Hyvinvointi

Marketta, 55, alkoi änkyttää 11-vuotiaana kesken koulutunnin – änkytyksen pelko on aiheuttanut jopa traumaattisia kokemuksia

Marketta Salminen alkoi änkyttää 11-vuotiaana kesken koulutunnin. Miksi ihminen änkyttää? Sitä Marketta on miettinyt jo useita vuosikymmeniä.

Oli 11-vuotiaan Marketan vuoro lukea ääneen koulussa. Hän aloitti reippaasti, mutta yhtäkkiä sanat eivät tulleetkaan suusta sujuvasti. Marketta tuijotti tekstiä.

Poikien tirskahtelu alkoi levitä luokkahuoneessa. Poskia kuumotti ja häpeä oli valtava. Opettaja ei sanonut mitään. Ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua hän pääsi tekstin loppuun.

Kotona Marketta kertoi tapahtuneesta, ja pian hän huomasi, että änkyttämistä tapahtui muuallakin. Kotona, harrastuksissa ja koulussa, varsinkin, kun piti lukea ääneen.

Marketta ajatteli, että hänen täytyi tehdä kaikkensa, ettei änkytystä enää tapahdu. Hän oli vastikään saanut silmälasitkin, joista vitsailtiin ja huudeltiin. Jos hän vielä änkyttäisi, hän olisi surkeuden huippu.

SIITÄ ei enää puhuttu

Vaikeista sanoista Marketalle tuli mieleen sana Kristus. Puheterapeutti antoi Marketan kertoa asiasta rauhassa, eikä keskeyttänyt tai täydentänyt tämän sanomisia. Marketta oli ylpeä, ettei änkyttänyt koko tapaamisen aikana.

Terapeutti selitti, että monille, joilla on änkytystä, tietyt sanat tai äänteet olivat vaikeita, ja kysyi, oliko Marketallakin sellaisia. Marketta muisti uskonnontunnit ja hankalan kr-äänteen.

Tapaamisen jälkeen Marketta kirjoitti päiväkirjaansa:

”Se puheterapeutti oli hirveän kiva. Äidin kanssa ne sopi niin, että mun ei enää tarttisi käydä siellä. Sen puheterapeutin mielestä SE on hyvin lievää ja että SE on pelkkää takeltelua, eikä SITÄ, miksi aluksi luulimme.”

Marketta oli helpottunut. Hän ei halunnut edes kirjoittaa kammottavaa änkytys-sanaa.

Kotona änkyttämisestä ei sen jälkeen puhuttu. Ehkä puheterapeutti oli antanut äidille neuvoksi, ettei lapsen änkytystä kannattanut huomioida. Siihen aikaan änkytyksen ajateltiin menevän niin ohi itsestään.

Marketta jatkoi tavalliseen tapaan harrastuksissa. Hän soitti pianoa, toimi partiossa vartionjohtajana, kävi näytelmäkerhossa ja lauloi kuorossa ja sukujuhlissa kaksossiskonsa kanssa. Siskon kanssa oli helpompi mennä jännittäviin tilanteisiin.

Änkytys jatkui, mutta Marketta oppi nopeasti piilottamaan sen. Jos hän tiesi sanan aiheuttavan änkytystä, hän vaihtoi sen toiseen tai muutti sanajärjestystä niin, ettei lause alkanut vaikealla äänteellä. Luokassa hän ei viitannut, jos epäili änkyttävänsä. Kaksossisko saattoi hoitaa puhumisen molempien puolesta.

Lue myös: Aikuisen lukihäiriö – näin tunnistat lukivaikeuden ja saat apua

Englantia, apua!

Marketta oli valittu yliopiston teatterikerhon esityksen päärooliin, mutta pelko kasvoi hänen sisällään. Puhe oli alkanut takellella yhä useammin, ja näyttämölle nouseminen tuntui yhtäkkiä vastenmieliseltä. Entä, jos hän alkaisikin änkyttää kesken esityksen? Hän päätti jättäytyä pois koko esityksestä.

Tähän asti elämä Jyväskylässä oli sujunut hyvin. Hän oli päässyt opiskelemaan kehityspsykologiaa. Psykologia sekä vammaisten ja muiden toimintarajoitteisten parissa työskentely oli alkanut kiinnostaa jo lukiossa. Siihen saattoivat vaikuttaa veljen kehitysvammaisuus ja omat vaikeudet sujuvasti puhumisessa.

Oli ollut ihana muuttaa pois kotoa ja päästä Heinolasta. Marketta oli löytänyt nopeasti ystäviä. Psykologian kurssilla hän oli huomannut pari muuta, jotka änkyttivät, mutta ei ollut koskaan puhunut asiasta heidän kanssaan. Olivatkohan he huomanneet, että hän itse änkyttää?

Nyt opinnot olivat loppusuoralla. Jäljellä oli enää kieliopinnot, joita Marketta oli lykännyt viimeiseen asti. Peruskoulussa ja lukiossa kielten tunneilla oli lähinnä kielioppia ja kirjoittamista, mutta yliopistossa englanti oli keskustelukurssi ja ruotsissakin piti pitää suullinen esitelmä.

Änkytys sai kuusivuotiaat kommentoimaan

Marketta oli taas alkanut vältellä puhetilanteita. Kioskin sijaan hän meni kauppaan, ettei suklaapatukkaa tarvitsisi pyytää myyjältä. Yliopiston ruokalassa hän saattoi tilata saman annoksen kuin edellä oleva, ettei tarvinnut sanoa muuta kuin ”sama”. Puhelimessa hän hoiti vain aivan pakolliset asiat. Esimerkiksi kursseille ilmoittautumiset hän teki mieluummin opintotoimistossa.

Tulevaisuuskin mietitytti. Marketta oli ajatellut työllistyvänsä johonkin nuorille ja lapsille suunnattuun hankkeeseen, joka yhdistelee kulttuuria ja psykologiaa. Sellaisia ei laman kourissa painivassa Suomessa ollut tarjolla. Millaisia töitä hän pystyisi änkyttämisen takia edes tekemään?

Marketta päätti pitää välivuoden. Hän työskenteli lastenkodissa, koulun keittäjänä ja päiväkodissa. Työ lastentarhanopettajan sijaisena oli stressaavaa. Lapsille piti lukea ääneen ja joskus täytyi soittaa puhelimella, kun muuta henkilökuntaa oli paikalla. Uteliaat kuusivuotiaat saattoivat kommentoida änkyttämistä.

”Ei se ollut mitään negatiivista, asian huomaamista vain. Olisi ollut parempi, että olisin jotenkin pystynyt puhumaan änkyttämisestä heidän kanssaan, mutta se oli niin vaiettu asia, että en vain silloin osannut”, Marketta kertoo nyt 55-vuotiaana.

Vihdoin vertaistukea

Yliopistolla Marketta oli huomannut, että logopedian laitos tarjosi puheterapiaa opiskelijoille. Hän oli 22-vuotias ja päätti antaa puheterapialle uuden mahdollisuuden.

Terapiassa tehtiin puhe- ja hengitysharjoituksia ja työstettiin tunteita, itsensä hyväksymistä ja itseluottamusta. Päiväkirjaansa Marketta kirjoitti, että ”pitäisi tajuta, että toisenlainen elämä on mahdollista. Sellainen, johon ei kuuluisi ihan näin paljon jännityksiä ja pelkoja.”

Tärkeintä Marketalle oli se, että hän vihdoin puhui jonkun toisen kanssa änkytyksestä. Kerran puheterapeutti jopa kutsui toisen änkyttävän asiakkaansa yhteistapaamiseen.

”Se oli minusta todella hieno juttu. Varmaan silloinkin oli jo jonkinlaista vertaistukea, mutta en minä ollut sellaista osannut hakea.”

Vanhemmat kannustivat tekemään tutkinnon loppuun, samoin poikaystävä. Valmistumisen jälkeen hän sai suoritettua opettajan opinnot, mikä oli käänteentekevä kokemus. Hän tiesi selviytyvänsä myös opettajana.

Luento jännitti, vaikka harjoiteltu oli

Nyt saattoi rentoutua. Marketta ei ollut änkyttänyt kertaakaan luennoidessaan. Joku psykologian opiskelijoista oli ehkä huomannut, että hänen puheessaan oli jotain erikoista, mutta tuskin kukaan oli tajunnut, että hän änkyttää.

Marketta oli siirtynyt Jyväskylän avoimen yliopiston lehtoriksi. Hän oli jännittänyt ensimmäistä suurta luentoaan kolme kuukautta, vaikka oli suunnitellut tarkkaan, mitä puhuisi, ja harjoitellut esityksen hyvin. Salissakin hän oli käynyt harjoittelemassa.

Massaluennon pitäminen oli ollut paljon pelottavampaa kuin opettajan opintoihin kuulunut auskultointi. Luentosalissa oli ainakin 50 opiskelijaa, puhelimen päässä saman verran.

Onneksi massaluentoja oli vain pari vuodessa. Muuten työ oli kirjoittamista, kehittämistä ja pienempien ryhmien ohjaamista. Työn ohessa Marketta valmistui psykologiksi.

Lue myös Anna.fi: Änkytys on opettanut Liana Linvikin hyväksi ihmistuntijaksi

Änkytys pelotti ja aiheutti traumaattisen tilanteen

Tupaten täydessä liikuntasalissa istui toista sataa oppilasta. Rehtori ja kymmenkunta opettajaa olivat asettautuneet eturiviin. Marketalle oli selvinnyt vasta puoli tuntia aiemmin, että hänen pitää esiintyä koko koululle.

Marketta oli valmistautunut kertomaan Jyväskylän avoimen yliopiston abeille tarjoamasta psykologian kurssista vain yhdelle ryhmälle. Koulun aulaan astuessaan hän oli kuitenkin huomannut ilmoitustaululla julisteen, jossa kehotettiin koko koulua tulemaan kuuntelemaan häntä.

Tilanne sai Marketan sellaiseen paniikkiin, ettei hän pystynyt kertomaan pelostaan änkyttää edes rehtorille. Hän vain istui opettajanhuoneessa kauhusta jäykkänä.

Marketta kuitenkin saapui yleisön eteen. Ja niin kävi, että heti esittelyn jälkeen hän alkoi takellella. Hengitys salpautui eikä hän saanut enää sanaa suustaan.

Oppilaiden nauru kiiri pitkin salia. Marketta halusi vajota maan alle. Mielen valtasi täydellinen tyhjyys.

”Tee jotain! Sinä selviydyt tästä”, Marketta toisteli itselleen.

Hän huomasi luentokalvot, alkoi nostella niitä piirtoheittimelle ja sai kerrottua niiden avulla kurssista.

”Se oli todella traumaattinen kokemus, jota minun on täytynyt käsitellä myöhemmin psykoterapiassa.”

Miksi minä änkytän?

Marketta on pohtinut paljon, miksi hän änkyttää. Tiede ei ole löytänyt änkytykselle tarkkaa syytä, vaan näkee sen olevan seurausta eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tiedetään, että änkytyksen alkamiseen voi vaikuttaa perinnöllinen alttius ja että osalla änkyttävistä ihmisistä voi olla eroa aivojen toiminnassa verrattuna sujuvasti puhuviin.

Marketta uskoo, että hänen änkytyksensä alkamiseen on saattanut vaikuttaa muun muassa se, että hän reagoi herkästi etenkin muutoksiin.

Änkyttämisen puhkeamiseen on liitetty juuri elämänmuutokset, eikä niiden tarvitse olla kielteisiä. Marketan pahimmat änkytyskaudet ovat liittyneet juuri elämänmuutoksiin.

”Kävin alakoulun kolmessa eri koulussa, ja opettaja vaihtui joka vuosi. Änkytykseni alkoi viidennellä luokalla, jolloin sain silmälasit. Opiskeluaikana, kun olin muuttanut pois kotoa ja valmistauduin työelämään, änkytys oli pahimmillaan.”

Kaksosena Marketta joutui lapsena kilpailemaan puheenvuorosta, mikä voi olla yksi kuormittava asia änkytyksen taustalla.

”Puhuimme siskon kanssa koko ajan samaan aikaan ja toistemme päälle.”

Lue myös Seura.fi: Änkytyksestä kärsinyt Katri Somerjoki: ”Laulaminen oli pakotie kaikesta”

St niin kuin strategia

Seminaariesityksen aiheena oli strateginen osaamisen johtaminen. Oli 2010-luvun alku ja Marketta toimi Eteva-kuntayhtymän kehittämispäällikkönä.

Vielä parikymmentä vuotta aiemmin Marketasta olisi tuntunut painajaiselta pitää luento aiheesta, jossa pitää toistaa strategia-sanaa. St on yksi niistä äänteistä, joihin puhe saattaa juuttua.

Heti luennon alussa Marketta kertoi kuulijoille, että saattaa änkyttää. Sen jälkeen ei enää tarvinnut miettiä, huomaako joku hänen änkyttävän.

”Olen huomannut, että jos itse pystyn puhumaan asiasta, se auttaa muitakin suhtautumaan änkytykseen.”

Strategiasta hän käytti välillä kiertoilmaisuja tai viittasi näytöllä näkyvään esitykseen tyyliin ”niin kuin tuosta näette.” Lähes tiedostamattaan hän puhui niin, etteivät lauseet alkaneet strategia-sanalla.

”Änkytyksen piilottelu on niin automatisoitunutta, että en osaa edes sanoa, kuinka paljon piilottelen. Pyrin kuitenkin siihen, etten enää piilottelisi änkytystäni.”

Puheterapioissa, änkyttäville suunnatuilla kursseilla, psykoterapiassa ja omissa psykoterapiaopinnoissa Marketta on oppinut jännitystä helpottavia rentoutus- ja hengitystekniikoita ja itsensä hyväksymistä. Nykyisin änkytys näkyy lähinnä hengityksen lukkiutumisena ja sanojen väliin tulevina taukoina.

Yksityisenä psykoterapeuttina, psykologina ja kouluttajana toimiva Marketta on kysynyt itseltään, saako hänen roolissaan oleva änkyttää.

”Olen antanut siihen luvan. On ahdistavaa yrittää olla kaikin keinoin sujuvapuheinen. Kun sitten antaa itsensä luvan olla sellainen kuin on, ahdistus ja änkytyskin alkaa helpottaa.”

Oikeastaan ainoa asia, josta Marketta kokee änkytyksen takia luopuneensa on kansainvälinen ura.