Joel Haahtelan uusi romaani syntyi hurjan inspiraation vallassa – keskiöön nousee kaupunki, joka jätti kirjailijaan jäljen nuoruudessa
Joel Haahtela halusi yhdistää uutuusteoksessaan intohimonsa maalaustaiteen ja kaksi unohtumatonta kaupunkia, Rooman ja Prahan. Marijan rakkaus on unenomainen tarina nuoruuden rakastavaisista, jotka tapaavat sattumalta 25 vuoden jälkeen. Teos on Kotiliesi Klubin maaliskuun kirja.
Miten syntyi Joel Haahtelan uunituore Marijan rakkaus -romaani? Yllättäen ja hyvin inspiroituneesti, vastaa kirjailija. Sillä tavalla Joelin kirjat yleensäkin syntyvät.
”Idea Marijan rakkaudesta syntyi kolmisen vuotta sitten, mutta kesti aikansa ennen kuin pääsin sen kirjoittamisen pariin. Kun aloin kirjoittaa, ensimmäinen versio syntyi noin kolmessa kuukaudessa”, hän kertoo.
Kirjoittaminen on Joelille intensiivistä, kaiken muun elämästä hetkeksi sivuun pyyhkivää toimintaa. Tekstiä syntyy koneelle hurjan luomisvimman tuloksena ja kuin pakottavan tarpeen ajamana, ilman tarkkaa runkoa ja suunnitelmaa.
”Marijan rakkaudessa en tehnyt edes muistiinpanoja. Kuten muidenkaan romaanieni kohdalla, en suunnitellut tarkkaan kirjoittavani jotakin tietynlaista kirjaa. Palaset vain loksahtelivat kirjoittaessa paikoilleen, välillä tuli sytyke johonkin suuntaan ja lopulta kirja syntyi vähän kuin itsestään hyvin inspiroituneena puuskana”, Joel kuvailee.
Paluu kirjoittamisen alkulähteille: kaikki alkoi Prahasta
Marijan rakkaus on rakkaustarina, Joel kertoo. Kirja alkaa hetkestä, jolloin nuoruuden rakastavaiset, kirjan kertoja ja salaperäinen Marija, tapaavat toisensa sattumalta 25 vuoden jälkeen Triesten asemalaiturilla. Kirjailijakertoja on inspiraationhakumatkalla, Marija vanhaa maalausta arvioimaan matkalla oleva taideasiantuntija.
He astuvat samaan yöjunaan kohti Roomaa ja aloittavat yhteisen matkan, jonka aikana menneisyys tulee lähelle ja sekoittuu nykyhetkeen. Matka sekä antaa vastauksia vanhoihin kysymyksiin että nostattaa ilmaan uusia. Miksi Marija häipyi jälkiä jättämättä 25 vuotta sitten? Missä hän on ollut kaikki nämä vuodet? Mitä heidän välillään on nyt, mitä olisi voinut olla?
Nämä kysymykset leijuvat ilmassa, kun alkavat yhteiset päivät Roomassa. Kierretään ikuisen kaupungin taideaarteita, kävellään sen kujilla ja kaduilla, käydään keskusteluja taiteesta, elämästä, menneestä ja tulevasta.
Keskeinen tapahtumapaikka kirjassa on Rooman lisäksi Prahan kaupunki. Siellä kertoja ja Marija elivät yhteiset nuoruuden päivänsä, poltinmerkin tavoin mieleen palaneet päivät ja yöt, jotka päättyivät Marijan katoamiseen.
Joel halusi sijoittaa kirjan tapahtumia Prahaan ja Roomaan hyvästä syystä:
”Vietin Prahassa ainutlaatuiset puolitoista viikkoa vuonna 1994 osana Interrail-matkaa. Kokemus oli hyvin vaikuttava, ja sen myötä kirjoitin ensimmäiset fiktiiviset novellini ja kirjoittamiseni lähti liikkeelle. Halusin nyt palata Prahan ainutlaatuisiin tunnelmiin, kirjoittamiseni alkulähteille.”
Joel uskoo, että ihminen on vahvasti olemassa oman mielen sisällä paikkoina, jotka ovat ikuisia.
”Prahan aika on minulle tällainen ikuinen paikka. Rooma puolestaan on sellainen viime vuosien ihastus. Olen tehnyt sinne useita matkoja erityisesti tutkimaan taidetta. Kirjailijana kaipaan impulsseja, sillä välillä takki tyhjenee. Rooma on paikka, josta saa impulsseja ja inspiraatiota”, hän kertoo.
Taideoppitunteja ja läsnäolon ja poissaolon jännitettä
Maalaustaide, Joelille tärkeä innoituksen ja kiinnostuksen aihe nuoresta pitäen, on romaanissa tärkeässä roolissa. Marijan rakkaus vilisee myöhäiskeskiajan ja varhaisrenessanssin merkkiteoksia ja maalaustaiteilijoiden nimiä. Teoksien symboliikkaa ja merkityksiä käydään läpi niin kiinnostavasti, että kirjan lukeminen käy taiteen oppitunnista.
Joel kertoo innostuneensa nimenomaan näiden aikakausien maalaustaiteesta siksi, että siihen osuu suuri maailmankuvan murros. Keksittiin keskeisperspektiivi, ja ihmisestä tuli katseen kohteen sijasta katsoja ja haluaja. Ihminen otti ohjat omiin käsiinsä.
”Sitä voisi kutsua yksilön synnyn historiaksi ja samalla yksinäisyyden synnyn historiaksi.”
Marijan tapaaminen ja katoaminen nuoruuden Prahassa on kirjan kertojaminälle asia, jossa ajan ja paikan suhde, läsnäolon ja poissaolon jännite on vahvasti läsnä.
”Mielelläni ajattelen, että on olemassa kaksi aikaa, ulkoinen lineaarinen aika, jossa kello tikittää ja toiseksi ihmisen sisäinen aikakokemus, joka noudattaa omia lakejaan. Sisäisessä aikakokemuksessa on asioita ja tapahtumia, jotka ovat hyvin tärkeitä hetkiä elämässämme ja jotka eivät oikeastaan koskaan pääty”, Joel kuvailee.
Hän näkee, että tämän vuoksi jonkin hyvin tärkeän asian katoaminen ja poissaolo voi olla paljon väkevämpää kuin itse läsnäolo koskaan on ollut, sillä se on sisäisessä ajassamme, eikä koskaan katoa tai pääty.
”Marijan tapaaminen on minäkertojan elämän ratkaisevia hetkiä, joka on hänen mielensisäisessä ajassaan aina vaan jatkunut ja vaikuttanut elämään valtavalla voimalla.”
Aamun tunnit parasta kirjoitusaikaa – kahvia kuluu
Marijan rakkaus on Joelin viidestoista romaani. Kirjoitusprosessin aikana tekstiä syntyi parhaimmillaan kolmisen liuskaa päivässä. Kirjoittaminen ei kuitenkaan ole pelkästään mekaanista naputtamista, Joel muistuttaa, vaan siihen kuuluu paljon ajatustyötä, kirjoitetun tekstin poistamista ja uudelleenkirjoittamista.
”Mietin ja muotoilen tekstiä paljon jo ensimmäisellä kirjoituskerralla, koska haluan siihen heti tietyn intensiteetin. Todellinen kirjoitetun tekstin määrä voi olla paljon suurempi kuin se liuskamäärä, joka valmista tekstiä päivässä syntyy.”
Joel kertoo kirjoittavansa mieluiten kotona, vaikka ei sen kummemmin olekaan kranttu mitä kirjoittamisolosuhteisiin tulee. Kotona luova työ onnistuu kätevimmin, sillä kokonaisvaltaisen kirjoitusprosessin aikana hänen on päästävä tekstin ääreen, olkoon sitten aikainen aamu tai myöhäinen ilta.
Prosessi kun on päässä kaiken aikaa ja uusia assosiaatioita syntyy mielessä jatkuvasti. Erityisesti tekstiä syntyy aikaisin aamulla.
”Olen selkeästi aamuihminen, ja aamun tunnit ovat parasta kirjoitusaikaa. Silloin muut vielä nukkuvat, eikä kukaan häiritse tai kysele mitään, vaan pystyn uppoutumaan tarinaan täydellisesti.”
Kirjoittamiseen hän ei inspiraation lisäksi muita innoittajia, kuten tietynlaisia eväitä tai musiikkia, tarvitse.
”Kahvia kyllä kuluu!” hän naurahtaa.
Lue myös Anna.fi: Kevään 2024 parhaat kirjat – nämä romaanit kannattaa laittaa jo varaukseen
Kommentoi
Kommentoi juttua: Joel Haahtelan uusi romaani syntyi hurjan inspiraation vallassa – keskiöön nousee kaupunki, joka jätti kirjailijaan jäljen nuoruudessa