”Minä tanssin yhä. Minä ajattelen yhä.” – Runoja vanhuudesta

Isoisä nukkuu villasukka päässään, ja vaikka hiukset ja ajatukset harvenevat, tanssi jatkuu! Kotimaiset runot vanhuudesta hahmottelevat esiin monipuolisen kuvan ikäihmisistä. Lue koskettavat säkeet!

On hyvä että en ole enää nuori
saan sanoa mitä haluan
ajatukseni eivät ole este
uusia syntyy satamalla
entisten on oltava kestäviä pysyäkseen näkyvissä
Eeva Heilala: Punaposkipuolukoita, 2004

Vanhuus on sitä varten
että ymmärtäisi lapsuutensa
ymmärtäisi mitä on avuttomana
pudota toisten käsiin,
sellaisten joilla on valta
sinun ylitsesi
Eeva Kilpi: Animalia, 1987

Jonakin päivänä minä en enää avaa postiani.
[…]
Istun vain eteisen lattialla
kun kirjeet tippuvat luukusta
ja iloitsen:
”Postia, postia!
Eivät ole unohtaneet vanhaa miestä!”
Lassi Nummi: Isoisän runot, 1999

Isoäiti, lämpösi läheisyyttä ei korvaa mikään –
en tiennyt – miksi odotin?
Aika avaa silmät
Anne Hänninen: Musta vuode, 1997

Älkää luulkokaan.
Niveleni natisevat,
hiukseni harvenevat,
ajatuksetkin.
Mutta
yrittäkääpäs pysäyttää: minä tanssin yhä.
Minä ajattelen yhä.
Aila Meriluoto: Kimeä metsä, 2002

Kun muistaa ottaa lääkkeensä
syö ja nukkuu
välillä vähän jaloittelee
siinä se elämä kuluukin,
sanoi vaari
joka eli niin vanhaksi
että sortui usein lapsellisuuksiin
ja nukkui villasukka päässään.
Toivo Laakso: Kun elää saat, 1977

Vanhat naiset syövät kahvilassa jäätelöä
kasvoillaan uneksiva ilme, unohtuvat
lapsuuden kesään pääskyjen sirisevään verkkoon.
Eira Stenberg: Siksi seurustelen varkaiden kanssa, 2002

Lähde: Sirkka-Liisa Kivelä (toim.) Vuoroin minussa vanhuus, nuoruus – Suomalaisia runoja vanhenemisesta, Tammi 2005