Uutuuskirja: Laulaja Kikan oikeasta kuolinsyystä valehdeltiin vuosia – nyt Kati-sisko kertoo, mitä oikeasti tapahtui
Laulaja Kikka eli turvattoman lapsuuden. Yksinhuoltajaäidin väkivaltaisuus ja alkoholismi sekä äidin ryyppyseuralaisten harjoittama seksuaalinen hyväksikäyttö jättivät traumat, joista Kikka ei osannut puhua. Hän kuoli vain 41-vuotiaana. Kikan sisko Kati Lahti kertoo uutuuskirjassa, millaisen elämän laulaja eli ja miten hän kuoli.
Vuonna 2005 menehtynyt laulaja Kikka eli Kirsi Sirén on yksi kaikkien aikojen myydyimpiä suomalaisartisteja. Millainen henkilö hän oikein todellisuudessa oli?
Kikan sisko Kati Lahti kertoo sisarensa tarinan 20. kesäkuuta 2023 julkaistussa uutuuskirjassa Kikka – Traaginen elämä sisaren silmin (Minerva Kustannus). Poimimme Kai Kortelaisen kirjoittamasta kirjasta kuusi asiaa, jotka valottavat laulajan varhaisia vuosia ja viimeisiä hetkiä.
1. Kikka kasvoi turvattomassa kodissa
Kikka eli Kirsi Hannele Viilonen syntyi 26. lokakuuta 1964 Tampereella. Paperitehtaalla työskennellyt äiti Marita oli esikoisen syntyessä 17-vuotias. Isä Pekka soitti Olavi Virran bändissä bassoa. He asettuivat asumaan työläisille rakennettuun pikataloon parikymmentä neliöiseen yksiöön, jossa ei ollut sisä-wc:tä tai juoksevaa vettä.
Helmikuussa 1966 perhe kasvoi toisella lapsella, Kati-siskolla. Vanhempien liitto päätyi eroon jo ennen Katin syntymää Pekka-isän alkoholinkäytön vuoksi. Äidistä tuli yksinhuoltaja.
Myöhemmin myös äiti alkoi juoda yhä useammin. Vuonna 1970 syntynyt pikkusisko Katariina vietti viikonloput isoäidin luona. Kotona olleet Kirsi ja Kati oppivat pelkäämään. Humalassa äiti oli väkivaltainen ja toi kotiin lähikapakasta juopuneita seuralaisia.
Kerran kun äiti sammui, eräs seuralaisista tuli yöllä lastenhuoneeseen ja käytti alaikäisiä tyttöjä seksuaalisesti hyväkseen. Kun Kati ja Kirsi kertoivat tapahtuneesta, aikuiset vaikenivat. Äidin mielestä tyttäret valehtelivat.
”Kun Kirsi otti eräänä iltana yöllisen episodin uudelleen puheeksi, en tiedä, yrittikö hän suojella enemmän omaa psyykeään vai rauhoittaa minun levottomia ajatuksiani. Kati, se oli ihan oikeutettua, kun me kerran ollaan tällaisia ja meidän koti on tällainen. Se mies kai vain halusi opettaa meille jotakin. Silloin aloin huolestua Kirsistä ensimmäistä kertaa. Tiesin miehen tehneen väärin. Miten siskoni saattoi edes kuvitella jotain muuta?” Kati kertoo kirjassa.
Se ei ollut viimeinen kerta, kun tytöt joutuivat seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi ja vaille suojelua. Äidikseen tytöt eivät Maritaa enää kutsuneet.
2. Kikka-nimi sai alkunsa kiusaajien keksimästä lempinimestä
Muut lapset kiusasivat pienituloisessa perheessä kasvaneita ja tummapiirteisiä siskoksia päiväkodissa, koulussa ja naapurustossa. Kirsiä ja Katia haukuttiin köyhän kakaroiksi, sossun kakaroiksi, hiivatin hajukalleiksi, mustalaisen äpäröiksi ja mustalaisen kakaroiksi.
Kikka-nimi oli alun perin Tampereen Ristimäen lähiössä naapurilasten keksimä lempinimi Kirsille. Koulussa se muuttui kiusaajien suussa Ryysyläis-Kikaksi.
Etuliitteestä Kirsi ei pitänyt, mutta Kikka-lempinimi oli mieluinen. Myöhemmin siitä tuli myös hänen artistinimensä. Kati ei käyttänyt Kirsistä koskaan sitä nimeä.
”Kikka ei ollut Kirsi. Kikka oli sisareni luoma fantasiahahmo, siskoni taitavasti kehittelemä kaunis ja säihkyvä satuolento – kuin lapsuutemme prinsessat kuvitteellisine kartanoineen ja palvelijoineen”, Kati kertoo kirjassa.
3. Perheessä vaiettiin romanitaustasta
”Tytöt, puolet verestänne on sitten romaniverta. Kaunista ja temperamenttista elämänverta”, äidinäiti Helmi-mummu kertoi ja kehotti Kirsiä ja Katia kysymään juuristaan isänäidiltä, Salli-mammalta.
Salli-mamma sanoi olevansa tyttöjen Pekka-isän kasvattiäiti. Pekka oli joutunut romanivanhempiensa hylkäämäksi varhaislapsuudessa. Kasvattivanhemmat opettivat Pekan tuntemaan taustansa ja olemaan ylpeä siitä.
Ilman isää kasvaneille tyttärille Pekan romanitausta oli kuitenkin yllätys. Kirsi oli 12-vuotias ja Kati 11-vuotias, kun isoäidit kertoivat totuuden. Se, että äiti salasi ja valehteli tyttäriensä juurista, järkytti.
”Ei siksi että romanitaustamme paljastuminen olisi meitä kauhistuttanut. Järkytyimme, koska meille ei ollut kerrottu asiasta mitään aiemmin. Meille oli kotona valehdeltu silloinkin, kun olimme koulussa ja kotimme pihalla joutuneet kuuntelemaan ivaa ja pilkkaa mustalaisuudestamme. Kaikki oli kotona kuitattu ’vääränlaisten vaatteidemme’ ja vähävaraisuutemme piikkiin”, Kati kertoo kirjassa.
Mä haluun viihdyttää -kappaleen (1989) musiikkivideossa Kikalla on kaulassaan kultainen kaulakoru ja korvissaan kookkaat, kultaiset korvarenkaat. Ne olivat kunnianosoitus vaietuille romanijuurille.
4. Kikka rakasti laulamista, mutta ei uskaltanut esiintyä lapsena yksin
Kirsi rakasti laulamista lapsesta lähtien. Ala-asteella hän kuului koulun musiikkikerhoon ja esiintyi koulun juhlissa ja vanhempainilloissa. Kirsi halusi olla solisti, mutta ei uskaltanut nousta lavalle yksin. Joskus Kirsi suostutteli duettoparikseen Katin, toisinaan hän vaati taustalleen kuoron.
”Vaikeimmat solistille tarkoitetut soolo-osuudet Kirsi varasi kuitenkin aina itselleen. Esityksen jälkeen hän oli pelkkää hymyä”, Kati muistelee kirjassa.
Kirsi ihaili amerikkalaisartisti Marilyn Monroeta ja unelmoi laulajan urasta. Vaikeina hetkinä hän lohdutti Katia sanomalla: ”Kati, muista, että jonain päivänä meillä on vielä paremmin. Sinusta tulee missi ja minusta tulee iso tähti.”
Ensimmäisen keikkansa Kirsi teki Cicca-nimellä dj:nä Hämeenlinnan Seurahuoneella 1980-luvun alussa. Dj:n työt hänelle opetti musiikkitoimittaja Pia Temisevä. Hän lauloi Whamin Before You Go-Go:n ja Whitney Houstonin How Will I Know -kappaleen taustanauhojen päälle itse.
”Sinä iltana Kikka osoitti osaavansa laulaa – ja todisti sen ennen kaikkea Kirsille itselleen. Anna mennä, tätähän sinä haluat! huusin Kirsille aplodien keskellä”, Kati muistelee kirjassa.
5. Traumat saivat Kikan mielen oireilemaan
Lapsuudessa koettu seksuaalinen hyväksikäyttö, vanhempien alkoholismi ja muu kaltoinkohtelu jättivät sekä Katiin että Kirsiin jäljet. Kati käsitteli kokemuksiaan psykoterapiassa, mutta Kirsi ei kyennyt puhumaan koetusta.
Traumat saivat Kirsin mielen oireilemaan. Hän sairastui kolmetoistavuotiaana anoreksiaan, myöhemmin bulimiaan. Pahaa oloaan Kirsi lääkitsi ensin syömistä säätelemällä, sitten alkoholilla ja lopuksi lääkkeillä. Päihtyneenä hänestä tuli itsetuhoinen.
Aikuisiällä potilastietoihin kirjattiin päihderiippuvuus ja sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, joka tarkentui myöhemmin kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.
Vuosien aikana Kikkaa hoidettiin niin psykiatrisella osastolla, psykiatrisessa sairaalassa kuin päihdekuntoutuksessakin.
”Koen elämäni suurimmaksi epäonnistumiseksi sen, etten lopulta koskaan onnistunut saamaan sisartani hakemaan riittävää apua. Sitoutumaan kokonaisvaltaiseen ja pitkäkestoiseen terapiaan, huutamaan kipunsa ulos peittelyn ja vaikenemisen sijaan. Etten saanut häntä ottamaan vastaan saatavilla olevaa tukea”, Kati kertoo kirjassa.
6. Kikka kuoli lääkemyrkytykseen
Joulukuun 3. päivä vuonna 2005 Kati sai puhelun Kirsin yhdeksänvuotiaalta tyttäreltä Sannilta. Lapsi kertoi kummitädilleen, ettei saanut äitiä hereille.
Kirsi oli kuollut 41-vuotiaana kotonaan Tampereella. Hän oli kotiutunut vieroitushoidosta pari viikkoa aiemmin.
Toimittajat halusivat tietää, mihin Kikka kuoli. Ensimmäinen puhelu tuli pari tuntia sen jälkeen, kun laulaja oli todettu kuolleeksi.
”Sydänkohtaukseen. Kikka kuoli sydänkohtaukseen. Viime yönä, lausuin yhteiskunnan vahtikoiralle ja lopetin sen jälkeen keskustelun haukan kanssa lyhyeen”, Kati muistelee hetkeä kirjassa.
Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa kuolinsyyksi selvisi lääkkeiden aiheuttama yhteismyrkytys. Itsemurhaa ei voitu poissulkea, todetaan uutuuskirjassa julkaistussa ruumiinavauksen pöytäkirjan otteessa.
Kati sopi äitinsä Maritan ja Sannin isän Hannun kanssa, että vastaisuudessakin Kirsin vastattaisiin kuolleen sydänkohtaukseen. Muuta ei sanottaisi ennen kuin molempien lapset olisivat aikuisia. Kati kertoo kirjassa, että Kirsi kuitenkin halusi, että hänen tarinansa tulee ihmisten tietoon.
Viimeisen kerran Kati puhui siskonsa kanssa puhelimessa kuolemaa edeltäneenä iltana.
”Ennen puhelunsa lopettamista Kirsi oli halunnut muistella pitkään lapsuuttamme, itkenyt hieman ja lausunut sanan kiitos. Tunsin sydämenlyöntieni kiihtyneen. Sykkivästä pulssista intuitioni kykeni lukemaan yhden ainoan sanan. Jäähyväiset”, Kati muistelee kirjassa.
Kursiivilla merkityt kohdat ovat suoria lainauksia Kai Kortelaisen teoksesta Kikka – Traaginen elämä sisaren silmin (Minerva Kustannus, 2023).
Kommentoi
Kommentoi juttua: Uutuuskirja: Laulaja Kikan oikeasta kuolinsyystä valehdeltiin vuosia – nyt Kati-sisko kertoo, mitä oikeasti tapahtui