Lea, 34, lomautettiin ravintola-alalta – löysi uuden työn bussikuskina: ”Kaikki eivät ymmärrä, miten tärkeää työtä teemme”
Virolaistaustainen Lea kokee tekevänsä tärkeää työtä, jonka merkitystä muut eivät aina ymmärrä. Jokainen päivä on erilainen ja työnantaja kohtelee työntekijöitä reilusti, asiakkaatkin useimmiten.
Jotain uutta pitäisi keksiä. Niin mietti Suomessa vuodesta 2007 asunut virolaislähtöinen Lea Hinnosaar, 34, kolmisen vuotta sitten. Koronan vuoksi hänen työpaikkansa, iso henkilöstöravintola oli tyhjentynyt asiakkaista, ja Lea oli lomautettu. Asiakaspalvelutöitä ravintolassa, kaupassa ja hotellissa tehneellä Lealla oli edessään alan vaihto.
Tuttu pariskunta työskenteli pääkaupunkiseudulla bussikuskeina. He kehottivat Leaakin hakeutumaan alalle. Työt eivät kesken loppuisi ja palkkakin olisi hyvä, lisineen pitkästi yli kolme tonnia kuussa.
TTS Työtehoseuran järjestämässä rekrykoulutuksessa Lea innostui alasta niin, että suoritti koko logistiikan perustutkinnon kahdeksassa kuukaudessa. Harjoittelujakson jälkeen hän sai töitä Nobinalta, jolla on Suomessa noin 1400 työntekijää ja 500 linja-autoa.
Ensimmäinen työpäivä jännitti.
”Siinä tuli niin paljon kaikkea uutta: matkustajat, aikataulut, eri linjojen opiskelut. Ja tietenkin ruuhkat, liikenteen kaikki mahdolliset esteet.”
Ne Lea otti haasteena.
”Pärjääminen riippuu tosi paljon omasta asenteesta. Alusta saakka minulla oli sellainen fiilis, että opin tämän kyllä.”
”Jotkut matkustajat säikähtävät, kun tervehdin heitä”
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin Lean kasvot loistavat hänen puhuessaan ammatistaan.
”Me linja-autonkuljettajat teemme oikeasti todella tärkeää ja merkityksellistä työtä. Tuntuu, että kaikki eivät välttämättä ymmärrä sitä. Mutta me kuljetamme joka päivä tätä yhteiskuntaa eteenpäin, ja teemme sen ympäristöystävällisesti ja turvallisesti.”
Auton tai bussin ajaminen ei sinällään ole Leasta kovin ihmeellistä. Työpäivien vaihtelevuus ja asiakaspalvelu sen sijaan ovat.
”Jokainen päivä on erilainen. Pääsen ajamaan ihan kaikkia linjoja ja kohtaamisia asiakkaiden kanssa on joka päivä vaikka kuinka paljon”, Lea sanoo.
Mutta eivätkö lähiliikenteen bussimatkustajat ole aikamoisia körmyjä? Astuvat sisään tervehtimättä ja hyppäävät ulos kiittämättä?
Leaa naurattaa.
”Tervehdin itse kaikkia matkustajia ja joskus minusta tuntuu, että jotkut oikein säikähtävät sitä. Tai hämmästyvät, kun hymyilen iloisesti. Sekin on siis asennekysymys: jos itse olen ratissa iloisena ja tervehdin, suurin osa tervehtii takaisin.”
Moni kiittää myös pois lähtiessään, huikkaa kiitoksensa ääneen tai heilauttaa kättä takaovella. Lea näkee eleen peilin kautta ja siitä tulee hyvä mieli.
Hankalien asiakkaiden kanssa Lean valttikortteja ovat ystävällisyys ja rauhallisuus.
”Oma kiireisyys tai äkäisyys vain pahentaa tilannetta. Jos siinä tilanteessa pystyn jotenkin auttamaan, niin autan. Mutta ikävät sanat päästän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.”
Lea ei tietenkään ole immuuni huonolle kohtelulle. Tunteet hänellä on siinä missä kaikilla muillakin.
”Eihän se kivalta tunnu, jos hirveällä pääkallokelillä olen minuutin myöhässä ja joku rupeaa huutamaan siitä pää punaisena. Silloin yleensä vastaan ystävällisesti, että kiitos tiedosta. Jos on rauhallinen ja hymyilee, ei kukaan jaksa kovin pitkään olla vihainen.”
Työyhteisössä vapaat järjestellään niin, että muukin elämä sujuu
Yksi olennainen tekijä Lean työssä viihtymiselle on se, että hän kokee työnantajansa suhtautuvan reilusti ja tasa-arvoisesti työntekijöitä kohtaan.
”Se on todella iso asia, koska se mistä tulet tai kuka olet ei määrittele sitä, miten teet työsi – sen tekee asenne.”
Monikulttuurisessa työyhteisössä kuunnellaan ja arvostetaan erilaisia tarpeita esimerkiksi uskonnollisten juhlapyhien suhteen. Niiden virolaisten, joiden perhe ei ole Suomessa, työvuorot järjestellään siten että he saavat kerralla pidemmät vapaat.
”Meillä on hieno yhteisö siellä varikolla, ja minulla aivan ihana esihenkilö. Voin mennä hänen luokseen hyvin pienellä kynnyksellä purkamaan jotain harmitustani. On tärkeää, että juttelemaan pääsee aina kun hän on paikalla, eikä aikaa tarvitse varata kahta viikkoa aikaisemmin.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Lea, 34, lomautettiin ravintola-alalta – löysi uuden työn bussikuskina: ”Kaikki eivät ymmärrä, miten tärkeää työtä teemme”
Onnea vaan Lealle ja hienoa, että hän on löytänyt uuden ammatin. Täytyy kyllä vielä lisätä tähän, että Tampereella bussikuskit itse eivät ymmärrä sitä, että he tekevät tärkeätä työtä ja jos Tampereella bussikuski hymyilee, niin ihan varmasti säikäyttää.