Näyttelijä Kristo Salminen jätti vakityönsä, jotta voisi selvitä elämästään: "Kierolla tavalla paha olo oli alkanut tuottaa minulle hyvää oloa"
Näyttelijä Kristo Salmisen selkä ilmoitti nelisen vuotta sitten, että elämässä ei ole kaikki kunnossa. Hän oivalsi, että on tehtävä muutos, ja jätti vakityön teatterissa.
Vuonna 2018 Kristo Salminen tajusi, että hänen on luovuttava vakituisen työpaikan tuomasta turvasta. Se on tehtävä, jotta hän voi selvitä elämässään.
Hän oli tuolloin 46-vuotias Kansallisteatterin näyttelijä, jolla oli selkä niin kipeä, että hän kykeni lavalle enää kipulääkkeiden avulla. Mieli oli masentunut ja olut maistui. Kotona odotti näytösten jälkeen vaimo ja kolme kohtuullisen pientä poikaa.
Muutamaa vuotta aiemmin Kriston siskolta oli löytynyt aivokasvain, joka leikattiin. Toinen sisko oli kuollut rintasyöpään.
”Ne olivat minulle valtavia järkytyksiä, mutta pistin surua syrjään.”
Ja kuinkas muuten kuin tekemällä lujasti töitä. Hänellä oli silloin nimirooli Tšehovin Vanja-enossa, ja pian edessä toinen nimirooli Shakespearen näytelmässä Rikhard III. Tätähän hän oli aina janonnut, klassikoiden päärooleja maan päänäyttämöllä.
Vaikka miehen sisällä myllersi rajusti, motivoivat työt piiskasivat häntä eteenpäin.
”Näyttelin Rikhard III:ta sellaisessa pitkän miehen imurointiasennossa, joka on kaikkein pahin selälle. Olin saanut päähäni, että hahmon pitää kulkea siten. Sattui niin paljon, että pelkäsin katkeavani keskeltä kahtia ja joutuvani hoitolaitokseen”, Kristo kertoo.
Hän kuitenkin jatkoi, kunnes koitti päivä, jolloin oli marssittava pääjohtajan huoneeseen ja irtisanouduttava. Oli myönnettävä, että elämä on liian lyhyt tällaiseen menoon.
”Huomista päivää meille ei ole luvattu.”
Siihen asti Kristo oli ollut vakituisella kiinnityksellä, ensin Helsingin kaupunginteatterissa ja sitten 16 vuotta Kansallisteatterissa.
Kristo Salmisella on aikaa lapsille
Vieläkin mietin, mitä alkaisin tehdä isona. Niin sanoo viisi- kymppinen, hyvävointisen oloinen Kristo Salminen töölöläisen ravintolan pöydässä. On lounasaika.
Jos Kristo näyttelisi yhä Kansallisteatterissa, hän olisi tähän aikaan parinkymmenen minuutin tauolla ruokalassa ”tunkemassa buffa-annosta naamaan ja juttelemassa kovaan ääneen työkavereiden kanssa”.
Päivän ensimmäiset harjoitukset olivat kello 11–15 ja toiset kello 18.30–22, ellei illalla ollut näytöstä.
Impulsiivisena ja hieman huonosti aikataulujaan hallitsevana ihmisenä Kristo myöntää kaipaavansa hetkittäin ulkoapäin raamitettua työelämää, mutta ratkaisuaan hän ei ole katunut. Nykyisin hän voi viettää enemmän aikaa 15-vuotiaan esikoisensa ja 8-vuotiaiden kaksosten kanssa.
”Yksi syy, miksi jäin pois teatterilta oli, että olin illat pois kotoa. Se kuormitti minua. Olin itsekin kasvanut perheessä, jossa vanhemmat olivat illat teatterilla.”
Hänen vanhempansa ovat näyttelijät Heidi Krohn ja Esko Salminen.
Kristolle on tärkeää saada kuskata lapsia harrastuksiin ja olla läsnä, kun he käyvät nukkumaan.
”On aika kiva juttu tuntea lapsensa.”
Freelancerina työskentelevä Kristo Salminen käy puhumassa työhyvinvoinnista työpaikoilla ja tekee hitusen myös personal trainerin hommia.
”Osa ihmisistä elää terveellisesti, mutta heitä on aika vähän. Iso enemmistö tuntuu olevan niitä, jotka haluaisivat tehdä muutoksia joko terveyteen tai työpaikkaan liittyen. Moni valitsee kuitenkin mieluummin tutun helvetin kuin vieraan taivaan.”
Suoranaisia ohjeita hän kieltää jakavansa, mutta omasta elämäntapamuutoksestaan hän kertoo. Kristo ajattelee olevansa samaistuttava monelle muutosta tavoittelevalle.
”En ole mikään nuori fitness-malli ja siksi ymmärrän ihmisten tilanteita. Vaikka pidän liikunnasta, ei omakaan harjoitteluni ole aina optimaalista.”
Nyt selkään ei kuitenkaan satu eikä masennus paina.
Lue myös Seura.fi: Näyttelijä Kristo Salminen: ”Olen morkkis-tyyppi, toisinaan kaduttaa kaikki”
Kuolemanvakavaa tekemistä
On ollut aikaa miettiä myös omaa tapaa tehdä työtä. Kristolle näytteleminen oli ollut kuolemanvakavaa tekemistä. Teatterista oli tullut jumala.
”Teatterikoulusta lähtien olin suhtautunut näyttelemiseen niin, ettei ole mitään rajaa, miten hyvin tässä voisi onnistua. Kun asetin jollekin roolityölle tavoitteen ja tunsin, että olin saavuttanut sen, nostin tavoitetta. Pienistäkin rooleista yritin tehdä suuria.”
Lopulta itselle asetettu vaatimustaso oli niin tapissaan, että Kristo koki joka kerta epäonnistuneensa.
”Se liittyy persoonani ja siihen, että vanhempani olivat menestyneet alalla hyvin. Minun piti kovasti todistaa.”
Jossain vaiheessa Kriston piti lietsoa itsensä jonkinlaiseen tilaan, jotta uskalsi mennä lavalle.
”Olin väsyttänyt itseni työskentelytavallani niin, että kun sain isompia rooleja, kuten Rikhard III: nen, aloin olla sekä fyysisesti että henkisesti aivan poikki.”
Kristo kertoo, että sekä Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho että tämän edeltäjä Marja-Liisa Nevala yrittivät kyllä tukea häntä ja puhua hänen työskentelytavastaan.
”Mutta onhan se tosi vaikea tulla sanomaan aikuiselle ihmiselle, että sinun tarvitsisi mennä lepäämään, kun itse tuntee olevansa ihan parhaassa vedossa. Kierolla tavalla paha olo oli jo alkanut tuottaa minulle hyvää oloa.”
Kristo Salminen on mutakin kuin näyttelijä
Kriston selkä oli oirehtinut jo pitkään. Juurikanava selässä oli ahtautunut, hermojuuri pinteessä ja välilevyt madaltuneet. Jalkaan oli tullut lieviä halvausoireita.
”Työn aiheuttama stressi oli minulla niin iso, etten saanut elämäntapojani hallintaan siten, että olisin pystynyt kuntouttamaan itseäni.”
Pysähdys tuli siinä vaiheessa, kun ”ovenkarmeja myöten kaikki näytti v-mäiseltä”.
”Käyttäydyin ikävästi kollegoitakin kohtaan.”
Hän oli jo päättänyt lähteä, mutta psykologin pakeilla ratkaisu vahvistui.
Myös näyttelijäkollegaa Jukka Puotilaa Kristo kiittää.
”Aina kun olemme kohdanneet, hän on sanonut minulle jotain kannustavaa. Se on rohkaissut minua tekemään omia valintoja elämässä.”
Irtisanoutumisesta seurasi helpotus. Itkukin tuli.
”Olin pelännyt, että kun kävelen Kansallisteatterin ovesta ulos, minua ei enää ole, identiteettini katoaa. Mutta ei se niin mennytkään.”
Osa kollegoista ihmetteli vakipestin jättämistä.
”Mutta kaikki, jotka näyttelevät isoissa liitereissä, arvasivat, ettei ratkaisu ollut syntynyt hetken mielijohteesta.”
Pelko poistui treeneissä
Onneksi oli olemassa Masa eli painonnostovalmentaja Matti Vestman. Kristo oli käynyt kuntoilemassa Tempaus- Areenalla, ja Vestman oli sanonut hänelle, että jos päätät jäädä pois teatterista, häneltä löytyy töitä.
Eräänä päivänä Kristo marssi paikalle ja sanoi, että olisi valmis hommiin. Vajaan vuoden hän ehti tehdä Vestmanille töitä työhyvinvoinnin parissa, mutta sitten iski korona eikä fyysisiä kohtaamisia järjestetty pitkään aikaan.
Kristo kertoo saavansa paljon siitä, kun hyvinvointikoulutuksiin osallistujat tulevat session jälkeen kertomaan, mikä heihin oli kolahtanut.
”Siinä on samaa kuin näyttelijänä, kun tuntee koskettaneensa katsojia.”
Kun Kristo treenasi painonnostoa Vestmanin johdolla, hän huomasi vointinsa alkavan parantua välittömästi.
”Masan energia auttoi minua pääsemään yli pelosta, jonka krooninen kipu oli synnyttänyt.”
Areenalla aloittaessaan hän pystyi tuskin kumartumaan eteenpäin, ja harjoittelu aloitettiin varovasti. Jonkin ajan kuluttua hän jo veti maasta 150 kiloa. Hyvän olon tunne, joka Kristolle tuli voimaharjoittelusta, oli valtava.
Painonnoston maailma ei tuntunut vieraalta, koska Kristo on aina treenannut jotain, nuorena nyrkkeilyä.
”Mutta olen myös kokenut tiettyä ulkopuolisuuden tunnetta joka paikassa. En tiedä, mistä se johtuu.”
Kristo Salminen otti uuden asenteen näyttelemiseen
Vaikka elämänmuutos oli ehdottoman tarpeellinen, ei elämä ole muuttunut täysin. Ilot ja surut ovat nyt vain toisenlaisia. Kun Kristo on ollut pois vakikiinnityksestä, näytteleminen on alkanut taas maistua.
”Ajattelen, että vau mikä mahdollisuus, että saan tehdä taas teatteria. Ei näyttelijän identiteettini ole mihinkään kadonnut, ja energiaa on.”
Kamerapuolen töitä hän on jo tehnytkin, kuten näytellyt tv-sarjoissa Made in Finland ja Mieheni vaimo.
”Välillä freelancerille on töitä, välillä ei.”
Kerran hän on noussut jo teatterin lavallekin. Se tapahtui Heinolan kesäteatterissa.
”Vähän kyllä jännitti, muistanko työstäni enää mitään, mutta pian huomasin, että kyllä minä tämän osaan.”
Tarinoiden välittäminen ja ihmisten koskettaminen on tärkeintä. Eivät niinkään maine ja kunnia.
”Minulle on ollut iso läksy se, etten ole kiinni niin paljon siinä, mitä muut minusta ajattelevat. Yritän tehdä nyt töitäni nuoruuden innolla mutta kokemuksien koulimana.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä nro 3/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Näyttelijä Kristo Salminen jätti vakityönsä, jotta voisi selvitä elämästään: "Kierolla tavalla paha olo oli alkanut tuottaa minulle hyvää oloa"