Laulaja Yona paljastaa, miksi ei ole kokenut tarvetta tulla äidiksi
Yona eli laulaja ja muusikko Johanna Rasmus opettelee nauttimaan elämästä yksin, paljastaa googlaajia kiinnostavan pituutensa ja kertoo, miksi muutti pois Helsingistä.
Yona, siis laulaja ja muusikko Johanna Rasmus, 39, on tullut suurelle yleisölle tutuksi television Vain elämää -musiikkiohjelmasta ja hopeasijastaan Seinäjoen Tangokuningatar-kilpailussa. Yona on kuitenkin keikkaillut orkesterinsa kanssa ja tehnyt persoonallista valtavirrasta poikkeavaa musiikkiaan jo 15 vuotta.
Pari vuotta sitten Yona hylkäsi Helsingin humun ja muutti Jyväskylään, mistä on kaikkialle kolmen tunnin matka. Syynsä muuttoon ja elämänsä tärkeät numerot hän paljastaa tässä jutussa.
Yona koki ihmeellisen näyn 93-vuotiaasta itsestään hailuotolaisessa residenssissä
”Vietin pari vuotta sitten aikaa residenssissä Hailuodossa. Makoilin sängyllä silmät kiinni. En nukahtanut, mutta vaivuin jännään transsinomaiseen tilaan. En ole kokenut tällaista koskaan ennen, mutta näky oli vahva ja selkeä. Näin itseni 93-vuotiaana.
Minulla oli ylläni uimapuku. Oli kesä ja todella kuuma. Ympäriltäni kuului lasten ääniä. En ole varma, kenen lapsia he olivat, mutta tunsin heidät kaikki. Olin nykyistä pienempi, laihempi ja kurttuisempi, mutta näytin hyväkuntoiselta ja onnelliselta. Puhkuin elämäniloa, vaikka ymmärsin eläväni yksin.
Kun havahduin tästä näystä, minulla oli todella vahva tunne, että elän ainakin 93-vuotiaaksi. Minulla on siis vielä 50 vuotta aikaa keikkailla.”
Yonan pituus: 164 cm
”Kun nimeäni googletetaan, jostain käsittämättömästä syystä ihmisiä kiinnostaa, minkä pituinen olen. Usein he myös yllättyvät minut nähdessään siitä, etten olekaan kovin pitkä. En ymmärrä, mistä se johtuu. Vaikuttaisiko se, että olen aika harteikas? Nyt voin joka tapauksessa paljastaa, että olen 164 cm pitkä.”
Kun kello tulee 19.45, Yona lähtee tarjousten perässä kauppaan
”Kello 19.45 lähden kauppaan, koska kahdeksalta alkaa ilta-ale. Olen aina kannattanut ruuan dyykkausta ja minua on harmittanut, jos ruokaa menee roskiin. Aleruuan ostaminen ei niinkään liity rahaan, vaan siihen, että sitä ostamalla voin syödä lihaa edes astetta paremmalla omallatunnolla. Ainakaan minun syömääni lihaa ei ole tapettu turhaan.
Hyvistä löydöistä tulee onnistunut olo. Ostan alesta erityisesti maito- ja lihatuotteita, joita säilön pakastimeen. Olen syntynyt Itävallassa ja kasvanut keskieurooppalaiseen kulttuuriin. Tykkään esimerkiksi fonduesta ja yksi parhaimmista löydöistäni olikin ostaa kuusi pakettia fonduejuustoa 60 prosentin alennuksella.”
Yona pitää painoaan ja vaatekaappiaan kurissa 12 tunnin paastolla
”Pidän vähintään 12 tunnin taukoja, jolloin en syö lainkaan. Esimerkiksi jos keikkareissulla haluan hotelliaamiaisen, en syö illalla keikan jälkeen mitään.
Minulla on ollut aina haasteita pitää painoa kurissa. Lihon, kun vain näenkin pullan. Ja koska ruoka on yksi elämäni isoimpia iloja, tarvitsen selkeät säännöt. Pätkäpaasto on helppo tapa pitää olo keveänä. Ruokakin maistuu paremmalta, kun ehtii tulla nälkä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei paino ole minulle myös turhamainen asia, mutta liittyy siihen muutakin. Haluan mahtua niihin vaatteisiin, jotka jo omistan.”
Joka päivä pitäisi päästä kävelemään vähintään kahdeksi tunniksi
”Pyrin kävelemään kaksi tuntia päivässä, puoli tuntia aamuin ja illoin ja tunnin päivällä. Luokseni muutti pari vuotta sitten vanha metsästyskoira, itäsiperianlaika Vanja, joka viettää kanssani eläkepäiviään.
Tykkään liikkua poluilla ja metsässä. Olen lapsesta asti tykännyt peuhata luonnossa. Sellaisena päivänä, kun ei ole mitään työhommia, luonnossa oleminen on päivän kohokohta. Luonto on turvapaikka ja parasta terapiaa. Ajattelen, että se on myös persoonani jatke. Kuulun luontoon.
Meidän perheessä ei ole harrastettu urheilua, mutta meillä on aina kävelty. Äiti ja isä kävelevät edelleen joka päivä. Minäkään en ole koskaan ollut luonteeltani urheilullinen, mutta liikunnallinen olen.
Minulla on paljon lihasta, olen vahvaa tekoa. Lapsena tykkäsin leikkiä poikien kanssa. Pidin aika rajuistakin leikeistä. Edelleen tykkään tehdä kaikkea sellaista, missä tarvitaan voimaa. Kannan mielelläni puita, pumppaan vettä kaivosta tai kaivan kuoppaa maahan. Tykkään siitä, että saan käyttää lihaksiani.”
Yonan 15 vuotta toimineeseen yhtyeeseen kuuluu yhdeksän muusikkoa
”Yhtyeessäni on yhdeksän ihmistä. Olemme jo monta vuotta elättäneet itsemme tällä minun jutullani, mistä olen tosi iloinen ja ylpeä. Muutama soittaja on ollut mukanani jo 15 vuotta, mikä on pitkä aika, kun ottaa huomioon, että olen itse aika ailahtelevainen, enkä mikään helpoin persoona. Olen kiitollinen ja ihmeissäni, että meillä on niin hyvä työyhteisö.
Olemme kaikki samanhenkisiä ja meillä on samanlaiset arvot ja ihanteet. Pyrimme siihen, että ilmapiiri on avoin ja läpinäkyvä. Usein se tarkoittaa sitä, että meidän pitää puhua myös ikävistä tunteista ja hankalista asioista, kuten rahasta. Pyrimme selvittämään hiertävät asiat heti, ettei mitään jäisi kytemään hampaankoloon.”
Koko uran eläneen unelman toteuttamiseen tarvittiin 44 soittajaa
”Minulla on ollut aina sellainen olo, että sisälläni velloo suuri meri. Olen kuullut kaikki biisini sisälläni ison orkesterin säestyksellä.
Unelmoin pitkään siitä, että saisin tehdä levyn sinfoniaorkesterin kanssa. Viimeisimmällä levylläni unelma toteutui, mikä on pieni ihme, sillä levyn tekemiseen kuluu paljon rahaa pienemmälläkin porukalla. Monien tähtien piti olla kohdallaan. Toisaalta luovun mieluummin rahasta kuin unelmistani.”
Yona asuu Jyväskylässä, mistä on lähes kaikkialle kolmen tunnin matka
”Sanotaan, että Jyväskylästä on joka paikkaan kolme tuntia, mikä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi muutin tänne. Nyt kun katson keikkareissuilla kelloa, väite pitää aika hyvin paikkansa.
Muutin Jyväskylään pari vuotta sitten niin, etten tuntenut etukäteen juuri ketään, enkä edelleenkään tunne kymmentä ihmistä enempää.
Olen asunut puolet elämästäni Helsingissä, mutta kaipasin uutta paikkaa, johon juurtua. Olen kiitollinen tästä kokemuksesta, koska olen ruvennut miettimään sitäkin, miten vaikeaa Suomeen on tulla vaikkapa pakolaisena, kun ei tunne kerta kaikkiaan ketään.
Helsingissä minulla oli loputtomasti vaihtoehtoja pyytää ihmisiä kahville tai kävelylle, ja bileisiin sateli kutsuja. Nyt elämä on paljon pysähtyneempää. Koska valinta on täysin omani, siihen ei liity mitään negatiivista, mutta yksin eläminen on kyllä aukaissut silmiä yksinäisyyttä kohtaan. On paljon ihmisiä, joille yksinäisyys ei todellakaan ole oma valinta. Jollekin se, että saa jutella kaupassa, voi olla päivän kohokohta.”
Yona ja kahdeksan läheistä lasta
”Olen perheessäni nuorin lapsi, joten minusta tuli täti jo 11-vuotiaana. Sen lisäksi minulla on kummilapsia, joten olen kahdeksankertainen täti. Minulla on ollut ympärilläni aina paljon lapsia ja olen saanut hoitaa paljon vauvoja.
Lapset ovat minulle todella tärkeitä, ja olen iloinen että saan viettää heidän kanssaan aikaa. Se voi olla yksi niistä syistä, miksen ole kokenut tarvetta saada omaa lasta. Voi olla että olen saanut käyttää äidinvaistoani ja viettiäni niin paljon, että se riittää.”
Yksi ihminen opettelee elämään ripustautumatta toisten varaan
”Minulla on mummonmökki puolen tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä. Vietän siellä yhtä paljon aikaa kuin kaupungissa. Tiedän, että muutan jossain vaiheessa kokonaan maalle ja elän siellä loppuelämäni. Ajatus tuntuu oikealta ja luonnolliselta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän viihdyn yksin.
Parisuhteestakin ajattelen uudella tavalla. Vaikka minulla sellainen olisikin, en välttämättä halua enää koskaan asua kenenkään kanssa yhdessä. Minulla on tosi kova tarve rakentaa oman näköistäni elämä ja löytää hyvinvointi itseni kanssa.
En koskaan rupea erakoksi, koska on ihanaa jakaa asioita toisten kanssa. En kuitenkaan halua rakentaa elämääni enää miehen varaan, enkä ajattele, että tarkoitukseni tässä yhteiskunnassa riippuisi siitä, olenko äiti vai enkö ole.”
Lue myös Anna.fi: Ystävä antoi yksinäiselle Yonalle oman koiransa, ja siitä alkoi elämänkumppanuus: ”Nukun koiran kanssa lusikassa”.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 17/23.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Laulaja Yona paljastaa, miksi ei ole kokenut tarvetta tulla äidiksi