Lehmiä, vaatteita ja tukea raskaaseen arkeen 83 vuoden ajan – Kotilieden Kummikerho lakkautettiin vuonna 2021
Kummikerho on toiminut kanavana Kotilieden lukijan hyvälle sydämelle. Moni on lahjoittanut vähästäänkin. Nyt vuonna 1938 perustettu hyväntekeväisyysjärjestö on tullut tiensä päähän.
Kirjekuoren päällä luki Kotilieden kummikerho. Kuoren sisältä löytyi 500 euron seteli sekä tilillepanokortti, jossa saajaksi oli merkitty Kummikerho ja maksajan nimen kohdalla luki pelkästään Isoäiti.
Kirjelähetys tuli 2000-luvun alkupuolella Kotilieden toimitukseen.
Siinä yksi esimerkki tavoista, joilla Suomessa ainutlaatuisen, aikakauslehden oman hyväntekeväisyysjärjestön toimintaa on tuettu sen 83 toimintavuoden aikana.
”Voisin arvella, että Kummikerhoa on usein tuettu pienistä tuloista tai eläkkeistä ja sitä on saatettu tehdä uskollisesti vuodesta toiseen. Haluan sydämestäni kiittää näitä ihmisiä paitsi avusta myös luottamuksesta Kummikerhoa kohtaan”, sanoo viimeiset 16 vuotta Kummikerhon hallituksen puheenjohtajana toiminut, Kotilieden entinen päätoimittaja Leeni Peltonen.
On kiitosten aika, koska Kummikerho on päätetty lakkauttaa. Taustalla on se, että hyväntekeväisyyden ja humanitaarisen avun antamisen tavat ovat muuttuneet ammattimaisiksi.
”Järjestöt tekevät työtään ammattimaisesti, kun taas Kummikerho toimii vapaaehtoisvoimin eikä meillä ole resursseja ammattimaiseen toimintaan. Kotiliesi on vastannut toimintamme kuluista”, Leeni Peltonen kertoo.
Suomalainen hyväntekeväisyys on usein arkista, vähäeleistä auttamista.
Vuonna 1938 perustetulla Kummikerholla on ollut oma paikkansa isojen hyväntekeväisyysjärjestöjen rinnalla.
”Olemme olleet kanava Kotilieden lukijan hyvälle sydämelle ja halulle tehdä hyvää. Suomalainen hyväntekeväisyys on usein arkista, vähäeleistä auttamista.”
Sellaista, jota tuo isoäitikin rahalähetyksineen harjoitti.
Väsymättä apuaan antoi myös eräs rouva Pohjanmaalta, joka lähetti vuosia aina syksyisin kassillisen neulomiaan sukkia ja lapasia myytäväksi Kummikerhon myyjäisissä.
Lue myös: Mikä on Kummikerhon lehmän nimi?
Kapaloseurasta tuli Kummikerho
Alusta alkaen toiminta on ollut naisen apua naiselle ja perheelle.
Alkusykäyksen toiminta sai Suomen Kuvalehdestä, jossa rouva Ida Salomaa toimitti perheenemännille suunnattua Naisten nurkka -palstaa. Köyhyys kalvoi 1930-luvulla monia syrjäseutujen perheitä, ja Salomaa kehotti palstallaan naisia ompelemaan kapaloita ja vaatteita perheiden vauvoille.
Vuonna 1937 hän ehdotti perustamansa Kapaloseuran siirtämistä saman lehtitalon, Yhtyneiden Kuvalehtien (nykyisin Otavamedia) julkaiseman Kotilieden yhteyteen. Jo seuraavana vuonna Kotiliedessä perustettiinkin virallinen yhdistys, Kummikerho.
Toimintaan oli saatu mukaan myös maan äiti Kaisa Kallio, ja kummikerhoiltoja, joissa tehtiin yhdessä käsitöitä, pidettiin Presidentinlinnassa.
Kotilieden lukijoihin vedottiin, jotta nämä ”ojentaisivat auttavan kätensä” Pohjois- ja Itä-Suomen salopitäjien ”lapsirikkaisiin uutisraivaajatiloihin, joissa puute on alituinen vieras”.
Juuri lapsia haluttiin auttaa, koska se nähtiin tulevaisuuteen panostamisena, koko yhteiskunnan etuna.
Amerikansuomalaiset lähettivät Suomeen flanellia, ompelu- ja villalankaa sekä kahvia.
1950-luvulla monilla Kotilieden lukijoilla oli nimikkoperhe, jota he auttoivat. Kirjeenvaihtoa lahjoittajien ja perheiden välillä käytiin vilkkaasti.
”Sain osoitteenne eräältä emännältä ja päätin kirjoittaa teille pienen kirjeen. Olen yksitoistavuotias ja kansakoulussa kuudennella luokalla. Kuljen koulussa veljieni kanssa ja meillä koulumatkaa on neljä kilometriä. Talvella kun on viima ja pakkanen, niin kerkiää palella kovasti. Meitä on kuusi lasta, kaksi tyttöä ja neljä poikaa. Pyydämme, että jos Kummikerholla olisi meille sopivia vaatteita, niin ne olisi tervetulleita. Meidän isällä ja äidillä on huono terveys. Me olemme normaalikokoisia ikäiseksemme.”
Apua tuli myös kauempaa, kun esimerkiksi amerikansuomalaiset lähettivät Suomeen flanellia, ompelu- ja villalankaa sekä kahvia.
722 lahjoitettua lehmää
Monilapsisille syrjäseudun perheille lahjoitettiin myös lehmiä, jotta pöydässä riittäisi edes maitoa. Kummikerho on ollut mukana lahjoittamassa kaikkiaan 722:ta lehmää.
Yhdistyksen toiminnanjohtaja kävi itse tutustumassa perheiden oloihin, ja usein mukana matkasi myös Kotilieden päätoimittaja sekä toimittaja, joka kirjoitti lehden lukijoille näkemästään.
Aina vuoteen 2003 asti Kummikerhon asioita hoiti toiminnanjohtaja, joista ensimmäinen oli Ida Salomaa, ja ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajana oli lehden pitkäaikainen päätoimittaja Alli Wiherheimo.
Villasukkia neulottiin käsityöilloissa
Yksityisten lahjoittajien ohella Kummikerholla oli parhaimmillaan 1960-luvulla kaikkiaan 739 paikallista kummikerhoa, joiden ompeluilloissa neulottiin ahkerasti.
Viimeiset vuosikymmenet käsityökerhon vetäjänä ja voimanaisena on toiminut Marja Peltonen, Ida Salomaan tyttärentytär. Hän muistelee, miten perusti ystäviensä kanssa Pyynikin tyttöjen kummikerhon 1950-luvulla. Käsityöiltojen aktiivi hänestä tuli varsinaisesti vuonna 1993.
”Olemme tehneet käsitöitä ja kuulleet esityksiä ajankohtaisista aiheista. On ollut hienoa saada olla mukana auttamassa niitä, jotka ovat apua tarvinneet.”
Käsityöilloissa on syntynyt satoja ja satoja villasukkia sekä patalappuja ja esiliinoja, joita on myyty Kummikerhon myyjäisissä.
Paitsi myyjäisistä, varoja auttamistyöhön on saatu Kotiliedessä julkaistun joulukeräyksen sekä yksityishenkilöiden testamenttilahjoituksien kautta.
”Testamenttilahjoituksiin on saattanut sisältyä ajatus, että kun itse tai perhe on aikoinaan saanut Kummikerholta apua, on halunnut testamentissaan muistaa Kummikerhoa”, sanoo Leeni Peltonen.
Lue myös: Onneksi sanoin ääneen, että tarvitsen apua
Omaishoitajat pääsivät lepolomalle
Avustuskohteet ovat muuttuneet eri aikojen tarpeiden ja yhteiskunnan virallisten tukitoimien kehittymisen myötä. Turvaverkkojen läpi putoaa kuitenkin yhä osa ihmisistä.
”Maailma on muuttunut niin, että vaatepakettien lähettäminen ei ole järkevin tapa auttaa. Tuntuu, että sosiaalinen tuki on se, mitä monet perheet tässä ajassa kaipaavat.”
2000-luvulla eräänä keskeisenä tuettavien joukkona ovat olleet omaishoitajat. He ovat päässeet irrottautumaan sitovasta työstään virkistyslomille, joita on järjestetty Kaisa Kallion nimissä perustetussa Kaisankodissa Espoossa.
”Kummikerho on tukenut myös esimerkiksi sairaille lapsille ja heidän perheilleen tai väsyneille äideille järjestettyjä kursseja. Hyvä joulumieli -keräykseen lahjoittamalla olemme halunneet auttaa vähävaraisia perheitä järjestämään joulun”, Leeni Peltonen kertoo.
Yhteistyötä on tehty esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin, Mielenterveyden keskusliiton, Mannerheimin lastensuojeluliiton, Pelastakaa lapset ry:n, Omaishoitajat ja läheiset -liiton ja Vanhustyön keskusliiton sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa.
Avustusta saanut Rautian perhe lähetti Kummikerholle kuvan kiitokseksi vuonna 1958. 
Rautian perheenjäsenet olivat kirjoittaneet kiitoksensa kuvan taakse.
Tukea masentuneille äideille
Yhdistyksellä oli lakkautusvaiheessa varoja noin 100 000 euroa. Kummikerhon hallitus on valinnut niiden saajat.
”Päätimme avustaa kohteita samassa hengessä, joka Kummikerhon perustajilla aikoinaan oli. Annamme sekä aineellista tukea koteihin jouluksi että tuemme omaishoitajien jaksamista”, Leeni Peltonen sanoo.
”Nyt tuemme myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiviä äitejä, koska heidän avuntarpeensa on korona-aikana kasvanut. Kohteina ovat lisäksi adoptiolasten perheet sekä mielenterveysongelmista kärsivien aikuisten lapset.”
Yhdeksi viimeisistä Kummikerhon hankkeista jäi yhdessä kustannusyhtiö Otavan kanssa tehty kirja, johon on pyydetty tunnettuja isoäitejä valitsemaan suosikkisatunsa. Teos on nimeltään Isoäitien iltasadut. Mielisatunsa esittelevät siinä muun muassa presidentti Tarja Halonen ja näyttelijä Seela Sella.
”Satujen lukemista on pidetty Kummikerhossa aina kannatettavana. Vähävaraisiin perheisiin aikoinaan lähetyissä paketeissakin oli mukana satukirjoja.”
Kursivoitu sitaatti Seija Katilan tekemästä historiikista Pieni ihme paketissa.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 20/2021.