Kulttuuri

Eeva Louko, 41, kirjoittaa dekkareita lapsen makuuhuoneen nurkassa – uutuuskirjassa hän pyrki kulkemaan Agatha Christien jalanjäljissä

Eeva Louko halusi kokeilla, osaisiko kirjoittaa Agatha Christie -tyylisen mysteerin, jonka lukija voi ratkaista omalla nokkeluudellaan. Kotiliesi Klubin tammikuun kirja on Ronja Vaara -sarja tuorein teos Pakene ennen aamua.

Dekkaristi Eeva Louko, 41, halusi kirjoittaa klassisen suljetun paikan mysteerin suositun Ronja Vaara -sarjansa kolmanneksi kirjaksi. Pakene ennen aamua -kirjan käänteet alkavat, kun Ronja, Milla ja Ansku puolisoineen lähtevät Bengtskärin majakalle Turun saaristoon viettämään rentouttavaa viikonloppua.

Miniloma muuttuu nopeasti painajaiseksi, kun yksi porukasta ei saavu naisten saunavuorolle. Etsintöjä vaikeuttaa nouseva syysmyrsky, joka katkaisee yhteyden mantereelle. Pikkuhiljaa selviää, että ystävän katoaminen on vasta alkua, kun illan ja yön edetessä alkaa tapahtua kauheita.

Pakene ennen aamua on Kotiliesi Klubin tammikuun 2024 klubikirja.

Lue myös: Näin lataat Kotiliesi Klubin kuukauden klubikirjan!

Mysteerien ratkominen on kiehtonut Eevaa lapsesta asti.

”Muistan yhdeksänvuotiaana lukeneeni lasten- ja nuortenkirjailija Maria Gripen lastenkirjaa, jossa kartanon ovelle ilmestyi mystinen hahmo. Se puhutteli minua valtavasti. Olen aina nauttinut synkkyydestä, ihmismielen pimeästä puolesta ja siitä ajatuksesta, että lukijan on mahdollista ratkaista mysteeri, jos hän on hereillä. Se on todella kutkuttavaa”, Eeva kertoo.

Teini-iässä hän alkoi ahmia dekkareita: Agatha Christietä, Henning Mankellia, Liza Marklundia ja Camilla Grebeä.

”Olen saanut elää turvallisessa maailmassa ja ympäristössä, mutta dekkareiden parissa olen päässyt seikkailemaan. Dekkareiden avulla voi turvallisesti kokeilla, millaista olisi osallistua vaikka viikonloppuretriittiin, jossa tapahtuisi yhtäkkiä murha. Lukiessaan voi miettiä, miten itse käyttäytyisi sellaisessa tilanteessa, lähtisikö selvittämään tilannetta omin päin vai menisikö paniikkiin.”

Dekkarin tapahtumapaikkana on lapsuuden mökkimaisema

Eeva halusi sijoittaa uuden dekkarinsa tapahtumat Bengtskärin majakkasaarelle, koska Turun saaristo on hänelle tuttua seutua.

”Olen mökkeillyt saaristossa lapsesta asti. Lapsuudenperheelläni oli siellä loma-asunto, jonka omistan nykyään sisareni kanssa. Meri on toistuva teema kaikissa kirjoissani, mutta tässä se on sitä vielä enemmän, sillä tapahtumat sijoittuvat ulkosaaristoon.”

Bengtskärin majakkasaarella Eeva oli käynyt kerran aiemmin. Kun kirjoitustyö alkoi, hän lähti saarelle tutkimusretkelle. Hän vietti saarella yön, tutki paikkaa ja otti valtavasti valokuvia.

Eeva halusi kokeilla, pystyisikö luomaan Agatha Christie -tyyppisen mysteerin, jonka lukija voi ratkaista omalla nokkeluudellaan. Kirjassa on mukana myös oikea historiallinen tapahtuma – majakkasaarelle 1940-luvulla jatkosodan aikaan tehty hyökkäys.

”Olen ollut aina kiinnostunut historiasta ja olin innoissani, kun pääsin kunnolla pureutumaan historiallisiin tapahtumiin ja miettimään, miten saan punottua ne mukaan nykytarinaan.”

Kirjan kirjoittamisessa meni noin vuosi, kuten myös sarjan edeltävien osien kanssa.

”Jokainen kirja on syntynyt aika tiiviissä tahdissa, mikä on hyvä juttu, koska tarina pysyy tuoreena mielessä. Tunnen kirjasarjan hahmot jo sen verran hyvin, että heidän tarinaansa on helppo jatkaa”, Eeva toteaa.

Perheenäidin kirjat syntyvät iltaisin ja öisin

Eevan kirjat syntyvät vapaa-ajalla, sillä hänellä on päivätyö terveysviestinnän parissa. Alakouluikäisten lasten äidille on mysteeri, miten hän löytää aikaa romaanien kirjoittamiselle.

”Ihmettelen sitä aina, sillä valtaosa vapaa-ajastani menee lasten ja koiran kanssa touhutessa. Kirjoitan iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.”

Välillä Eeva ottaa muutamien viikkojen kirjoitusvapaan töistä. Kirjoittamista helpottaa se, että Eeva on nopea kirjoittaja. Varsinkin ensimmäinen raakaversio kirjasta syntyy yleensä vauhdilla.

”Välillä ajan löytäminen kirjoittamiselle on aikamoista tasapainottelua. Joskus on ollut epätoivon hetkiäkin, että taas minä istun tässä keskellä yötä ja labradorinnoutajamme tuijottaa ihmeissään, että mikset tule jo nukkumaan”, Eeva myöntää.

Kirjoittamisen vastapainona Eeva soittaa pianoa ja pyrkii liikkumaan mahdollisimman paljon.

”Liikkuminen on todella tärkeää kirjoitustyön ohessa, sillä sen avulla saa aivot narikkaan tehokkaasti. Syksyllä minut houkuteltiin mukaan aikuisten naisten sählyporukkaan. Uuden liikuntalajin löytäminen on ollut virkistävää, sillä se on jotain ihan muuta kuin mitä olen koskaan aiemmin tehnyt.”

Eeva käy myös juoksulenkeillä säästä ja vuodenajasta riippumatta.

”Olen huomannut, että näin nelikymppisenä on tärkeää, että pysyy hyvässä kunnossa, sillä muuten ei kunnolla jaksa.”

Ronja Vaaran seikkailut jatkuvat edelleen

Dekkarisarjan keskushahmon Ronja Vaaran tarinalle ei näy loppua. Eeva on juuri aloittamassa sarjan neljännen osan kirjoittamista ja hänellä olisi juoni-ideoita sitä seuraaviinkin osiin. Dekkareiden kirjoittamisen ohella Eeva haaveilee kauhukirjailijaksi ryhtymisestä.

”Suomessahan on aika vähän kauhukirjailijoita. Haluaisin kirjoittaa jotain vähän synkempää ja kauhuun kallellaan olevaa kirjallisuutta. Mukana voisi olla yliluonnollisia elementtejä mysteereitä unohtamatta”, Eeva suunnittelee.

Neljännen Ronja Vaara -kirjansa kirjoittamiseen Eeva haluaisi keskittyä täysillä.

”Olisi ihanaa voida keskittyä vain dekkarin tekemiseen. Nykykulttuurissa on vallalla kiireen ihannointi, mutta haluaisin itse taistella sitä vastaan. En voi ainakaan itse suositella sitä, että tekee miljoonaa asiaa samaan aikaan. Eihän sellainen ole kenellekään terveellistä.”

Menestysdekkarit syntyvät lapsen makuuhuoneen nurkassa

Eevan menestysdekkarit ovat syntyneet lapsen makuuhuoneessa sijaitsevan työpisteen äärellä.

”Tämä on varmasti yleinen ongelma muillakin kotoa käsin työskentelevillä, ettei kotoa tahdo aina löytyä kunnollista työtilaa. Olen intuitiivinen ja kaoottinenkin kirjoittaja. Tärkeintä on kuitenkin, että tekstiä syntyy joka päivä. Se on ainoa tapa saada ensimmäinen versio valmiiksi. Kirjoittaminen vaatii pitkäjänteistä istumista ja puurtamista. Se on täyttä työtä.”

Eeva myöntää olevansa suhteellisen luova henkilö, jolla on välillä hommat levällään ja pöytätasot sotkussa. Kirjoittaessaan hän on silti aina aikataulusta edellä.

”Kustannustoimittajaani on huvittanut se, että palautan tekstin aina muutamaa päivää ennen deadlinea. En ole kirjoittajana viime hetkessä roikkuja, vaan teen mieluummin asioita etupainotteisesti. En pysty enää keskittymään kirjoittamiseen kunnolla, mitä lähemmäs deadlinea tullaan”, Eeva kertoo.

Aikaa hidasteluun ei ole siksikään, että muun elämän ohessa kirjoittamiselle on olemassa hyvin rajallinen aika.

”Olisi ihanaa pohtia tekstiä viikkotolkulla, mutta joudun kirjoittamaan hyvin taloudellisesti. Minulla ei ole aikaa kirjoittaa ylimääräistä. Ensimmäisestä kirjasta karsittiin jonkin verran tekstiä pois, mutta yleensä minulla ei jää jemmaan lukuja, jotka eivät näe päivänvaloa. En todellakaan ole sellainen kirjoittaja, että kirjoittaisin 300 sivua liikaa”, Eeva naurahtaa.