Kulttuuri

Kirjailija Kirsi Pehkonen kirjoittaa romaanin vuodessa opettajan työnsä ohella – miten ihmeessä hän tekee sen?

Kirsi Pehkonen kirjoittaa maalaisromanttisia hyvänmielen romaaneja. Niiden tekemisestä hänelle tulee toiveikas olo. Kotiliesi Klubin marraskuun kirjana on hänen Jylhäsalmi-sarjansa tuorein teos Talven taikaa Jylhäsalmella.

Kirsi Pehkosen, 57, kynästä alkoi tulla tarinaa jo lapsena. Kun hän kuusivuotiaana oppi kirjoittamaan, syntyi ensimmäiseksi eläinsatuja ja riimillistä runoa. Se oli luontevaa, sillä kotona luettiin paljon ja kirjoja oli aina käsillä. Hänen molemmat vanhempansa olivat kyläkoulun opettajia Kiuruvedellä.

Kirsistä ei kuitenkaan tullut kirjailijaa ennen kuin nelikymppisenä. Sen sijaan hän valmistui vanhempiensa tavoin opettajaksi.

”Opettajan lapset saavat äidinmaidossa myönteisen ihmiskuvan: ihminen oppii ja kehittyy ja siinä hommassa on kivaa olla mukana. Vaikka Ville-Petteri ei vielä ekalla luokalla osaa yhteenlaskua, siitä huolimatta hänestä voi tulla insinööri ja ihana isä.”

Aluksi Kirsi tyydytti kirjoitusintoaan tekemällä opettajan työnsä ohessa lehtijuttuja paikallislehtiin yhdessä valokuvaajamiehensä kanssa. Parikymmentä vuotta sitten, kun perheen kolme tytärtä olivat kasvaneet taaperoista pikkukoululaisiksi, kokonaisen kirjan tekemisestä tuli Kirsin konkreettinen haave.

Lue myös: Mitä tänä syksynä kannattaa lukea? 5 kirjailijaa paljastaa: ”Jos on olo, ettei elämästä tule mitään, luen tämän kirjailijan teoksia”

Kirsi Pehkonen on uskomattoman tuottelias

Esikoisteos Mahalasku todisti Kirsille, että pitkän, syvän ja leveän ajatuksen tuottaminen tekstiksi onnistuu. Kesti muutaman vuoden ennen kuin Kirsi löysi nykyisen hurjan kirjoitustemponsa. Vuodesta 2011 lähtien hän on julkaissut vähintään yhden kirjan vuodessa – opettajan työnsä ohessa. Tänä vuonna kirjoja on ilmestynyt kolme.

Kirsi työskentelee alakoulun luokanopettajana Siilinjärvellä.

”Siilinjärven kunta on loistava työnantaja, joka ymmärtää sivistyksen laajasti. Olen pystynyt toisinaan sopimaan työnantajan kanssa kahden viikon virkavapaasta.”

Tavallisesti Kirsi kuitenkin kirjoittaa vapaa-aikoinaan ja lomilla. Parastaikaa hänellä on menossa poikkeuksellinen vuosi: hän on kokonaan kirjoitusvapaalla vuoden mittaisen apurahan turvin.

Kirsi Pehkonen luuli, että maalaisromantiikka ei ole hänen juttunsa

Kirsi Pehkonen on maalta kotoisin ja maaseudulla hän on asunut myös melkein koko aikuisikänsä. Silti maalaisromantiikan kirjoittaminen ei ollut hänen oma ideansa. Kun kustantamosta ehdotettiin sitä, Kirsin vastaus oli selkeä: ei ole minun juttuni. Hän ei juuri ollut lukenut sen tyyppistä kirjallisuutta eikä hänellä ollut lajin esikuvia.

Kun kustantamosta ehdotettiin asiaa uudelleen, Kirsi kieltäytyi toistamiseen.

Ajatus jäi kuitenkin itämään.

Maaseudun ihmiset ja maisemat olivat hänellä selkärangassa. Hän myös tunsi asiat, jotka maalla puhuttivat. Kirsi päätti kokeilla, miltä maalaisromantiikan kirjoittaminen tuntuisi.

”Tarina lähti yllättävän notkeasti kulkemaan. Yllätyin itsekin. Kun laitoin käsikirjoituksen kustantamoon, ei mennyt viikkoakaan, kun he ehdottivat kokonaisen sarjan tekemistä.”

Tällä kertaa Kirsi vastasi: ilman muuta.

Jylhäsalmelaiset ovat tulleet lukijallekin jokaisen kirjan myötä yhä tutummaksi. Kotiliesi Klubin marraskuun kirja, Talven taikaa Jylhäsalmella, on sarjan kahdeksas teos. Jokaisessa kirjassa on eri päähenkilö, mutta edellisten kirjojen henkilöt ovat myös seuraavissa osissa läsnä, kuka tiiviimmin, kuka vain vilahdukselta.

Kirja kirjalta jylhäsalmelainen ihmisyhteisö ja maisema saavat uusia vivahteita. Lukijan suhde Jylhäsalmen maailmaan syvenee kuin ystävyys.

Talven taikaa Jylhäsalmella -romaani on myös joulukalenteri

Talven taikaa Jylhäsalmella -kirjan päähenkilö Eerika on erityinen hahmo Kirsille. Eerika mainitaan ensimmäisen Jylhäsalmi-kirjan ensimmäisellä sivulla. Sen jälkeen hän vilahtaa puheissa muutaman kerran myöhemminkin, vaikka ei enää edes asu Jylhäsalmella vaan Lontoossa.

Eerika on paikkakunnan keskeistä kohtaamispaikkaa, lossikahvila Lossaria pyörittävän Sirkan tytär. Oli vain ajan kysymys, koska Eerika astuisi näyttämölle.

”Olen säästellyt Eerikaa päähenkilöksi erityistilannetta varten. Sellainen tuli nyt, kun päätin tehdä Talven taiasta joulutarinan.”

Tarina on tiivis, sillä kirjassa on vain 24 lukua. Sen voi lukea joulukalenterina, luvun päivässä. Yhtä hyvin se toimii myös kerralla hotkaistuna. Tarina tapahtuu lyhyen, mutta intensiivisen jakson aikana. Myös rakkaus tarvitsi erityisen virityksen, että ehtisi puhjeta tuossa ajassa.

Kirjoja, jotka tekevät toiveikkaaksi

Hyvänmielen kirjallisuus on nostanut viime vuosina entisestään suosiotaan synkän maailmatilanteen takia. Feel good -kirjallisuudella ei ehkä voiteta palkintoja, mutta niillä on tärkeä tehtävä arjen keventäjänä.

Kirsi ei pidä itseään ihmisenä, joka voisi kirjoittaa ahdistavaa kirjallisuutta. Hän menisi liikaa mukaan tunnelmaan, mikä tuhoaisi oman elämänilon. Mutta feel goodia hän kirjoittaa mielellään.

”Onnellistan itseäni, kun kirjoitan hyvän mielen kirjallisuutta. Kirjoitan itselleni kotiseutua ja ympäristöä, joka on mukava ja kiva, ja jossa lopulta käy hyvin. Tulee toiveikas ja elämää kantava olo.”

Näillä keinoin Kirsi Pehkonen saa aikaiseksi paljon

Miten päätoiminen opettaja onnistuu julkaisemaan niin paljon kuin Kirsi Pehkonen?

Kun Kirsin keinoja kuuntelee, hahmottuu, että kyse on itsensä johtamisesta. Kirsillä on monta keinoa pitää kirjoitusmoottori käynnissä silloin, kun on aika kirjoittaa.

Romaanin raakaversiota tehdessä hän kirjoittaa 10 000 merkkiä tekstiä päivässä. Jos kirjoittamiseen ei ole aikaa koko päivää, 5 000 merkkiä riittää.

”Kun laitan itselleni määrällisen tavoitteen, voin antaa anteeksi laadulliset asiat. Laatua ei tarvitse miettiä, kun vasta kirjoittaa ensimmäistä tekstimassaa. Muuten tulee rimakauhu.”

Jos työhön on vaikea päästä käsiksi, Kirsi lukee jo kirjoittamaansa tekstiä.

”Ennen kuin huomaan, olen kirjoittamassa lisää sinne väliin. Näin huijaan itseni kirjoittamaan.”

Kun raakaversio on valmis, hän alkaa muokata tekstiä. Usein sen aikana oivaltaa asioita, joita ei huomannut ensimmäisellä kirjoituskerralla, kuten miksi juonen käänteiden täytyy mennä juuri niin kuin ne menevät.

Tausta lehtijuttujen tekijänä tuo Kirsille rutiinia kirjoittamiseen.

”Työmoraalini nousee siltä pohjalta. En pohdi, huvittaako kirjoittaminen tänään. Kirjoitan, vaikka ei huvittaisi. Ilon otan irti niistä päivistä, kun huvittaa tosi paljon.”

Lue myös Seura.fi: Maalaisromantiikka hurmaa kaupunkilaiset sarjoissa ja kirjoissa – ehkä myös todellisuudessa

Jylhäsalmi-sarja jatkuu

Kirsi ei ole koskaan ajatellut lopettaa opettajan työtä. Kaksi ammattia ruokkivat toisiaan. Kun tekee yhtä, lepää toisesta.

”Varmaan yksi syy, miksi pystyn kirjoittamaan runsaasti, on se, että ei ole pakko. Opettajan työn takia juusto ei lopu leivän päältä, vaikka en saisi kirjoitettua tai en onnistuisi kirjoittajana. Se tuo vapautta.”

Tällä hetkellä Kirsi kirjoittaa yhdeksättä Jylhäsalmea, Hiekkalinnoja Jylhäsalmella, joka ilmestyy huhtikuussa 2024. Sen lisäksi työn alla on seuraava osa chick lit -sarjaan Siru Valpas.

Jylhäsalmi-sarja jatkuu vielä yhdeksännen osan jälkeen.

”En ole aikeissa lopettaa sitä. Aineksia on vielä useampaan romaaniin.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kirjailija Kirsi Pehkonen kirjoittaa romaanin vuodessa opettajan työnsä ohella – miten ihmeessä hän tekee sen?

Sinun täytyy kommentoidaksesi.