Ihmiset

Satu, 61, viettää joulun yksin omasta tahdostaan – aluksi sukulaiset kummastelivat valintaa

Vantaalainen Satu Jämsen on viettänyt valtaosan jouluista yksin omasta tahdostaan. Aluksi päätös sukujoulun väliin jättämisestä herätti sukulaisissa ihmetystä.

Itsenäisyyspäivän jälkeen vantaalainen Satu Jämsen, 61, ripustaa oveen ovikoristeen. Siinä on pehmoporo, jolla on tonttulakki päässä ja kaulaliina kaulassa. Poron alapuolella on kyltti, jossa lukee: Tervetuloa.

Koristeen ympärille Satu kietoo pörröistä joulunauhaa.

Viime vuonna Satu hankki vuosien tauon jälkeen metallisen joulukuusen. Aiemmat muovikuuset on pitänyt antaa pois, sillä muoviset neulaset maistuivat liian hyvin kissalle. Nyt kissaa ei enää ole.

Jouluaattona Satu herää puolenpäivän aikaan. Niin työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Satu tekee joka päivä muutenkin.

”Ei minulla joulu oikein muutu mistään muusta ajasta. On joulutavarat ja vähän jouluisempaa ruokaa”, Satu sanoo.

Jouluksi Satu tekee perunamuusia ja karjalanpaistia. Citymarketista hän ostaa porkkanalaatikkoa, palan savukalaa ja 300 grammaa paistettua kinkkua tuoretiskiltä.

Illalla Satu kuuntelee jouluista musiikkia, lukee kirjaa tai katsoo jouluisia elokuvia. Yksin kotona -elokuvan Satu on nähnyt useampaan kertaan.

Myös hän on yksin kotona jouluna. Se on hänen oma valintansa.

Lue myös: Tarja, 61, viettää joulunsa tyytyväisenä yksin: ”Nautin hiljaisuudesta ja siitä, että voin tehdä mitä haluan

Satu lepää mieluummin kuin matkustaa sukulaisten luokse

Sadun ollessa lapsi perheellä oli tapana kokoontua äidin puolen suvun kanssa mummolaan Jyväskylään. Ohjelmassa oli saunomista ja lahjojen jakamista. Tapaninpäivä vierähti isän äidin luona Vesannolla.

Syksyllä 1980 Satu muutti opintojen perässä Jyväskylästä Helsinkiin. Ensimmäinen joulu yksin 20 neliön asunnossa tuntui oudolta.

Sen jälkeen Satu on nauttinut yksinolosta. Hän on viettänyt valtaosan jouluaatoista aikuisiällä omassa seurassaan.

It-suunnittelijan työ oli niin hektistä, että ajatus lepäämisestä palaveriputkien täyttämän arjen keskellä houkutteli enemmän kuin kotiseudulle matkustaminen joulujunassa.

”Se on tupaten täynnä porukkaa, ja ihmiset kiukuttelevat keskenään. Siitä on joulumieli kaukana”, Satu sanoo.

Vanhemmat ymmärsivät Sadun ratkaisun. Muut sukulaiset sen sijaan ihmettelivät aluksi.

”Sukulaiset sanoivat, että etpä ole käynyt pitkään aikaan. Joskus vastasin, että sieltä on ihan yhtä pitkä matka tulla tänne kuin täältä mennä sinne. Minunkin luonani saa tulla käymään”, Satu sanoo.

Kun isovanhemmat kuolivat 1980-luvun lopulla, odotus sukujoulusta hiipui. Sukulaiset alkoivat viettää joulua pienemmissä kokoonpanoissa omien lastensa ja lastenlastensa kanssa.

Osalle sukulaisista Satu lähettää joulun toivotukset Whatsapp-viestisovelluksen kautta. Suurinta osaa Satu ei ole nähnyt vuosiin.

Satu postittaa äidille paketin hoivakotiin

Sadun omasta perheestä elossa on enää äiti. Isä kuoli vuonna 2010.

Äidin muistisairaus on jo pitkällä. Hän asuu hoivakodissa Jyväskylässä.

”Vaikka siellä kävisinkin, hän ei välttämättä enää muistaisi, että hänellä on tytär”, Satu sanoo.

Satu välttää matkustamista myös omien terveysongelmiensa vuoksi. Äidille hän lähettää joka vuosi pienen paketin kirjepostissa. Tällä kertaa kuoren sisältä löytyvät pörrösukat.

”Ajattelin, että lämpöiset sukat voisivat olla mukavat, kun vanhemmilla ihmisillä ääreisverenkierto on heikompaa.”

Ystävät kokoontuivat joulu- tai tapaninpäivänä – korona katkaisi perinteen

Joulupäivänä tai tapaninpäivänä Sadulla oli tapana käydä ystävien luona syömässä. Mukanaan hän vei pienen lahjan.

Välillä porukkaa oli enemmän, välillä hieman vähemmän. Illat kuluivat jutustellessa ja syödessä.

Koronavuosien kokoontumisrajoitukset vaurioittivat 90-luvulta alkunsa saanutta perinnettä. Se ei kuitenkaan haittaa Satua. Ystäviä voi tavata muulloinkin, ja puhelin toimii.

Yksin ollessa minnekään ei ole kiire, eikä mistään tarvitse hössöttää.

Lue myös Anna.fi: Mitä tehdä yksin jouluna? Annan lukijat jakavat omat joulunviettotapansa