Nostalgia

"Mummi sai lehden anopiltaan, vähän niin kuin vinkkinä" - Kotilieden lukijat kertovat, miten rakas lehti on kulkenut suvussa

95-vuotias Kotiliesi on kulkenut suomalaisten naisten mukana sukupolvelta toiselle. Tapasimme pitkän linjan lukijoita.

”Otin mallia näyteikkunaan”

”Olin viisivuotias, kun Kotiliesi alkoi ilmestyä, ja siitä lähtien se on tullut kotiini aina. Olen huono hävittämään tavaroita, joten lähes kaikki numerot ovat yhä vintillä tallessa.

Äiti tilasi lehden heti, kun se alkoi ilmestyä, ensimmäisestä numerosta. Meillä oli kauppa, ja isä ja äiti olivat monessa asiassa moderneja ja edistyksellisiä, joten ehkä he halusivat kokeilla kaikkea uutta.

Meitä lapsia oli yhdeksän. Kaupan lisäksi kotona pidettiin eläimiä, ja äitiä kiinnosti myös puutarhanlaitto. En muista, että hän olisi koskaan sen kummemmin istuskellut lukemassa, mutta ehkä hän luki silloin, kun me lapset olimme nukkumassa.

Minä olen aina lukenut Kotilieden kannesta kanteen ja pitänyt sitä oikein hyvänä lehtenä. Olen käytännön ihminen, joten minua ovat kiinnostaneet eniten puutarhan laitto, käsityöt ja ruokareseptit.

Sisareni Kaarina oli enemmän lukuihmisiä, enkä muista että hänelle olisi koskaan siitä huomauteltu, vaikka minun nuoruudessani lukemista pidettiin ehkä jollain tavalla ajanhukkana.

Vanhempieni lopetettua kauppa siirtyi minulle. Pidin sitä kymmeniä vuosia. Ihmiset sanoivat, että sitä, mitä ei Kyrönpellosta saa, ei ihminen tarvitsekaan. Toki myin kaupassa myös aikakauslehtiä ja sanomalehtiä. Kauemmas kylälle lehdet kulkivat aseman postikonttorista meijeriauton mukana.

Siihen aikaan oli tärkeää, että näyteikkuna näytti hyvältä. Tein siihen kaikenlaisia asetelmia, ja joskus katsoin lehdestä mallia, mikä milloinkin oli muoti.

Toimin pitkään myös lehtiasiamiehenä. Kuljin täällä Tervajoella talosta taloon, leväytin lehdet lattialle ja sanoin, että valitkaa tuosta. Se oli minusta paras tapa. Edelleen lukisin mielelläni, vaikka se silmien vuoksi tahtoo olla jo vaikeaa. Viimeiseksi minä Kotiliedestä luovun.”

”Kutulee oli ensimmäisiä sanojani”

”Äitini on kertonut, että Kotiliesi oli ensimmäisiä sanojani. Kun opin kävelemään, kuljin tärkeän näköisenä lehti kainalossa ja kiersin esittelemässä sitä aikuisille: ’Kutulee, Kutulee.’

Lapsuudenkodissani on luettu Kotiliettä jo neljässä polvessa. Mummoni oli ensimmäisiä tilaajia ja äitini 1930-luvulta vuoteen 1987 asti.

Kieku ja Kaiku olivat meille ja naapurin lapsille mielenkiintoista katseltavaa ja luettavaa. Äitini sidotutti vuosikerrat lehdessä olleiden ohjeiden mukaan eräällä naapurilla. Sidotut vuosikerrat olivat siten Kotiliesi-kansiossa kirjahyllyssä. Kotiliettä luettiin, lainattiin naapurille, otettiin oppia ja ohjeita.

Meillä oli kauppa, ja muistan, että kotonamme asuneet työntekijät olivat erikoisen kiinnostuneita lehden jatkokertomuksista.

Itselleni on tullut Kotiliesi vuodesta 1956. Annan jokaisen lehden tyttärelleni Elinalle luettavaksi.

Elina pitää erityisesti ajatuksia herättävistä elämäntarinoista. Moni haastateltava on selvinnyt hyvin haastavistakin tilanteista, mutta säilyttänyt positiivisen, avaran elämänasenteen.

Vaikka lehti onkin nykyisin hyvin nuorekas, se kunnioittaa meille tärkeitä arvoja, isänmaallisuutta, kansainvälisyyttä, perinteiden ja historian arvostamista ja juuri tuota positiivista elämänasennetta.

Lehden lukeminen siirtyy varmasti jatkossa myös Elinan 24-vuotiaalle tyttärelle Charlotelle.”

”Lehti henkii sydämen sivistystä”

”Vanhat Kotiliedet ovat mainio arkisto vuosikymmenten tapahistoriaa, muotia ja kulttuuria.

Teen silloin tällöin harrastusmielessä kuvituksia lehtiin sekä puvustan ja lavastan näytelmiä. Silloin vanhat Kotiliedet ovat oivallisia inspiraation lähteitä. Juuri katselin 1920-luvun lehden muotijuttua, joka oli otsikoitu ’Uusia muoteja ja kotimaisia kankaita’. Lehdet, joissa on mukana kaava-arkkeja ja työohjeita, säilytän mahdollisuuksien mukaan.

Yritän säännöllisesti heittää vanhoja lehtiä pois, mutta eihän siitä mitään tule. Jos yritän karsia, unohdun helposti selaamaan, enkä sitten raaskikaan luopua.

Kotiliesi on minusta välittänyt vuosien varrella tietoa ja ymmärrystä. Voisi kai sanoa, että se on ollut sydämen sivistyksen sanansaattaja.

Mummoni, 1888 syntynyt kansakoulunopettaja tilasi Kotiliettä jo 1920-luvulla ja tilasi sen äidillenikin, kun tämä perusti oman perheensä 1930-luvulla Helsingissä. Äiti jatkoi perinnettä edelleen tilaamalla lehden joululahjaksi kaikille meille neljälle tyttärelle ja miniälle sitä mukaa, kun siirryimme omiin huusholleihimme. Oma nelikymppinen tyttäreni lukee lehden minun luonani.”

”Lehdestä tulee mummi mieleen”

”Mummi on aina ollut minulle läheinen ihminen. Suurimman osan elämästäni hän on asunut kymmenen minuutin kävelymatkan etäisyydellä, joten varsinkin kesälomilla olin aamusta iltaan mummin luona.

Mummilla oli kotonaan aina paljon lehtiä, ja minä olen ihan pienestä tykännyt lukea hirveästi, sekä lehtiä, kaunokirjallisuutta että tietokirjoja.

Usein kun päivän puuhat oli tehty ja mummi alkoi katsella telkkaria, tartuin Kotiliesiin, joita mummilla oli hillitön määrä. Siitä sitten rupesin vaan lukemaan järjestyksessä lehti kerrallaan. Taisin olla vähän päälle kymmenvuotias.

Suunnittelen itsekin ryhtyväni journalistiksi. Lukemisen lisäksi pidän kirjoittamista ja olen myös valokuvannut siitä lähtien, kun kamera on pysynyt käsissä. Valmistuin juuri historian kandiksi Jyväskylän ylipistosta. Pari vuotta päätoimitin ainejärjestön lehteä.

Olen kiinnostunut maailman tapahtumista ja yhteiskunnasta. Minusta on tärkeää, että ihminen ymmärtää, mitä hänen ympärillään tapahtuu ja ottaa asioista selvää.

Jo lapsena tykkäsin Kotiliedessä artikkeleista, joissa käsiteltiin isoja ja kiinnostavia aiheita ihmisläheisesti. Pidän siitä, että ihmisiä ja ilmiöitä käsitellään lämpimällä otteella. Katselin lapsena ruokaohjeitakin, ja sitten yhä enemmän, kun aloin laittaa itse ruokaa.

Mummi kertoi aikanaan saaneensa lehden lahjaksi anopiltaan. Hän ajatteli, että lehti tuli vähän niin kuin vinkkinä, että hän oppi kolmen pojan äitinä kodin- ja lastenhoitoa.

Minä en ole koskaan pitänyt Kotiliettä minään mummojen lehtenä, vaikka ei mummoissa mitään vikaa olekaan. Päinvastoin, olen aina pitänyt leipomisesta, teatterista, konserteista ja monista muistakin ’mummojen’ jutuista.”