Kulttuuri

Kun puoliso kuoli syöpään, Riitta, 67, ei enää pystynyt lukemaan painettuja kirjoja – näin äänikirjat toivat hänelle lohtua

Äänikirjat mahdollistavat kirjallisuudesta nauttimisen silloin, kun lukeminen ei syystä tai toisesta onnistu. Riitalle äänikirjat toivat lohtua, kun puoliso kuoli. Tytti ja Hilve saivat iloa äänikirjoista, kun sairaus heikensi näkökyvyn.

Riitta Sutinen, 67, ei pystynyt lukemaan. Sama lause piti aloittaa kerta toisensa jälkeen. Silti mitään ei jäänyt päähän. 

Aivot olivat turtana, kuin syväjäässä. Kai ne yrittivät säästää energiaa. Suojella.

Pertti-puolison nielemisvaikeudet olivat alkaneet joulukuussa 2017. Tammikuussa 2018 tuli diagnoosi. ”Teillä on ruokatorven syöpä”, lääkäri sanoi nielun tähystyksen jälkeen.

Toukokuussa Pertti oli poissa. Huhtikuussa kuoli Riitan oma äiti. Voimat menivät selviytymiseen. Tunteet oli painettu syvälle. Enkö osaa lapsenlapsistakaan iloita? Riitta ajatteli.

”En nähnyt edes unia. Kaikki se, mitä tapahtui, oli niin järkyttävää. Menin jonkinlaiseen taistelumoodiin: nyt ollaan vain elossa, se riittää”, Riitta sanoo.

Puoli vuotta puolison kuoleman jälkeen Riitta lähti matkoille. Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -kirjasarjan ensimmäisen osan lukeminen oli jäänyt kesken muutaman sivun jälkeen. Jospa kuunteleminen onnistuisi, Riitta mietti.

Äänikirjan parissa tunteet alkoivat purkautua. Riitta huomasi nauravansa, jännittävänsä ja tuntevansa myötätuntoa tai -häpeää kirjan henkilöiden puolesta. Jälkeenpäin ajateltuna se oli terapeuttista.

”Kerronta vei ulkopuolisuuden tunteesta sellaiseen imuun. Aloin etsiä kirjoista iloa ja surua ja myötäelää niitä.”

Äänikirjat toimivat vertaistukena surutyössä

Matkan jälkeen Riitta kuunteli parantumatonta syöpää sairastavan muusikko Astrid Swanin omaelämäkerran Viimeinen kirjani. Hän toivoi löytävänsä vastauksia siihen, miltä sairastuneesta ihmisestä tuntuu. Oman puolison sairaus oli edennyt niin nopeasti, etteivät he ehtineet pysähtyä keskustelemaan siitä, mitä puolisolle ja heille oikein tapahtuu.

Kun Viimeinen kirjani oli kuunneltu, Riitta aloitti Tina Lundánin Ensimmäisen kesän. Romaanin keskiössä oli puolison kuoleman jälkeinen suru. Se toimi vertaistukena menetyksen keskellä.

”Halusin saada tarttumapintaa siihen, ettei tämä ole ainutlaatuista. Minä en ole ainut ihminen maailmassa, joka on menettänyt läheisen ihmisen”, Riitta sanoo.

Elämä ilman kumppania vaati totuttelua. Takana oli 45 vuoden mittainen yhteinen elämä. Yksinäisyys hiipi rinnalle iltaisin. Kädet roikkuivat vierellä niin, ettei Riitta tiennyt, mitä niillä olisi pitänyt tehdä. Juttukaveri puuttui.

Äänikirjat pitivät seuraa, rauhoittivat mieltä, veivät ajatukset muualle. Usein Riitta nukahti niitä kuunnellessaan.

Äänikirjat tuovat lohtua epävarmoissa tilanteissa – korona-aikana suosio kasvoi

Kun etsimme tätä juttua varten haastateltavia kertomaan omasta äänikirjaharrastuksestaan, moni kirjoitti Riitan tapaan hoitavansa äänikirjoilla itseään. Tämä ei yllätä Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Emmi Jäkköä.

”Kirjallisuuden lohduttava vaikutus on tunnistettu monessa yhteydessä. Kirjat tuovat lohtua jo siksi, että ihminen on niiden kautta läsnä muiden kokemuksissa ja saa sitä kautta perspektiiviä omaan tilanteeseensa”, Jäkkö sanoo.

Kirjoista haetaan turvaa etenkin epävarmoissa hetkissä. Se näkyy myös tutkimuksissa. Suomalaisista aikuisista joka neljäs kertoi lukeneensa ensimmäisenä koronakeväänä tavanomaista enemmän, selviää Lukukeskuksen teettämästä kyselystä.

Samaan aikaan, kun sosiaaliset tilanteet harvenivat, kasvoi myös äänikirjojen kulutus. Tilastokeskuksen mukaan äänikirjoja kuunteli vuonna 2020 jo miljoona suomalaista. Määrä lähes tuplaantui verrattuna edeltävään vuoteen.

Eniten äänikirjojen kuuntelu yleistyi nuorilla työikäisillä eli 25–34-vuotiailla ja 35–44-vuotialla. Kirjallisuuden pariin löysi ihmisiä, jotka eivät olleet aiemmin olleet aktiivisia lukijoita.

Emmi Jäkkö arvelee, että äänikirjojen suosiota selittää niiden helppous. Äänikirjaa voi kuunnella vaikkapa kotitöitä tehdessä. Ne ovat helposti saatavilla, eikä niihin välttämättä ole yhtä suurta kynnystä tarttua kuin painettuun kirjaan.

Lue myös: Tiesitkö, että kirjailija tienaa äänikirjalla vain hiluja verrattuna painettuun kirjaan? ”Pitkän päälle näin ei voi jatkua”

Kirjan kuuntelemisessa on samoja hyötyjä kuin lukemisessa – yksi poikkeus kuitenkin löytyy

Kirjallisuudella on tutkitusti monenlaisia hyötyjä. Kirjoihin uppoutuminen lisää empatiakykyä, kartuttaa sanavarastoa, lieventää stressiä ja rentouttaa mieltä, pitää aivot vetreinä, parantaa keskittymiskykyä ja auttaa nukahtamaan.

On jopa arvioitu, että kirjoja aktiivisesti kuluttavat ihmiset elävät keskimäärin kaksi vuotta pidempään kuin henkilöt, jotka eivät lue.

”Kun ihmisellä on hyvä lukutaito, hän osaa etsiä tietoa itselleen ja suhtautua kriittisesti lukemaansa. Lisäksi lukeminen ehkäisee muistisairauksia, tukee muistin pysymistä ja ylläpitää vireyttä”, Lukukeskuksen Emmi Jäkkö sanoo. 

Hyödyt ovat pitkälti samat riippumatta siitä, lukeeko vai kuunteleeko kirjan.

”Kaikki muut hyötyvät äänikirjojen kuuntelusta paitsi pienet, alle kouluikäiset lapset. Heidän kielen kehityksensä tarvitsee tueksi toisen ihmisen, joka osoittaa kuvituksia, nimeää asioita ja reagoi kirjan tapahtumiin”, Jäkkö sanoo.

Äänikirjat avaavat oven kirjallisuuden maailmaan myös niille, jotka eivät pysty syystä tai toisesta kirjoitettua tekstiä itse lukemaan. Ne mahdollistavat lukuharrastuksen jatkumisen esimerkiksi silloin, kun ikääntyminen tai sairaus heikentävät näkökykyä.

Sen ovat huomanneet myös Tytti Palo ja Hilve Lehto.

Kun näkö heikentyi, Tytti luopui kirjakokoelmasta 

Lukemisesta oli tullut Tytti Palolle, 62, pakopaikka. Se vei mielen hetkeksi pois kilpirauhasen liikatoiminnasta, johon Tytti sairastui vuonna 2010. Kaksi vuotta myöhemmin sairaus alkoi vaikuttaa näkökykyyn.

Tytti ei pystynyt lukemaan viittä minuuttia pidempään. Teksti sumeni niin, ettei siitä saanut selvää. Kipu silmissä kävi sietämättömäksi. Tytillä todettiin Basedowin tauti eli silmän lihaksia ja kudoksia vaurioittava autoimmuunisairaus.

Tytti oli rakastanut lukemista lapsesta asti. Kotona oli yli 1000 kirjan kokoelma. Hyllystä pilkistävien kansien näkeminen teki niin kipeää, että Tytti päätti luopua kaikista kirjoistaan. Kun kirjat oli pakattu pakettiautoon, olo oli tyhjä. Aivan kuin hyvä ystävä olisi viety pois.

”Se oli kaikista synkin vaihe. En halunnut muistella, että en enää voi lukea niitä.”

Sitten kaupassa tuli vastaan CD-äänikirja, Marko Kilven Elävien kirjoihin. Tytti alkoi kuunnella sitä toipuessaan sairaalassa vatsaleikkauksesta. Rikosromaani oli niin jännittävä, ettei kuuntelemista malttanut lopettaa öisinkään. Se vei ajatukset pois kivusta.

”Kuuntelin ihan vain pelkästä ilosta samoja lukuja uudestaan ja uudestaan”, Tytti sanoo.

Äänikirjat toivat iloa, kun käsitöiden tekeminen ei enää onnistunut

Silmänpohjan rappeuman vuoksi käsitöiden teko ei enää onnistunut suurennuslasinkaan avulla. Hilve Lehdon, 85, silmissä pomppi niin, ettei ohjeiden ja silmukoiden seuraamisesta tullut mitään. Kaupassa oli pyydettävä muita asiakkaita kertomaan, mitä hintalapussa lukee.

”Kun en enää nähnyt kunnolla, rupesin tuntemaan itseni vanhukseksi. Se vaikutti mielialaan”, Hilve sanoo.

Tytär Vappu ehdotti, että äiti kokeilisi äänikirjoja ja latasi tälle äänikirjasovelluksen puhelimelle. Kokeillaan, Hilve ajatteli ja ryhtyi kuuntelemaan Mika Waltarin Mikael Karvajalkaa.

Kuuntelu vei mennessään. Muu ympäristö unohtui.

Nykyään äänikirja lähtee pyörimään aina, kun huusholli on hoidettu, eikä ole ruokaa laitettavana tai nurkkia siivottavana.

Viime aikoina hän on kuunnellut Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa ja Satu Rämön Hildur-sarjaa. Aina välillä on tarkistettava, josko Rämön dekkarisarjan kolmas osa, Jakob olisi jo ilmestynyt.

”Ihan kiva, kun on jotakin odotettavissa. En ole nyt muutamaan päivään käynyt katsomassa, mutta kyllä se mielenpäällä on.”

Vanhemmat kuuntelijat näkyvät myös äänikirjavalikoimassa

Kahtena ensimmäisenä koronavuonna myös vanhemmat ikäluokat löysivät äänikirjat. Silloin äänikirjatilauspalvelu Bookbeatin asiakkaista suhteellisesti eniten tilausmäärät kasvoivat 55–64- ja yli 65-vuotiaiden ikäryhmissä, kertoo Bookbeatin Suomen liiketoiminnan kehityksestä vastaava Sari Forsström. 

Vanhempien kuuntelijoiden lisääntyminen näkyy myös äänikirjavalikoimassa. Kustantajat julkaisevat äänikirjoja laajasti jo pitkään julkaisseilta kirjailijoilta. Esimerkiksi Laila Hirvisaaren, Kaari Utrion ja Seppo Jokisen kaltaisten suosikkikirjailijoiden teokset ovat hyvin kuunneltuja.

Kun Otava julkaisi Anna-Lisa Mestertonin, Carl Mestertonin, Enni Mustosen ja Jussi-Pekka Aukion Hovimäki-sarjan ensimmäisen osan äänikirjana loppuvuodesta 2022, se nousi heti kuunnelluimpien teosten joukkoon Bookbeatissa.

Televisiostakin tuttu Hovimäki kuvaa yhden aatelissuvun ja yhden torpparisuvun elämää 1700-luvulta 2000-luvulle.

Historiallisten lukuromaanien ja jännäreiden lisäksi yli 60-vuotiaita kiinnostavat sotahistoriaa ja maailmanpolitiikkaa käsittelevät tietokirjat, hyvinvointikirjallisuus ja elämäkerrat.

”Jo nyt voi varmaksi sanoa, että Elina Hirvosen kirjoittama Katri Helena -elämäkerta, jonka Katri Helena itse lukee, tulee olemaan hyvin suosittu myös tässä ikäluokassa”, Forsström vastaa sähköpostitse.

Myös uudet kirjailmiöt, kuten Satu Rämön Hildur-sarja ja Lucinda Rileyn käännösromaanit, kiinnostavat vanhempia kuuntelijoita.

Lue myös: Missä voi kuunnella äänikirjoja ilmaiseksi netissä? Ota talteen kuuntelutärpit!

Äänikirjan lukijalla on väliä

Tytti Palo kuuntelee äänikirjoja yli sata kappaletta vuodessa. Ne ovat taustalla koiraa ulkoiluttaessa, autolla ajaessa, siivotessa ja nukkumaan mennessä.

Hän ei vaihtaisi painettuun kirjaan, vaikka pystyisikin lukemaan. Taitava lukija tekee kuuntelukokemuksesta elämyksen, aivan kuin olisi teatterissa. Nykyään Tytti valitseekin usein kirjan lukijan mukaan.

”Ville Tiihonen lukee paljon kotimaisia dekkareita. Hänellä on niihin sopiva roistomainen ääni. Mervi Takatalo eläytyy taitavasti. Hänellä on ihan oma tyylinsä painottaa lauseita ja sanoja”, Tytti sanoo.

Eniten Tytti pitää kuitenkin Jukka Pitkäsestä. Hänen lukemiaan kirjoja Tytti kuuntelee aina ennen nukkumaanmenoa.

”Jukka Pitkäsen ääneen nukahdan, vaikka hän lukisi puhelinluetteloa. Hänellä on niin miellyttävä ääni. Hän on sellainen tuttu ja turvallinen, erittäin rauhoittava”, Tytti sanoo.

Äänikirjat antavat uusia ajatuksia

Riitta on huomannut, että äänikirjat ovat auttaneet surutyössä. Niiden kautta voi peilata sitä, mitä itsessä tapahtuu. Lisäksi ne antavat jatkuvasti uusia ajatuksia.

”Äänikirjat vievät sellaiseen maailmaan, minne ei itse pääsisi. Ne tarjoavat elämyksiä ja opettavat”, Riitta sanoo.

Viime aikoina Riitta on innostunut luontoaiheisista kirjoista. Hannu-Pekka Björkmanin Metsä ei kuule neuvojani teki vaikutuksen. Se laittoi miettimään, millaista ihmisyys on ja miten tärkeää luonnon säilyminen on elämän jatkumiselle.

Lue myös Anna.fi: Äänikirjojen suosikkilukija Erja Manto paljastaa, miksi ei yleensä lue teosta etukäteen

Muokattu 14.4.2023: Poistettu toistoa jutun alkupuolelta.