Ystävykset Kiti Kokkonen ja Janne Kataja puhuvat toisilleen puhelimessa yökaudet – saavat välillä tiukkaa palautetta Jannen lapsilta
Näyttelijä Kiti Kokkosta ja Janne Katajaa yhdistää tautikammo, hengellisyys ja hulvaton huumorintaju. He hoitavat ystävyyttään puheluissa, joissa perheenjäsenillä on joskus kestämistä. Kun Kitin isä Ere Kokkonen aikoinaan kuoli, Kitin ja Jannen ystävyys syveni.
Puhelut otetaan usein öiseen aikaan. Kiivaimmillaan Kiti Kokkonen ja Janne Kataja soittavat toisilleen joka yö. Janne loikoilee silloin kännykkä korvallaan Riihimäen talossaan ja Kiti Espoossa. Keskustelut kestävät tunteja. Välillä saatetaan tilata Woltilla ruokaa ja taas jatketaan.
Kitin puoliso, muusikko Olavi Tikka on jo niin tottunut ystävysten yhteydenpitoon, ettei se häntä häiritse. Jannen lapset sen sijaan huutavat välillä, että ole hiljaa, että saa nukkua. Silloin Janne kipaisee yläkertaan, mutta sekään ei aina auta, kun puheen pärinä kantaa pattereita pitkin.
”Kun olin naimisissa, vaimoani eivät puhelumme vaivanneet. Hän oli varmaan vain helpottunut, että mulla oli juttukaveri”, näyttelijä, juontaja ja yrittäjä Janne Kataja sanoo.
Illat ja yöt sopivat hyvin ystävyyden hoitoon, koska molempien päivät kuluvat perheyritysten pyörittämisessä, näyttelijän töissä tai televisiokuvauksissa. Yöllä on aikaa jutella tulevista hankkeista ja hyvistä sketseistä, purkaa yrittäjän paineita tai uskoutua murheista. Paljon pölistään myös ihan ”höpöhöpöjuttuja.”
”Olemme toistemme happiaukkoja”, Janne sanoo.
Noin viisitoistavuotisen ystävyyden aikana Kiti on käynyt Jannen kotona vain kahdesti ja Janne pyörähtänyt kerran Kitin pihassa.
”Mutta jos asuisin Riihimäellä, niin kyllä varmaan silloin punkisin Jannen luo kylään”, näyttelijä, yrittäjä, taiteellinen johtaja Kiti Kokkonen sanoo.
Lue myös: Jukka Puotilan show oli niin hauska, että presidenttikin repesi.
Kitin isä Ere Kokkonen toi ystävät yhteen
Kiti Kokkonen ja Janne Kataja hymyilivät leveästi Komediateatteri Arenan mainosjulisteessa vuonna 2008. Juliste puffasi näytelmää nimeltä Spede ja kumppanit, ja kuvanottotilanteessa Kiti ja Janne tapasivat ensi kerran kasvokkain.
He ihastuivat toisiinsa nopeasti.
”Ajattelin, että onpas valloittava ihminen. Mua naurattivat Kitin jutut. Hänen seurassaan oli helppo olla oma itsensä. Sellainen ei ole itsestäänselvää”, Janne sanoo.
Silläkin oli tekemistä ystävyyden synnyssä, että Janne esitti näytelmässä Kitin isää, ohjaaja, teatterinjohtaja Ere Kokkosta, joka oli käsikirjoittanut esityksen.
”Kun isä kertoi, ketä hän oli ajatellut esittämään itseään, olin aluksi, että mitä ihmettä! Olin yllättynyt vaikkei mulla ollut Jannesta huonoa kuvaa. Kun sitten tapasimme, Janne teki ison vaikutuksen: miten fiksu, sydämeltään viisas ja karismaattinen tyyppi”, Kiti muistaa.
Janne oli hiljattain saanut luettua Eren elämäkerran. Se oli koskettanut häntä, ja hän oli toivonut mielessään, että pääsisi näyttelemään Ereä, vaikka oli kuullut, että roolia oli ajateltu Mika Nuojualle.
”Eren elämäkerrasta oli tullut olo, että ihan kuin lukisin omaa tarinaani. Tai että tuommonen ainakin haluaisin isona olla. Ja sitten teatterilta soitettiin ja pyydettin Eren rooliin.”
Tunsimme sisaruksellista lämpöä
Kun Ere Kokkonen yllättäen kuoli näytelmän harjoitusvaiheen aikana, ystävyys syveni nopeasti.
”Se oli sumuista aikaa, mutta olin turvassa tuossa työyhteisössä”, Kiti sanoo.
Hän näkee, että Jannea ja hänen isäänsä yhdistää muun muassa se, etteivät he arvota ihmisiä titteleiden perusteella.
”Kun teimme aikoinaan yhdessä Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvaa, Janne muisti aina kaikkien nimet, kysyi mitä kuuluu ja katsoi silmiin”, Kiti kertoo.
”Haluaisin itsekin olla yhtä läsnäoleva mutta en ole.”
Alusta asti Kiti ja Janne tunsivat toisiaan kohtaan ”sellaista sisaruksellista lämpöä.”
Ulkoisestikin he muistuttivat toisiaan, kun molemmilla sojottivat tuolloin lyhyet hiukset samalla tapaa pystyssä.
”Joo, mähän olen oikeastaan naispuolinen Janne Kataja”, Kiti innostuu.
”Ja mä olen miespuolinen Tanhupallo”, Janne jatkaa.
Paitsi että Janne on näyttelyt Ereä, Kitillä on ollut rooli Jannen vaimona. Toistensa lapsia he eivät ole vielä esittäneet.
”Mutta kyllä sekin vielä tulee.”
Janne kuvaa teatteria työpaikaksi, jossa on mahdollista halutessaan tutustua toiseen nopeasti, koska näytelmää harjoiteltaessa on pantava itsensä avoimesti peliin.
Naurun takana piilee vakavuus
Koomikkoina tunnetut Kiti ja Janne puhuvat kahden kesken usein elämän merkityksestä. Että miksi me olemme täällä maailmassa? He jakavat kiinnostuksen henkisiin ja hengellisiin asioihin.
”Ajattelemme Kitin kanssa niin, että maailmassa on asioita, joita ei pysty sormella koskettamaan, silmällä näkemään tai korvalla kuulemaan. Maailmankuvaamme kuuluu ajatus korkeammista voimista”, Janne sanoo.
Hän kertoo itse ajattelevansa, että on yksi korkeampi voima, joka on alkuräjähdyksen takana.
”Kutsun häntä leikkisästi meidän puheluissakin maailmankaikkeuden korkeimmaksi arkkitehdiksi.”
Kiti tunnustaa olevansa ajoittain hyvinkin melankolinen ja kaipaavansa isäänsä aktiivisesti, vaikka tämän kuolemasta on pitkä aika.
”Vaikka emme Jannen kanssa surustani puhuisikaan, niin tapa, jolla Janne puhuu korkeammasta voimasta, lohduttaa. Jannen kautta ajatus kuolemasta on tullut kauniimmaksi. Elämässäni on ollut myös ajanjakso, jolloin koin olevani ateisti.”
Jannesta on tärkeää oppia kohtaamaan kuolema. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että elää joka päivä rohkeasti ja uskaltaa myös kaivata edesmenneitä.
Kun Janne Kataja oli parikymppinen, hän menetti hyvän ystävänsä Mikon, joka sairastui ärhäkkään syöpään.
”Näyttelimme Riihimäen teatterissa veljeksiä, kun diagnoosi tuli. Mikko kävi hoidoissa, häneltä amputoitiin jalka ja hän sai proteesin. Lopulta toispuoleisuuden kädenvoima oli väännössä vahvempi. Mikko lähti liian varhain, ja se oli minulle käänteentekevä kokemus.”
Jäljelle jäi kaipuu, mutta se on Jannesta hyvä asia, koska se on merkki rakkauden voimasta.
”Tietty hengellisyys on auttanut minua kohtaamaan elämässä epäoikeudenmukaisilta tuntuvia asioita.”
Lue myös Anna.fi: Pekka Strang ajautui esittämään rooleja myös siviilissä
Bakteerikammo eristi koronavuosina
Sille, että he ovat nainen ja mies ja parhaat kaverit, ei ole uhrattu ajatuksia.
”Voi kuulostaa erikoiselta, mutta mulla ei ole tullut edes mieleen, että me ollaan mies ja nainen. Sukupuolirooleilla ei ole mitään tekemistä ystävyydessämme”, Janne sanoo.
”Sama täällä. En ole miettinyt sukupuolta ollenkaan”, Kiti jatkaa.
Sen sijaan erinäisillä sairauksien pelolla on paljonkin tekemistä heidän kahden kohdalla. Kaksikko tunnustautuu tautikammoisiksi.
”Pelkäämme esimerkiksi oksentamista. Tai siis vatsatauteja. Se on niin hirveä tunne, kun tietää, että kohta oksennus taas tulee”, Kiti sanoo.
Bakteerikammo saa heidät pesemään pyyhkeet ja lakanat kaikkein kuumimmalla ohjelmalla. Myös käsiä pestään tiuhaan ja kaikki rokotteet otetaan, mitkä annetaan.
Koronavuosina pelko sai kaksikon käpertymään koteihinsa. Pandemian alussa Janne ei poistunut sieltä kahdeksaan viikkoon.
”Pelkoreaktioni oli voimakas. Lelukauppojemme henkilökunta oli jo varma, etten enää koskaan tule käymään livenä kaupoilla.”
Janne tilasi ruoat kotipihaan ja desinfioi kassit ja ruokapaketit ennen kuin tarttui niiden sisältöön.
Kitistä tuntui, että hän oli ensimmäinen suomalainen, joka pani maskin kasvoilleen ja viimeinen, joka otti sen pois.
”Mulla tuli paniikki. En halunnut nähdä äitiäni tai bonusäitiäni, koska pelkäsin, että tartutan heidät ja tapahtuu jotakin kamalaa. Sitten aloin pelätä myös itseni puolesta, koska kuulun riskiryhmään.”
Tuolloin Janne ja Kiti soittelivat toisilleen tavallistakin tiheämmin: kyselivät voinnit ja kertoivat, mitä olivat puuhanneet.
Janne havahtui, kun eräs hänen ystävänsä kysyi, kumpi on parempi, kuolla koronaan vai olla vuosikaupalla elävä kuollut koronan takia.
”Kun lähdin ensimmäisen kerran lelukaupalle, tunsin, että henki taas kulkee.”
Vain maltillista hyötyliikuntaa
Mitään terveysvinkkejä he eivät tapaa toisilleen jakaa. Kummallekin kun riittää arjessa ”maltillinen hyötyliikunta”, mikä tarkoittaa lähinnä kävelyä yläkerrasta alakertaan ja kuistille sekä keittiötasojen pyyhintää.
Tällä hetkellä heillä on yrittäjinä yhteisenä huolena se, että ihmiset ovat kovin varovaisia kuluttamaan. Kitin pitäisi saada ihmisiä teatterinsa katsomoon ja Jannen muun muassa lelukaupoille.
”Siinä mielessä elämme koronaa kaameampaa aikaa, että sotien takia ihmiset pelkäävät huomista. Nekin, joilla on varaa, ovat varovaisia. Jotta yhteiskunta pysyisi pystyssä haastavinakin aikoina, ihmisten pitäisi malttaa kuluttaa kulttuuria, ostaa kivijalkakaupasta ja luottaa, että huominen on hyvä”, Janne sanoo.
Kotona viihtyviä narsisteja?
Kaksikko vakuuttaa, etteivät he ole koskaan hermostuneet toisiinsa. Riitaa ei ole saatu aikaiseksi mistään.
”Mutta ollaan me yhdessä ärrytty joihinkin muihin ihmisiin”, Janne sanoo.
Kiti on pohtinut, mahtaako hänessä olla narsistisia piirteitä, kun on ottanut sydänystäväkseen itsensä kaltaisen puuhakkaan renessanssi-ihmisen, joka innostuu milloin mistäkin. Ihaileeko hän toisessa omia piirteitään?
”Ehkä me ollaan sitten narsisteja. Tai narsisseja. Kukitaan keväisin”, Kiti sanoo.
Kaiken lisäksi molemmat ovat kotona viihtyvää tyyppiä. Juhlissa ei ole tarvetta rampata, kun työ täyttää sosiaaliset tarpeet.
”Mutta kyllä me gaaloihin mennään, jos tarpeeksi iso pomo käskee”, Janne sanoo.
Kummallakaan ei ole suurta ystäväpiiriä.
”Minulla on paljon kavereita, mutta sydänystäviä vain muutamia. Janne on heistä yksi”, Kiti sanoo.
Janne toteaa, että vähiin ovat käyneet hänen ystävänsä.
”Mahtavatko he pitää minua vähän rasittavana?”
Kiti ei ainakaan pidä. Heidän keskinäinen luottamuksensa on syvää.
”Meillä on täysin avoimet välit. Tiedän, että Janne erottaa, mistä keskusteluistamme voi puhua eteenpäin ja mistä ei. Uskon, että Janne ajattelee minusta samoin.”
Janne sanoo luottavansa Kitissä aivan kaikkeen.
”Kiti tietää mun suurimmat salaisuuteni.”
Kun usein tavataan sanoa, että luottamus pitää ansaita, heidän välillään on toisin.
”Kun on tämmönen sisar-veli-yhteys, niin siinä luottamus annetaan. Sitä me ollaan myös vaalittu”, Janne sanoo.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä nro 4/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ystävykset Kiti Kokkonen ja Janne Kataja puhuvat toisilleen puhelimessa yökaudet – saavat välillä tiukkaa palautetta Jannen lapsilta