa Joonas Nordmania ja Teemu Laajasaloa käsittelemään elämää

Tavoitteena matkustaa 50 maassa, 43 jo saavutettu

”Pidän matkustamiseen liittyvästä vapauden tunteesta: voin vuokrata auton ja ajaa pitkin tuntemattomia teitä vieraassa kaupungissa. Reissaan sekä yksin että seurassa.

Olen käynyt 43 maassa. Tavoitteeni on saada ainakin 50 maata listalleni. Euroopasta minulle tuntemattomia kohteita ovat vielä Irlanti, Islanti ja muutamat Balkanin maat.

Viime vuosien mullistukset ovat hieman hillinneet matkustamistani. Se ei tunnu yhtä huolettomalta kuin aiemmin. Vaikkei lentäminen pahin ilmaston tuhoaja olekaan, pohdin aiheuttamaani hiilijalanjälkeä. Luotan, että tulee päivä, jolloin meillä on vähemmän saastuttavia tapoja matkustaa.”

Kolme savutonta vuotta

”Olen ollut savuton kolme vuotta. Vaikka olin polttanut vuosia päivittäin, lopettaminen kävi lopulta melko helposti. Tärkeintä olivat vahva motivaatio ja pitkäaikainen valmistautuminen. Merkitsin kalenteriin lopettamisajankohdan yli puoli vuotta aiemmin.

Hetki koitti maaliskuussa 2021. Olin päättänyt, että katson vielä kerran Mad Men -televisiosarjaa – jossa poltetaan jatkuvasti. Istuin sarjamaratonia ja siemailin viskiä. Ulkona paukkui pakkanen, joten sauhuttelin jaksojen välillä sisällä keittiössä, viimeistä kertaa. Se ei kuulosta kovin freesiltä menolta nykypäivänä.

Tupakoinnin lopettaminen on yksi parhaimmista päätöksistäni. Oloni on yleisesti virkeämpi kuin aiemmin. Ihoni näyttää 37-vuotiaana paremmalta kuin kolmekymppisenä.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 7/2024.