Superlukija Marjatta, 66, lukee yli 300 kirjaa vuodessa – nopean lukemisen salaisuus on yksinkertainen
Marjatta Itkonen on lukenut paljon pienestä pitäen, myös ruuhkavuosinaan. Kirja kulkee aina mukana – jopa autokorjaamolle ja pesisottelun katsomoon.
”Olen lukenut koko ikäni, 9-vuotiaasta lähtien, jolloin sain ensimmäisen kirjastokorttini. Lainasin kirjastosta niin paljon kirjoja kuin pystyin. Viisikkoja luin aterioilla ja vessassakin. Se oli yksi ateria ja vessassa käynti per Viisikko”, Marjatta Itkonen, 66, kertoo.
Niin sanoessaan hän tulee paljastaneeksi yhden runsaan lukemisensa salaisuuksista: hän todella lukee kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Jos autokorjaamolla sanotaan, että joudut odottamaan kaksi tuntia, Marjatta ei siitä masennu – päin vastoin. Hänellä on aina kirja laukussaan mukana, ja kaksi tuntia odotusaikaa tarkoittaa kahta ruhtinaallista tuntia lukuaikaa.
”Ehkä se on jonkinlaista todellisuuspakoakin tämä lukeminen. Olen kova jännittämään, ja lääkäreiden odotustiloissa lukeminen tuo siihen helpotusta.”
Kirja on mukana myös puistossa ja rannalla tai vaikka pesisotteluissa, joissa valkeakoskelainen Marjatta ahkerasti käy. Esimerkiksi viime kaudella hän kävi katsomassa kaikki Tahkon kotiottelut ja monet vierasottelut. Jos katsomossa ei ole seuraa, tauoilla seuranpitäjän paikan ottaa kirja.
Tavallinen tahti: 6–10 kirjaa viikossa, noin 300 vuodessa
Luen aina kuin voin -tekniikalla Marjatalle kertyy vuodessa noin 300 luettua kirjaa. Joinakin vuosina kirjoja tulee luettua hieman vähemmän, toisinaan enemmän. Tämän vuoden tahti on sellainen, että 300 teosta ylittyy todennäköisesti kirkkaasti: huhtikuun alussa kirjoja on luettu jo yli sata.
Normaalilla lukutahdillaan Marjatta lukee viikossa 6–10 kirjaa.
”Jos saan luettua kirjan per päivä, olen aika tyytyväinen”, hän toteaa. Nopea lukeminen ei kuitenkaan ole itseisarvo, josta on pidettävä kiinni hinnalla millä hyvänsä. Pikemminkin se on kyky, joka mahdollistaa paljon lukemisen, vaikka olisi kiire.
Jos päivä täyttyy muusta tekemisestä, Marjatalle tulee myös ”nollatuntipäiviä” eli päiviä, jolloin ei lueta ollenkaan.
Tavallisempaa kuitenkin on, että lukemiseen kuluu päivästä 6–7 tuntia, joskus jopa kymmenen.
Aamunsa Marjatta aloittaa digilehtien lukemisella. Jos kesken on poikkeuksellisen vetävä kirja, hän saattaa lukea myös sitä heti päivän aluksi. Muutoin hän aloittaa lukemisen lounaan jälkeen.
”Joskus teen välissä käsitöitä tai palapelejä tai käyn kahvilassa. Jos päivällä on ollut tekemistä, niin viimeistään iltaseitsemän tai kahdeksan aikaan alan tosissani lukea. Minulla ei ole kiire nukkumaan, vaan luen usein myös öisin, sillä asun yksin ja olen eläkkeellä, eikä minua kukaan häiritse ja saan nukkua aamulla pitkään”, Marjatta kuvailee päivärutiiniaan.
Hieman toista vuotta eläkkeellä ollut äidinkielen ja kirjallisuuden rehtori sai lukea paljon myös työkseen. Maailmankirjallisuuden klassikot, suomalaisen kirjallisuuden merkkiteokset ja nykykirjallisuus tulivat tutuksi työn kautta.
Venäläisiä klassikoita Marjatta pitää hieman puuduttavina, vaikka helmiäkin on joukossa, kuten Tolstoin Anna Karenina. Volter Kilven Alastalon salissa hyydyttää useimmat lukijat yksityiskohtaisella kuvailullaan ja verkkaalla etenemisellään, mutta Marjatta on lukenut sen jo kolmeen kertaan.
Fyysinen kirja miellyttää, äänikirja nukuttaa
Lapsuudesta tuttu aterioiden yhteydessä lukeminen on Marjatalle edelleen tavallista silloin, kun hän ruokailee yksin. Hyvä ruoka suorastaan vaatii hyvää kirjaa seurakseen. Syödessä lukeminen vaatii tiettyjä järjestelyjä onnistuakseen: ruoka on paloiteltava etukäteen, sillä veistä ja haarukkaa ei voi käyttää molempia yhtä aikaa lukiessa. Kirjan saa pysymään pöydällä auki kätevimmin kännykän avulla.
Järjestelyistä huolimatta Marjatta ei ole harkinnut äänikirjoihin siirtymistä. Niiden kuuntelu nukuttaa häntä.
”Olen elämäni aikana kuunnellut kuusi äänikirjaa ja nukahtanut niiden ääressä 10 minuutissa.”
Fyysinen kirja on Marjatalle ehdottomuus, ihan jos siksi, että hän pitää kirjan pitelemisestä käsissään. Hyvin paksut kirjat tosin aiheuttavat haasteita. Esimerkiksi Pirkko Saision 960-sivuisesta elämäkerta oli luettava epämukavasti pöydän ääressä, kun kädessä piteleminen nojatuolissa kävi liian raskaaksi.
Tuon tiiliskiven Marjatta tosin luki kahdessa päivässä, joten epämukavuus ei pitkään kestänyt. Sitä paitsi kirja oli kerta kaikkiaan loistava, Marjatta mainitsee. Tällaisten vaikuttavien kirjojen jälkeen hän saattaa pitää hieman taukoa ennen seuraavaan siirtymistään, esimerkiksi odottaa seuraavaan päivään.
Tyypillisemmin hän aloittaa uuden kirjan heti seuraavan perään.
”Rankkojen ja vaikuttavien kirjojen jälkeen saatan myös lukea dekkareita välipalaksi. Dekkareita saatan lukea yhden illassa, kaksi päivässä. Lukunopeuteni on noin sata sivua tunnissa.”
Lievä lukihäiriö ei lukemista haittaa: ”Lukeminen on harjoittelukysymys”
Nopealle lukemiselleen Marjatta ei osaa antaa muuta selitystä kuin sen, että hän on aina lukenut paljon.
”Väitän, että tämä on harjoittelukysymys. Mitä enemmän luet, sitä nopeampi lukija sinusta tulee.”
Marjatta kertoo lukevansa jokaisen sanan, mutta hahmottavansa kokonaisuuden suoraan lauseena. Hän ei siis jää kiinni yksittäisiin sanoihin, mutta ei myöskään käytä silmäilytekniikkaa, jota monet nopeat lukijat käyttävät. Silmäilytekniikassa sivuihin luodaan yleisluontoinen katsaus, jossa nopeasti hahmotetaan tekstin pääkohdat.
Marjatta haluaa kuitenkin nauttia tekstistä kokonaan, ei silmäilemällä. Vaikka hän ei yksittäisiin sanoihin ehdi jäädä kiinni, poikkeuksiakin on: vierasmaalaiset nimet.
”Minulla on lievä lukihäiriö, joka aiheuttaa kirjainten paikan vaihtumista. Vierasperäisissä nimissä se on pieni ongelma, enkä osaa oikein lausua näitä nimiä vaan luen ne kirjoitusasussaan.”
Lukihäiriö kulkee Marjatalla suvussa, mutta onneksi lievänä. Lapsiin häiriö ei vaikuta periytyneen, mutta lukemisen malli sitäkin enemmän: kaikki neljä lasta ovat kovia lukijoita hekin, etenkin tyttäret.
”Tytärtäni ja hänen lapsiaan on jopa haastateltu lehtijuttuun, kun he ovat kaikki niin ahkeria lukemaan. Kun lapset olivat pieniä, luin heille paljon. He myös tottuivat siihen, että kun olimme esimerkiksi uimarannalla, kotiin ei lähdetty ennen kuin äiti sai romaanin luettua loppuun!”
Lue myös Anna.fi: Äänikirja vai tavallinen kirja? Valinta vaikuttaa aivoissa – ja myös rahassa
Juttua on muokattu 10.4.2024 kello 08.25: Korjattu Pirjo Saision nimi Pirkko Saisioksi.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Superlukija Marjatta, 66, lukee yli 300 kirjaa vuodessa – nopean lukemisen salaisuus on yksinkertainen
Todella nolo asiavirhe, tekstissä joka koskee kirjoja!
Se ei ole Pirjo Saisio, vaan PIRKKO Saisio
Heippa,
kiitos tarkasta lukemisesta! Korjasimme nimen juttuun.
Terkuin Ulla Kotilieden toimituksesta
Jokainen taalaa tyylillään. Minulle nopeus ei ole mikään itseisarvo, enkä allekirjoita väitettä ”Mitä enemmän luet, sitä nopeampi lukija sinusta tulee.” Olen itse lukenut paljon lapsesta asti, mutta lukemisnopeus on vanhemmiten pikemminkin hidastunut. Tykkään makustella tekstiä, usein tulee mieleen assosiaatioita ja ajatuksia, joita miettiessä tahti hidastuu.
Toki kirjan sisältö vaikuttaa oleellisesti, tasokas pitkä romaani ei onnistu päivässä. Vaikuttava kirja saattaa vaatia useamman päivän sulattelun myös jälkeenpäin. Kevyt hömppä-chicklit/dekkari ei kauaa vie, kun ei tarvitse aivoja käyttää. Toki on olemassa myös hyviä dekkareita, mutta harvoin niitä tulee.
Asiantuntijat ovat kyllä sitä mieltä, että ”lukunopeus kehittyy ainoastaan lukemalla. Mitä monipuolisemmin lukee, sen parempi. Jos harjoittelun suunnitteleminen tuntuu työläältä, älä ota siitä liikaa paineita. Tärkeintä on, että luet ja paljon, ja lukunopeus kasvaa siinä sivussa”.
Superprof
Alusta, joka yhdistää oppilaat opettajiin
”Sanavarasto kasvaa etenkin lukemalla. Voidaan siis sanoa, että nopeaksi lukijaksi tullaan lukemalla paljon. Lukutapa, jossa vain posotetaan eteenpäin mahdollisimman nopeasti, ei kuitenkaan välttämättä ole paras ymmärtämisen ja muistamisen kannalta ”, Kaakinen tiivistää.