Ihmiset

Opettaja tivasi Tarja Haloselta luokan edessä, onko hänen puhevikaansa yritetty korjata – "Olen tehnyt voitavani äänteiden korjaamiseksi"

Soriseva r, suhiseva s ja änkytys ovat olleet vikoja, joita on Suomessa syynätty ja piilotettu. Nyt asenteet ovat alkaneet muuttua. Sen ovat huomanneet myös Lola Odusoga, Katri Somerjoki, Tero Karhu ja Tarja Halonen.

On vuosi 1996. Miss Suomi Lola Odusoga nostaa mikrosta lautasen, katsoo kameraan ja sanoo: ”Tervetuloa tutustumaan Don Rapelloon, Atrian rapean herkulliseen tuorepizzaan. Täytettä on reilusti eli runsaasti.”

”Ja mikä parasta, Don Rapello paistuu varsin rapeaksi jopa mikrossa. Katsokaa muruja tuorepizzassa”, Lola jatkaa.

Sitten hän esittelee pizzalaatikoita: ”Herkuttele Don Rapellolla. Se on alta rapea ja päältä runsas. Erotatte sen erittäin räväkästä pakkauksesta.”

Lopuksi Lola kävelee ulos studiosta.

”Hirveästi ärriä tässä kässärissä”, hän sanoo ikään kuin repliikki ei olisi osa käsikirjoitusta.

Atrian televisiomainoksesta tulee hitti. Lola pysäytetään kadulla ja hänen autonsa ikkunoihin koputetaan. ”Vitsi, miten hyvä mainos!” ”Sairaan siistiä!” ”Kuinka rohkea tyyppi!”

Syynä on sorahtava r. Lola saa kiitosta siitä, että hän uskaltaa nauraa itselleen, vaikka r:n ympärille rakennettu mainos ei ollut hänen ideansa.

”Heittäydyin mukaan, koska mitä muutakaan olisin voinut tehdä.”

”Se oli tosi kiusallista, ihan hanurista. Lähdin puheopetuksesta monesti tippa linssissä.

Lola Odusoga
Lola Odusoga
Kauneus- ja viihdealan yrittäjä Lola Odusoga ei pyri miellyttämään enää ketään. Sorisevan r:n ympärille rakennettua 90-luvun Atrian pizzamainosta hän pitää nykyään ”sairaan siistinä”. ”Jos saisin mainoksen jostain käsiini, rullaisin sitä pitkin somea koko ajan”, Lola sanoo. © Suvi Elo

Lue myös: Lola Odusoga koki rasismia jo lapsena, mutta oppi kovettamaan itsensä muiden mielipiteiltä: ”En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään joukkoon”

Sorahtavan r:n ympärille rakennettu mainos oli käänteentekevä

Lola Odusogaa, 46, on mollattu niin ihonväristä, vartalosta kuin puhetyylistäkin. Hänet tunnetaan siitä, että hän ei nöyristele tai jää huutelijoiden edessä sanattomaksi.

Aina niin ei ole ollut. Koulussa Lola opetteli välttämään r-kirjaimia sisältäviä sanoja, koska sorahtava r herätti lisää kiusaajien huomiota.

Jo se tuntui riittävän alleviivaavalta, että kesken oppitunnin oli poistuttava puheterapiaan. Vaikka Lola rallatteli, päristeli ja haki r-äännettä d-kirjaimen avulla, r sorisi.

”Se oli tosi kiusallista, ihan hanurista. Lähdin puheopetuksesta monesti tippa linssissä.”

Kun 18-vuotias Lola valittiin Miss Suomeksi vuonna 1996, r oli yhä arka paikka. Miten puhevikainen missi otettaisiin vastaan?

Atrian mainos oli käänteentekevä.

”Sain mainoksesta vain positiivista palautetta. Se oli tietyllä tavalla julkinen hyväksyntä, että on ihan ok puhua näin”, Lola muistelee.

Myöhemmin hän on alkanut ajatella, että mainoksella oli myös yhteiskunnallinen merkitys.

Puheviat: puheelle on säännöt

Suomalaisessa televisiossa soriseva r on melko uusi ilmiö. Se näkyy keskustelupalstoilla. Vauva.fi-sivustolla on ruodittu, haittaako, jos laulajalla on s- tai r-vika ja miksi Tarja Halonen ei käy puheterapiassa.

Miksi sorahtava r tai suhiseva s herättävät tunteita?

Kyse on suomalaisesta puhekulttuurista, sanoo julkista esiintymistä televisiossa ja sosiaalisessa mediassa tutkinut viestinnän professori Pekka Isotalus Tampereen yliopistosta.

Julkiselle puheelle on ollut kielioppisääntönsä siinä missä kirjoitetullekin tekstille. Sivistyssanoja on pitänyt välttää ja on ollut hyvä käyttää kokonaisia lauseita. Korkeaa ja kimakkaa ääntä ei ole pidetty vakuuttavana. Yleisradion valtakunnallisissa lähetyksissä murteet piti pitkään karsia puheesta.

Myös puheen rytmiä ja äänteitä on syynätty milloin milläkin verukkeella.

”Kun Tarja Halosesta tuli presidentti, lehdet kirjoittivat, ettei se ole hyvä asia, että presidentillä on r-vika. Sitä pidettiin esiintymisen ja uskottavuuden puutteena”, Isotalus kuvailee.

Imitaattorit matkivat Tarja Halosen puhetyyliä

Mitä presidentti Tarja Halonen ajattelee itse, onhan hän puhunut julkisesti työkseen koko ikänsä?

Hän vastaa, etteivät omintakeiset r- ja l-äänteet ole koskaan olleet ongelma hänen itselleen, ei liioin lapsuuden kavereille.

Halosen äiti yritti saada tytärtään jo viisivuotiaana hoidettavaksi, mutta silloin puhevika todettiin niin vähäiseksi, ettei hoitoon päässyt. Lukiossa äidinkielen opettaja hankki oppilaalleen yksityisen puheopettajan, koska ajatteli että Tarjasta olisi näyttelijäksi, jos äänteet saataisiin korjattua.

”Opin tuolloin sen minkä nyt taidan. Olen tehnyt voitavani äänteiden korjaamiseksi: näin pitkälle pääsin”, Tarja Halonen toteaa.

Ensimmäinen ikävä puhevikaan liittyvä kokemus tuli vastaan oppikoulun alaluokilla. Kuvaamataidon opettaja poimi Tarjan ja hänen s-viasta kärsineen luokkakaverinsa luokan eteen ja tivasi, onko heidän vikojaan yritetty korjata.

”Se tuntui kamalalta, mutta luokkakaverit tukivat minua. He sanoivat, että älä välitä, tuo opettaja on muutenkin omituinen.”

Tapahtuma vahvisti häpeän tunnetta, minkä vuoksi hän opetteli kiertämään r- ja l-äänteiden sanomista. Kokemukset eivät kuitenkaan estäneet häntä hakeutumasta asianajajan ja poliitikon ammatteihin, joissa puhuminen on keskeistä.

Hänen puhetyyliinsä on ylipäätään kiinnitetty enemmän huomiota vasta aikuisiällä.

”Ei kai sellaista imitaattoria ole, joka ei olisi muistanut sitä matkia.”

Kuninkaan puhe -elokuvan vastaanotto jäi erityisesti mieleen. Samaan aikaan, kun menneen brittimonarkin änkytys herätti empatiaa, pilkattiin häntä sekä Pertti Paasion änkytystä ja Ele Aleniuksen puhevikaa.

Tarja Halosen mielestä some on tehnyt kommentoinnista entistä ikävämpää.

”Itseään voi suojella sillä, että tekee äännehäiriöiden eteen sen minkä voi ja lopun kanssa pitää vain oppia elämään.”

Tarja Halonen
Tarja Halonen on huomannut, että mitä useampaa kieltä puhuu, sitä helpompi on havaita, että jokaisessa kielessä on oma tapansa ääntää konsonantteja. Sama pätee murteisiin: ”Esimerkiksi oma älläni ei ole sen kummallisempi kuin mitä Tampereella sanotaan.” © Sampo Korhonen

Poikkeavaa artikulaatio on ollut virhe, jota on pitänyt kuntouttaa

Puheen ruotimisella on Suomessa kaiken kaikkiaan pitkä historia. 1800-luvun lopun kansallisen heräämisen aikaan lehdistö moitti suomenruotsalaisten näyttelijöiden sihahtavaa s-ääntämystä liian ruotsalaiseksi. Puheoppaissa tällaista s:ää kuvattiin ”sievistelyksi” ja ”hankituksi puheviaksi”.

Logopedian dosentti Nelly Penttilä tutkii Tampereen yliopistossa puhetta ja puheen häiriöitä. Hän kertoo, että puhevioiksi on niputettu sekä änkytys että normista poikkeava tapa artikuloida yksittäisiä äänteitä.

Änkytyksen selitystä on etsitty geeneistä, aivoista ja ympäristötekijöistä.

Poikkeavalla äänteellä on tarkoitettu sitä, että esimerkiksi r, ääntyy ”väärässä paikassa” tai ”väärällä tavalla”. Suomessa oikeaoppiseksi on mielletty kielen kärjellä tuotettu tärisevä r.

Virheellisinä on pidetty esimerkiksi poskeen tärähtävää tai ranskalaisittain kurkusta sorahtavaa r:ää. Ne voivat johtua vaikkapa kireästä kielijänteestä, kielen motorisesta kömpelyydestä tai kuulovammasta.

”Olemme ajatelleet, että tällainen artikulaatio on virhe, jolloin se on vaatinut lääkinnällistä kuntoutusta”, Penttilä sanoo.

Lapset, joiden äänteet eivät ole läpäisseet oikeaoppisena pidettyä ääntämystä, on passitettu puheterapeutille tekemään kielijumppaa.

Katri Somerjoki on änkyttänyt lapsesta lähtien

”Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen. Erittäin hyvä, täydellinen.”

Siltä Katri Somerjoesta, 50, tuntui, kun hän astui lavalle popyhtye Mascaran riveissä, tanssi ja lauloi hittikappaletta vuonna 1997.

Kun musiikki loppui, itsevarmuus karisi. Televisio- ja radiohaastatteluissa Katri antoi muiden hoitaa puhumisen. Yksittäiset väliin heitetyt lausahdukset hän opetteli etukäteen.

Koulussa kamalimpia olivat esitelmät. Kun Katri avasi suunsa, hengitys kiihtyi, takeltelu alkoi.

Oppilaat nauroivat. Opettaja vaikeni. Häpeä painoi palleaa kuin panssari.

Jännittävät tilanteet laukaisevat änkytyksen. Silloin vokaalien ääntäminen on haastavaa. Nuorena Katri tilasi Carrolsissa kerroshampurilaisen, koska Big Carolina -ateria oli liian vaikea lausua.

Laulamista ei tarvitse jännittää, koska silloin Katri ei änkytä.

”Laulaminen on parasta. Silloin olen vapaa”, Katri sanoo.

Tv-ohjelma oli julkinen ulostulo

Sen piti olla tähtihetki. Kuusivuotias Katri lauloi lastenlaululevyllä. Katri ja hänen duettoparinsa kutsuttiin televisioon. Juuri ennen lähetystä kävi ilmi, että Katrin pitäisi lausua lastenloru. Katri kieltäytyi ja hänet siirrettiin syrjään.

”Olisin kaivannut tukea – sitä, että joku olisi nähnyt pelon läpi.”

Vuonna 2014 Mascara pyydettiin mukaan uran lopettaneita yhtyeitä esittelevään We Want More -televisio-ohjelmaan. Kuvauksissa puhumiselta – ja änkytykseltä – ei voinut välttyä.

Katria nolotti. Hän ei halunnut katsoa ohjelmaa.

”Sitten tajusin, että olen ollut ohjelmassa, jota katsoo suunnilleen koko Suomi. Olin änkyttänyt julkisesti. Miksi enää salailisin?”

Katri Somerjoki
Laulaja Katri Somerjoki toivoisi änkytyksen kohtaamiseen hienotunteisuutta. ”Kun jäät blokkiin, ihmiset saattavat sanoa sanan puolestasi. He eivät tee sitä pahuuttaan vaan siksi, että pääsisimme tilanteesta ja juttu jatkuisi. Se on silti raivostuttavaa.” © Susa Junnola

Lue myös Seura.fi: Änkytyksestä kärsinyt Katri Somerjoki: ”Laulaminen oli pakotie kaikesta”

Häpeäleima vaikuttaa itsetuntoon – änkyttävät kokevat syrjintää työelämässä

Vaikeinta änkytyksessä on se, että muut pitävät tyhmänä. Aikuiset ihmiset alkavat puhua hitaammin – aivan kuin änkytys vaikuttaisi ymmärrykseen. Osa luulee, että Katri vitsailee ja alkaa nauraa tai matkia.

”Nykyään sanon aina takaisin, että minulla on puhevika. Miksi naurat?”

Etenkin änkytykseen liittyy yhä häpeäleima. Änkyttäviä ihmisiä on kuvattu tyhmiksi, herkiksi, ujoiksi ja valehtelijoiksi, kertoo änkyttämisen vaikutuksia tutkinut Nelly Penttilä.

Asenteita ruokkii populaarikulttuuri. Nalle Puhin Nasu änkyttää, koska hän on arka ja pelokas. Sketseissä änkyttävä hahmo on luonteeltaan yksinkertainen, usein lihavakin.

”Ympäristön reaktiot ja ennakkoluulot synnyttävät stigman. Pikkuhiljaa ihminen itse omaksuu stigman: ehkä olenkin tyhmä, kun änkytän tai kun en osaa r:ää, vaikka muut osaavat”, Penttilä sanoo.

Pelko leimautumisesta heikentää itsetuntoa, vähentää puhehalukkuutta, johtaa välttelyyn ja vaikuttaa identiteettiin. Lopulta ei välttämättä uskalla viitata koulussa tai hakeutua tiettyihin ammatteihin.

”Ihminen ei enää käyttäydy niin kuin hän haluaisi käyttäytyä, koska hän pelkää muiden reaktioita. Tämä aiheuttaa suunnatonta stressiä ja ahdistusta”, Penttilä sanoo.

Änkyttävät kokevat tutkijan mukaan myös työelämässä todennäköisemmin kiusaamista ja syrjintää.

Lue myös: Marketta, 55, alkoi änkyttää 11-vuotiaana kesken koulutunnin – änkytyksen pelko on aiheuttanut jopa traumaattisia kokemuksia

Tero Karhu kuuli lapsena, ettei r-vikaisella olisi asiaa telkkariin

Tero Karhu, 44, piti urheilusta ja esiintymisestä. Lapsena hän nauhoitteli omia selostuksiaan mankalle. Myöhemmin hän eteni jalkapalloilijana Veikkausliigaan.

Hän ei silti kuvitellut, että urheiluselostaminen olisi häntä varten, koska joka paikassa toitotettiin, ettei r-vikaisen paikka olisi tv:ssä tai radiossa.

Ehkä kirjoittaminen olisi minun juttuni, Tero ajatteli ja aloitti opinnot Helsingin evankelisen opiston urheilujournalismin linjalla 23-vuotiaana.

Siellä Tero sai kehuja puheilmaisustaan: Tuohan kuulostaa hyvältä, opettaja kannusti.

Vuonna 2007 Tero pääsi selostamaan opiskelijoiden olympialaisia Urheilukanavalle. Se poiki tuurausvuoroja brasilialaisen jalkapallon selostajana. Keikkoja satoi lisää.

”Siinä kohtaa tuli olo, että vitsi, tämähän voikin onnistua. Ehkä tällä voikin elättää itsensä”, Tero sanoo.

Tero Karhu.
Tero Karhu saa välillä palautetta siitä, ettei hän ole hyvä selostaja. Siinä ei ole hänen mielestään mitään pahaa. ”Me kaikki tykätään vähän erilaisista biiseistä. Puheen soundia voi verrata siihen. Mutta siinä on eroa, miten asioita esittää.” © Pekka Holmström

Jalkapallon MM-kisat aiheuttivat palautetulvan – muiden tuki auttaa 

Epävarmuus seurasi silti selostuskoppiin. Henkisesti kovin paikka oli, kun Tero siirtyi urheiluselostajaksi valtakunnallisille televisiokanaville.

”Isoin kysymys oli, että mitä ihmiset ajattelevat tästä ja minusta. Onko tämä ok, että tällä tavalla tulen puhumaan heidän kotiinsa? Kyse oli kuitenkin tuotteesta, jota he haluavat kuluttaa. Jos he eivät pidä kuulemastaan, en voi jatkaa”, Tero sanoo.

Pitäisikö tuolle tehdä jotain, vihjasi jossain kohtaa joku alaltakin.

Palautevyöry tuli, kun Tero selosti Ylellä jalkapallon MM-kisat 2014. R-vikaisen selostajan vaihtamista vaadittiin niin sähköpostitse, sosiaalisessa mediassa kuin futisforumeillakin.

Enemmän ympärillä on ollut heitä, jotka ovat kannustaneet ja tukeneet.

”Se on muokannut minäkäsitystäni ja itsetuntoani. Olemme kaikki erilaisia, minä tällä tavalla. Sen hyväksyminen on ollut iso juttu.”

Kaikkia ei kuntouteta – puheterapiaa saa yhä, jos toimintakyky kärsii

Logopedian dosentti Nelly Penttilä ei puhuisi enää puhevioista, vaan äänne- ja puheenrytmin varianteista.

Nyt tiedetään, että jonkinlainen äännevariantti on joka viidennellä ekaluokkalaisella. Siksi kuntouttamiseen on alettu suhtautua samoin kuin vaikkapa silmälaseihin tai luomiin.

”Eihän luomiakaan poisteta, jos niissä ei ole mitään haitallista. Sama juttu liittyy äännevarianttiin. Sille ei tarvitse tehdä mitään, jos se ei haittaa toimintakykyä”, Penttilä sanoo.

Harvan lapsen puhe on niin epäselvää, että sitä on vaikea ymmärtää, Penttilä toteaa.

Puheterapiaan ei enää passiteta automaattisesti yksittäisen sorahtavan r:n tai suhisevan s:n takia.

Niihinkin saa puheterapiaa, jos ihminen itse sitä haluaa tai jos puhetyyli vaikuttaa toimintakykyyn.

Ammattikenttä muuttuu – Yhdysvalloissa änkyttävät puheterapeutit ovat valtavirtaa

Kun Pekka Isotalus pääsi opiskelemaan puheviestintää 1980-luvulla, opintojen alussa oli suoritettava logopedin haastattelu.

”Meillä oli tiukat vaatimukset, millainen s tai r pitää olla. Osa joutui korjaamaan niitä”, Isotalus sanoo.

Vastaava haastattelu oli osa logopedian pääsykoetta, kun Nelly Penttilä aloitti opinnot Tampereen yliopistossa 2008. Hän tietää, että joiltain etinen s on evännyt opiskelupaikan.

Vuodesta 2019 lähtien yliopistoissa ei ole saanut enää järjestää suullista osuutta logopedian pääsykokeissa. Se on Penttilän mukaan hyvä asia.

”Aiempi pääsykoe on ollut syrjivä ja tehnyt puheterapeuteista homogeenisen joukon. Moninaisuuden puuttuminen on potilailta ja asiakkailta pois”, Penttilä sanoo.

Käytäntö jakaa mielipiteitä. Osa epäilee, miten änkyttävä puheterapeutti pärjää työelämässä. Penttilän mukaan Yhdysvalloissa änkyttävät puheterapeutit ovat valtavirtaa.

Hän haastaa jokaista pohtimaan: Mitä ajattelisin siitä, jos lääkärini tai asianajajani änkyttäisi?

Asenteet liudentuneet

Keskusteluilmapiiri on muuttunut. Kiroilu ja henkilökohtaisista asioista puhuminen on sallittua. Toisen kehon tai puhetyylin moittiminen ei, kertoo Pekka Isotalus.

Oma roolinsa asenteiden liudentumisella on sosiaalisella medialla ja kansainvälistymisellä. Suomea puhuu yhä enemmän ihmisiä, joiden äidinkieli ei ole suomi.

Sosiaalisessa mediassa ääneen pääsevät kaikki. Se väljentää käsityksiä siitä, kuka voi olla esiintyjä. Sometähti Mandimai Sundbergin videoita kuluttavat sadat tuhannet katsojat. Hän on kertonut Youtubessa, ettei halua eroon ”r-viastaan”.

Myös Lola Odusoga on kääntänyt sorahtavan r:n tavaramerkikseen. Keikkaa on riittänyt.

Lähteenä käytetty myös teosta: Piippo, Vaattovaara & Voutilainen: Kielen taju – Vuorovaikutus, asenteet ja ideologiat.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/2024.

Lue myös Anna.fi: Menestyskirjailija Jonas Gardell oli lapsena pienikokoinen, puhevikainen ja kiusattu – itse hän ajatteli olevansa lahja maailmalle

Kommentoi

Kommentoi juttua: Opettaja tivasi Tarja Haloselta luokan edessä, onko hänen puhevikaansa yritetty korjata – "Olen tehnyt voitavani äänteiden korjaamiseksi"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.