Taatusti hyvää lomalukemista! Kokosimme 12 loistavaa kirjavinkkiä kesään

Kotilieden toimitus valitsi hiljattain julkaistujen kirjojen joukosta 12 helmeä, jotka sopivat täydellisesti kesälukemiseksi.

Jos lukutoukalta kysytään, hyviä kirjavinkkejä ei ole koskaan liikaa. Kotilieden toimitus kokosi yhteen 12 hyvää kirjaa, jotka sopivat niin muistelmateosten kuin jännityksen ystäville. Joukosta löytyy myös yksi erinomainen esseekokoelma.

1. Tilaa olla mies

Jani Toivola: Rakkaudesta (Kosmos)

Jani Toivola laittaa kolmannessa kirjassaan itsensä taas kunnolla likoon. Onneksi laittaa. Yhteiskunnallisesti ajankohtaiset pohdinnat miehenä olemisesta saavat voimaa ja konkretiaa tällaisesta henkilökohtaisesta, avoimesta puheesta. Kirjassa ollaan perusasioiden äärellä, rakkaudessa, kehossa, seksuaalisuudessa ja itsensä hyväksymisessä.

Kirjan iso teema on se, miten olla mies, jos saa lapsesta asti tuta, että ei sovi muottiin. On sydäntäsärkevää lukea, miten jo alakoulussa Toivolan tielle osui luokkakaveri, joka ahdisteli seksuaalisesti ilman, että siihen puututtiin. Yhteisö normalisoi kohtelun. Kokemukset synnyttivät pienen Janin päähän ajatuksen siitä, että oma keho on hävettävä ja arvoton. Sillä luulolla oli pahat seuraukset ja ne vaikuttivat vuosien ajan.

Kirja kuvaa, miten voi löytää tien takaisin itseensä ja kykyyn rakastaa itseään. Matkan varrella Toivola ymmärtää, että ahtaan maskuliinisuuden rinnalle on kasvamassa myös kuunteleva, avoin ja utelias miesten maailma. Sellainen, jossa voi rakastaa itseään sellaisena kuin on.” – Sanna Puhto

Lue myös Seura.fi: Jani Toivola pohtii vanhemmuuttaan yksinhuoltajana: ”Suhde lapseeni on elämäni intensiivisin ihmissuhde”

2. Odotukset kuristavat

Simone de Beauvoir: Erottamattomat, suom. Lotta Toivanen (Kosmos)

”Kesti 66 vuotta ennen kuin tämä pienoisromaani ilmestyi. Syy: kirjoittaja kielsi julkaisemisen elinaikanaan, niin henkilökohtaiseksi hän aiheen koki.

Tarina kahden tytön ystävyydestä pohjaa filosofi-kirjailija Simone de Beauvoirin kokemuksiin. Romaanissa eletään 1920-lukua. Yhdeksänvuotias Sylvie (Beauvoir) saa katolisessa tyttökoulussa uuden luokkatoverin, Andréen, joka lumoaa hänet. Hänen huomiotaan Sylvie janoaa. Mutta onko hän Andréelle yhtä tärkeä? Hyväksyykö Andréen yläluokkainen perhe ystävyyden, kun Sylvien oman perheen status huononee?

Erityisen kiinnostavaa kirjassa on se, miten ahdas nuoren naisen tila oli. Joka liikettä seurattiin, sillä oli muotti, jossa tuli pysyä. Sylvie oli vapaampi, mikä johtui hänen isänsä alentuneesta asemasta, mutta  uupunut Andrée pakotettiin elämään vain tulevaa avioliittoa varten. Hänellä ei kirjaimellisesti ollut yhtään hengähdyksen hetkeä. Lopulta hän vahingoitti itseään saadakseen lojua sängyssä – ja seuraus oli traaginen.” – Mirka Heinonen

3. Äidin salaisuuden vartijana

Adrienne Brodeur: Villi jahti – Äitini salasuhde ja minä, suom. Sirpa Parviainen (Karisto)

”Malabar herättää 14-vuotiaan tyttärensä kesä­yönä, ja kuiskaa tälle: Ben Souther suuteli minua. Kutkuttavalla salaisuudellaan äiti ­tekee Adriennesta liittolaisen ja sitoo tämän ehdollisen rakkauden verkkoonsa. ­

Adrienne oppii valehtelemaan kaikille, jottei äidin ­suhde perheystävään tule ilmi. Tärkeintähän on, että äiti saa onnensa. Hinta on kuitenkin kova, sillä Adrienne oppii valehtelemaan itselleenkin. Syyllisyys korventaa vatsaa ja masennus painaa. Intensiivinen muistelmateos kertoo hienosti tyttären rimpuilusta äidin vaikutusvallan alta. ­– Mia kuntsi

4. Ihanaa, uusia ajatuksia!

Silvia Hosseini: Tie, totuus ja kuolema (Gummerus)

”Onko miehen kirjoittama tarina jo lähtökohtaisesti tuomittu ”miehen kirjoittamaksi” tarinaksi riippumatta siitä, millaisia tulkintoja se maailmasta esittää? Onko feminismi kiinnostavaa ihan vain siksi, että se on feminismiä? Onko niin, että se mikä länsimaisessa kulttuurissa on olevinaan edistyksellistä ja vapauttavaa, kääntyykin lukutaidottomuudeksi ja ymmärryksen ja myötätunnon puutteeksi?

Muun muassa tätä Silvia Hosseini pohtii suorasanaisissa esseissään, jotka universumi lennätti käteeni juuri oikealla hetkellä. Kaikkihan me olemme tässä samassa veneessä, pandemian pakottamassa henkisessä ruudunsäästötilassa, jossa päivät ja omat ajatukset alkavat toistaa toisiaan. Mikään ei osu eikä liikuta. Paitsi että Hosseini liikuttaa.

Hosseini pysäyttää arjen puuduttavan juoksun pohtimalla rahan ja vallan jakautumista, lintuja, matkustamisen mielekkyyttä, synnyinmaataan Irania, eikä enempää eikä vähempää, omaa takapuoltaan kiusaavaa kivuliasta paisetta.” – Riikka Lehtovaara

5. Valheiden verkossa

Martta Kaukonen: Terapiassa (WSOY)

”Terapiassa on kirja, josta on aluksi vaikea saada otetta. Se sanoo olevansa jännitysromaani, mutta tuntuu farssilta. Tarinan neljä kertojaa perkaavat samaa tapahtumavyyhtiä omasta näkökulmastaan. Päähenkilö Ira on nuori sarjamurhaaja ja Clarissa hänen tv:stä tuttu tera­peuttinsa. Tarinan edetessä ilmenee, että tilanne ei ole ihan sellainen, mitä henkilöt väittävät.

Tapahtumien todellinen luonne paljastuu vähä vähältä, palaset loksahtavat kohdalleen. Loppua kohden ­romaani löytää tyylilajinsa, jännitys tihenee ja tarina muuttuu koskettavaksi. – ­Sanna Puhto

6. Ajatonta ja koskettavaa

Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen, suom. Raimo Salminen (Aula & Co)

”Tämä on niitä kirjoja, joiden loppumista suree jo etukäteen. Niin ihana se on. Se on viiltävä, surullinen ja lohdullinen tarina yksinäisyydestä ja rakkaudesta.

Jules menettää vanhempansa nuorena ja se eristää hänet muista ihmisistä. 11-vuotiaana Jules kuitenkin tapaa sisäoppilaitoksessa Alvan, jonka kanssa löytyy yhteys. Alvasta tulee Julesin elämän tärkein ihminen. Kun koulu loppuu, väärinkäsitykset ja kummankin keskenkasvuisuus vievät heidät eri teille.

Lukija saa jännittää, kuinka pitkälle syvä yhteys näiden kahden välillä kantaa. – Sanna puhto

Lue myös: Mitä kirjahyllysi kertoo sinusta? Tee veikeä testi!

7. Vanhan, tylyn naisen seurassa viihtyy

Elizabeth Strout: Olive, taas, suom. Kristiina Rikman (Tammi)

”Kyllä on kiva tavata vanha tuttu, Pulizer-palkitusta kirjasta ja Frances McDormandin tähdittämästä tv-sarjasta tuttu Olive Kitteridge. Vanheneva, äkämystymään taipuva nainen, joka harppoo elämäänsä muista piittaamatta. Mitä nyt hipaisee hihoja muiden, ja niin, uuden miehenkin kanssa.

Strout on velho kuvaamaan kohtaamisia, joissa ei suurempia tapahdu mutta jotain silti järkkyy. On virkistävää lukea sellaista, missä kaikki ei aina käänny parhain päin, tai käänny lainkaan, vaan etenee töksähdellen ja kompuroiden. Hymyilyttäähän se.” – Mia Kuntsi

8. Kaksi lasta pahan kourissa

Sam Lloyd: Muistometsä, suom. Antti Saarilahti (Otava)

”Asetelma on pahaa huokuva: on metsän keskelle, hylättyyn taloon vangittu nuori ­tyttö, Elissa. Ja poika, Elias, joka tietää, ­että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin on käynyt.

12-vuotias Elias ei käy koulua, ­eikä hänellä ole ystäviä. Elissa huomaa, että Eliak­sessa on jotain outoa, mutta hänen on pakko saada Elias puolelleen, sillä tämä tietää kuka hänet on napannut ja on ainoa, joka voi hänet auttaa pakoon.

Lukija saa jännittää mukana, kauhistua sopivasti ja yllättyä mehevästi. Mainiota loma­lukemista siis! ­– Mia Kuntsi

9. Nurjan puolen novelleja

Emma Cline: Daddy, suom. Kaijamari Sivill (Otava)

”Jos kaipaat novelleilta mukavaa tunnelmaa ja selkeitä loppuja, tämä ei ole kirjasi. Mutta jos nautit yllättävistä väläyksistä maailmaan, jossa tavanomaisen taustalta paljastuu vähintäänkin ikävää napanöyhtää ja pahimmillaan tarkoituksellista satuttamista, nautit tästä.

Huikealla Tytöt-kirjallaan läpilyönyt Emma Cline kirjoittaa toteavaan, tarkkanäköiseen tyyliin ihmisen nurjasta puolesta. Tarinoita ei taustoiteta, eikä kaikkea avata näkyville, vaan lukija kokoaa vihjeistä sitä mitä on ollut, ja mitä tulee olemaan. Parhaimmillaan hän on jälleen kuvatessaan nuorten tyttöjen kurotuksia hyväksynnän ja halun poluilla. – Mia Kuntsi

Lue myös: Lukuhirmu Hertta, 12, lukee kaksi kirjaa viikossa ja jakaa kirjavinkkejä Youtubessa: ”Haluan levittää lukemisen iloa”

10. Lääkäri määrää mustaa huumoria

Nina Lykke: Kohonnut riski, suom. Sanna Manninen (Gummerus)

”Kirjan kaikki ihmiset ovat aika hirveitä. Sitten heihin tutustuu paremmin ja kas, näin he muuttuvat samastuttaviksi ja kaunistelemattoman inhimillisiksi. Tarina lähtee siitä, kun viisikymppisen lääkärin, Elinin, selkeä elämä on rysähtänyt karille. Miten tähän on tultu? Ja ennen kaikkea: miten tästä jatketaan eteenpäin?

Nina Lykke punoo rakkautta, petosta ja viileää kiimaa tihkuvaa tarinaa kuin lääkäri, joka tekee hykerryttävän tarkkanäköistä diagnoosia tästä ajasta.” – Sanna Puhto

11. Paahtuneet salaisuudet

Jane Harper: Kadonnut mies, suom. Mari Hallivuori (Tammi)

”Nyt jännitys ei ole pohjoismaisen tummaa eikä viileää. On kuumaa, tappavan kuumaa, Australian auringon alla, varjottomassa autiomaassa. Kun vanhan hautakiven kupeesta löytyy kuollut mies, herää kummastus: miksi kukaan olisi lähtenyt kärventymään tänne ilman suojaa, ilman juomaa?

Jännitystä rakennetaan hitaasti kuin hikisenä iltapäivänä, joten lukija ehtii rauhassa tutustua kolmeen veljekseen, heidän perheisiinsä – ja salaisuuksiinsa. Selvää on, että kun asutaan kaukana kaikesta, eristämisellä on rankat seuraukset. Ratkaisua pantataan loppuun asti. Se on yllättävä ja yllättävän surullinen.” – Mia Kuntsi

12. Juuria etsimässä

Nina Gimishanova: Tatko (Kosmos)

Nina Gimishanovan esikoisromaani tuoksuu, soi ja tuntuu. Se on yhtä aikaa aistillinen ja runollisen kaunis. Päähenkilö Elena on suomalaisen äidin ja bulgarialaisen isän tytär, mutta rauhaton ja juureton, vailla kotia missään. Välit isään ovat vaikeat ja välillä ne ovat katki.

Elena muuttaa ulkomaille, asuu monessa maassa ja yrittää saada kiinni jostain, keinoina rakastuminen, seksi ja buddhalaisuus. Elena alkaa löytää yhteyttä itseensä vasta sitten, kun sovinto isän kanssa alkaa itää. Kirjan nimi Tatko on bulgariaa ja tarkoittaa iskää.” – Sanna Puhto

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Taatusti hyvää lomalukemista! Kokosimme 12 loistavaa kirjavinkkiä kesään

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X