Ihmiset

Seura: Kirsti Manninen uskoo, että hänellä on ADHD kuten Katri-tyttärellä – ”Meillä on sellainen hajamielisen professorin versio”

Katri ja Kirsti Manninen kertovat Seurassa, että heidän yhdessä kirjoittamistaan helpottavat monet yhteiset luonteenpiirteet ja taidot. Heitä yhdistää myös tarkkaavaisuushäiriö ADHD.

Kirsti Manninen, joka tunnetaan kirjailijanimellä Enni Mustonen, kirjoittaa myös yhdessä tyttärensä Katri Mannisen kanssa. Parivaljakko on kirjoittanut muun muassa Kotiliedelle jatkokertomuksen Rakkautta ja villasukkia. Nyt äiti ja tytär kertovat uudessa Seurassa, että yhdessä tekemistä helpottavat monet yhteiset luonteenpiirteet ja taidot.

Heillä molemmilla on nopea temperamentti, konekirjoitustaito ja tarkkaavaisuushäiriö ADHD. Viimeisin näkyy heillä voimakkaana keskittymisenä.

”Meillä on sellainen hajamielisen professorin versio. Saatamme kadota omaan maailmaamme niin, ettemme kuule emmekä näe, mitä ympärillä tapahtuu. Sen ansiosta olemme tuotteliaita ja ideat syntyvät helposti”, Katri Manninen kuvaa Seurassa.

Katrilla ADHD diagnosoitiin ensimmäisenä, mutta Kirsti kertoo sen kulkevan suvussa. Katrin diagnoosi on saanut myös Kirstin hahmottamaan uudella tavalla omia ominaisuuksiaan, joista hän on aikaisemmin kärsinyt huonoa omatuntoa.

Kirsti ei kuitenkaan ole hakenut diagnoosia ja lääkitystä niin kuin Katri.

”Olen selvinnyt arjesta näinkin, en ehkä ihan kunnialla, mutta selvinnyt kuitenkin. Teen koko ajan listoja. On listoja päiväjärjestystä varten ja sitä varten, että pitää soittaa jollekulle ja muistaa puhua siitä ja tästä. Olen listojen mestari!” Kirsti sanoo Seurassa.

Kun Katri oli lapsi, Kirsti-äiti saattoi uppoutua tarinoiden maailmaan niin, ettei kuullut lapsiaan. Nyt Katri käyttää lääkkeitä helpottamaan omaa lapsiperhearkeaan.

”Minun kotini on nykyään siistimpi ja lapseni elävät järjestelmällisempää elämää kuin mitä lapsuuskodissani oli. Tosin se on pitkälti puolisoni ansiota”, Katri kertoo Seurassa. 

Katrin hiukset lähtivät tukkoina

Viime kevät oli Katri Manniselle erityisen raskas. Silloin Katrin isä Pekka Manninen menehtyi. Tällöin myös Ukrainan sota järkytti ja pelotti. Katrille tuli pälvikalju ensimmäistä kertaa elämässään.

”Hiuksia lähti tukkoina. Niin vain kävi, vaikka elämässäni olen selvinnyt niin monesta vastoinkäymisestä, että luulin jo, että olen oppinut kestämään stressiä ja että minulla on hyvät stressinhallintataidot”, Katri sanoo Seurassa.

Hiukset kasvoivat ajan myötä takaisin, mutta kokemus muistuttaa siitä, millaisessa tilanteessa Katri eli vuosi sitten. Hänen mielestään kuoleman kanssa tekemisissä olemisen rinnalla kaikki muut asiat tuntuvat todella pieneltä.

”Kuolema on aina se, missä ihmisen elämä punnitaan”, Kirsti Manninen pohtii Seurassa.

Katri pohtii, että kokemus sai hänet miettimään omaa elämäänsä ja sitä, onko hänen ympärillään ihmisiä, jotka saapuvat sängyn vierelle viimeisinä päivinä. Hän tietää, että hänen äitinsä Kirstin vuoteen vierellä varmasti on.

”Me suunnittelimme sisarusten kanssa, että jos äiti menee joskus niin huonoon kuntoon, että ei pysty kävelemään, laitetaan hänelle hoitosänky tuohon tuvan sohvan kohdalle ja maksetaan suvun nuorille, että tulevat tänne asumaan ja ovat sängyn vierellä yötä päivää. Me muut kokoonnumme joka päivä tänne iltateelle. Täällä tulee olemaan tungokseen asti väkeä!” Katri sanoo Seurassa.

Lue myös Seuran juttu: Kirsti ja Katri Manninen puhuvat suoraan kaikesta – Myös saattohoidon kokemuksesta: ”Vaikeinta on katsoa sivusta toisen kärsimystä”