Historioitsija ja kansanedustaja Teemu Keskisarja: "En ole nykyisessä liitossani käynnistänyt kertaakaan tiskikonetta tai imuria”
Teemu Keskisarja tutkii vanhoja rikoksia, koska niiden kautta piirtyy kuva entisajan arjesta. Omasta arjestaan Teemu kertoo, ettei häntä kiinnosta elämäntapa, johon kuuluvat kotityöt.
Synkähköjen kuusten varjossa seisoo synkähkön oloinen mies. Historioitsija Teemu Keskisarja on ehdottanut tapaamispaikaksi Helsingin Pitäjän kirkon hautausmaata, koska hän viihtyy kirkkomailla. Käsitteleväthän hänen kirjansakin usein kuolleita.
Keskisarja on kirjoittanut sarjamurhaajista, seksuaalirikoksista ja Pohjan sodan hirvittävistä raakuuksista. Hän on myös tehnyt tv-ohjelmia suomalaisia 1950-luvulla järkyttäneestä Tulilahden kaksoismurhasta ja Ahvenanmaan noitavainoista.
Nyt Keskisarja kulkee hautojen välissä kenkien vetoketjut auki ja sanoo, että häntä kiehtoo paikassa se, kuinka voimakkaasti kaiken katoavaisuus on läsnä.
”Ei ole tietoa, milloin ensimmäiset vainajat on haudattu kirkon lattian alle. Ne ovat vaipuneita sukupolvia, joilla oli tarkoituksensa ja merkityksensä”, Teemu sanoo.
Hän muistuttaa Raamatun tekstistä, jossa sanotaan, ettei menneistä jää muistoa eikä jää tulevistakaan.
”Mennyt on unohdettu ja tulevakin unohdetaan kerran”, Teemu sanoo.
Ikävuodet 20–30 Teemu ei tehnyt muuta kuin pelasi šakkia
Sattuma. Se ratkaisee Teemu Keskisarjan mukaan niin kansakuntien kuin yksilöidenkin kohtalot. Kuten sen, miksi Porvoossa syntyneestä, taistolaisessa opettajaperheessä varttuneesta Teemu Aleksis Keskisarjasta tuli historioitsija.
Ikävuosien 20 ja 30 välillä hän ei omien sanojensa mukaan tehnyt mitään. Paitsi pelasi šakkia.
”Šakki tempaisi minut kokonaan. Sitä oli mahdotonta yhdistää työntekoon tai muuhun järjelliseen elämään.”
Kolmikymppisenä Teemu päätti pyrkiä korkeakouluun. Hän oli tullut siihen tulokseen, että opiskelijana hänellä olisi korkeampi arvo ihmisten silmissä kuin työttömänä tai hanttihommien tekijänä.
Helsingin yliopiston historian laitokselle Teemu pääsi minimipistemäärällä. Hän luki kolmessa vuodessa maisteriksi ja siitä kolmen vuoden päästä tohtoriksi.
Teemu Keskisarja ei halua tehdä tutkimuksia, joita kukaan ei lue
Se, että Teemu Keskisarja on nykyisin yksi Suomen tunnetuimpia historioitsijoita, on paljolti professori Markku Kuisman ansiota. Tämä järjesti kontaktiensa kautta oppilaalleen töitä yritysten ja instituutioiden historiikkien kirjoittajana.
”Eihän se kehitä ketään, että istuu yliopiston käytävällä, näppäilee ja käppäilee ja pitää luentoja muutamalle opiskelijalle. Tilaustöiden tekeminen vanhoista suurista suvuista on mielenkiintoista ja tärkeää”, Teemu sanoo.
Se on myös rahakasta. Niillä hän on tuonut leipää pöytään. Rikos- ja sotakirjojen kirjoittaminen sen sijaan on harrastus, kallis sellainen.
Dosentuuri Helsingin yliopistossa ei Teemu Keskisarjan mukaan tarkoita käytännössä oikeastaan mitään. Jonkun opinnäytetyön ohjausta joskus.
”Jos kirjoittaa tieteellisen, englanninkielisen artikkelin Suomen historiasta, sillä on nolla lukijaa. Minä haluan kertoa äidinkielelläni tarinoita, joita luetaan.”
Naiset eivät Keskisarjan kirjojen päähenkilöinä loista.
”Koska aihepiiriäni ovat 1700-luvun sodat tai liike-elämä, naisia on lähinnä vaimoina, tyttärinä ja rakastajattarina. Yritän väkipakolla hommata naisia päähenkilöikseni, koska lukijoistani yli puolet on naisia.”
Teemu Keskisarja jännittää esiintymisiä edelleen
Teemu Keskisarja on palannut haastattelua edeltäneenä yönä puhujamatkalta Oulusta. Pakottautumalla ihmisten eteen hän on päässyt pahimmasta jännittämisestä, joka oli nuorempana aivan hirvittävää.
Koulussa hän vältteli kaikkea esiintymistä ja piti ensimmäiset esitelmänsä vasta kolmikymppisenä opiskelijana pakon edessä.
Elävä yleisö on Keskisarjasta paljon pelottavampi kuin tv-esiintymiset.
”On iso vastuu puhua täydelle salille sivistyneitä ihmisiä, jotka haluavat kuulla jotain uutta. Tv-katsoja sen sijaan voi aina kääntää kanavaa tai laittaa toosan kiinni.”
Unet jäivät puhujamatkan takia lyhyiksi, mutta niin ne tapaavat hänellä jäädä.
”Unettomuus on itsestään selvä ja luonnollinen hinta siitä, että teen henkistä työtä, kierrän puhumassa ympäri maata ja jatkan kirjoittamista myöhään illalla. Väkisinhän siinä uni kärsii.”
Jos ei ole pakko, Teemu ei ole yötä pois kotoa. Useimmiten hän on liikkeellä autolla ja ajaa keikan jälkeen kotiin Helsingin Pakilaan vaikka Pohjois-Pohjanmaalta. Auton mittariin kertyy 100 000 kilometriä vuodessa. Kuutisen vuotta sitten maasturi rysähti hirvikolarissa lunastuskuntoon, ja Teemu oli juuri irtisanonut kaskon.
”Siinä meni parikymmentä tonnia omaan piikkiin.”
Kyydissä olivat myös vaimo ja koira, mutta kellekään ei käynyt kuinkaan.
Joulu on ihana, koska silloin lapset ja muija ovat muualla
Jos Teemu Keskisarja ei kierrä esitelmöimässä, hän kävelee ja sanelee nauhuriin tulevien kirjojen materiaalia. Joskus hän kulkee illan pimeydessä otsalampun valossa ja papattaa sanelimeen.
Digitaaliset tiedostot hän lähettää purettavaksi kahdelle palkkaamalleen avustajalle. He myös etsivät historiallisia lähteitä ja haastattelevat ihmisiä Keskisarjan kirjoja varten.
”Minusta olisi ahdistavaa mennä ihmisten koteihin tekemään haastatteluja. Haastattelussa ihmisistä irtoaa palasia, joita en osaa pureksia ja niellä”, Teemu sanoo.
Teemu Keskisarja tekee töitä paljon. Hän pohtii historiaa myös jouluaattona.
”Joulu on ihan parhaita työpäiviä, koska silloin lapset ja muija ovat jossain muualla. On työrauha.”
Katkeamispisteessä hän ei jatkuvasta työnteosta huolimatta ole.
”Nyt vanhempana olen jaksanut työtahtiani paremmin. Viinankäyttö on vähentynyt, eikä tule juostua kylillä kuten nuorempana.”
Tiskikone, siihen en koske, ilmoittaa Teemu
Teemu Keskisarja ei ole ollut jouten viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. Uusperhe, johon kuuluvat vaimo sekä 13-, 11- ja 3-vuotiaat lapset, kyllä lomailee, mutta Teemulla on aina työt mukanaan.
”Ei se ketään haittaa.”
Lastensa harrastuksiin Teemu osallistuu: kuljettaa ja sen sellaista. Ja jos perheen nuorimmainen on pois päiväkodista, se on Teemu, joka huolehtii tytöstä ja tekee siinä sivussa töitään. Ruokaa Teemu ei laita.
”Enkä ole nykyisessä avioliitossani käynnistänyt kertaakaan tiskikonetta tai pyykkikonetta. Enkä käyttänyt imuria. Minua ei kiinnosta sellainen elämäntapa.”
Miksi pitää työskennellä niin kovasti?
”Koska Suomen historiassa on niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Ja koska kuolleet ihmiset tuntuvat toistaiseksi kovin tärkeiltä.”
Monesti hän selvittelee murhamysteereitä.
”Niissä on jotain, joka on satuttanut ihmisiä vuosikymmenestä toiseen.”
Lue myös Seura.fi: Teemu Keskisarja: tervetuloa yliopistojen leikkaukset.
Rujojen rikosten pöytäkirjat paljastavat, millaista arki oli
Se, että Teemu teki väitöskirjansa eläimiinsekaantujista 1700-luvun Suomessa, ei ollut halua provosoida. Dosentti Seppo Aalto oli kertonut luennollaan, että Suomessa on teloitettu eläimiinsekaantujia paljon enemmän kuin noitia ja että teloitukset tapahtuivat valistuksen ja hyödyn aikakaudella 1700-luvulla.
”Ajattelin, että onpa mielenkiintoinen juttu, ja ryhdyin selvittämään asiaa”, Teemu sanoo.
Hän istui Kansallisarkistossa oikeudenkäyntipöytäkirjojen äärellä ja mietti, mitä eläimiinsekaantujien päässä liikkui.
”Huomasin, että he olivat kaikesta huolimatta lähimmäisiämme, tavallaan samanlaisia otuksia kuin me 2020-luvun käppäilijät. Vaikka heillä oli erilaiset vietit, heillä oli silti ihmisarvo.”
Sittemmin hän on tutkinut muun muassa Tulilahden naismurhia tai sarjamurhaaja Juhani Adaminpojan elämää. Rikoshistoriassa Teemua kiinnostavat lähteet, sillä ne ovat reitti tavallisten suomalaisten elämään.
”Jos esi-isämme 200 vuotta sitten kävi päivän aikana nuotanvedossa, hakkasi halkoja, saunoi ja nukahti illalla vaimonsa viereen, päivän tapahtumista ei jäänyt mitään lähteitä”, Teemu sanoo.
”Mutta jos hän puukotti naapurinsa, kuristi vaimonsa tai sekaantui eläimeen, hänestä syntyi satoja sivuja oikeudenkäyntipöytäkirjoja, jotka kertovat myös muusta kuin rikoksesta.”
Syytetyn elämäntarinasta kertyi tietoja, kun selvitettiin hänen syyntakeisuuttaan. Hulluja ei nimittäin ollut lupa teloittaa.
”Netti ja some tyhmistävät ihmisiä”, Teemu Keskisarja sanoo
Toinen esimerkki, josta Teemu Keskisarja on ammentanut tietoa tavallisen kansan arjesta, liittyy Kyllikki Saaren tapaukseen. Kun hänet murhattiin 17. toukokuuta 1953, kaikki Isojoen pitäjän 5 000 ihmistä kuulusteltiin: mitä teit tuona sunnuntaina? Pöytäkirjoista piirtyy kuva ihmisten kevätpäivästä ja -yöstä.
”Maalaispitäjässä oli pyhäpäivänä kolmet kilpailevat uskovaisten seurat, kahdet tanssit ja pihahommia, remonttia ja peltotyötä. Joka ikinen lapsi oli liikenteessä polkupyörällä tai kävellen”, Teemu kertoo.
Sellainen on hänen mielestään niin kuhisevaa ja sielukasta elämää, että vaikuttaa vahvasti siltä, että hän eläisi itsekin mieluummin 1950-luvulla.
”Minua hävettää elää näin typerässä ajassa. Internet ja some ovat keinoelämää. Ne tyhmistävät ihmisiä”, Teemu sanoo.
Itse hän ei ole sosiaalisessa mediassa. Hänestä some on sirkushuvi, joka auttaa pitämään roskaväen kurissa, samaan tapaan kuin gladiaattorinäytännöt Roomassa.
”Ehkä se on hyväkin, että ihmiset vain näpyttelevät sen sijaan, että riehuisivat kadulla.”
Onko mitään, mikä tuo Teemulle onnea?
Šakin peluun Teemu on aloittanut uudelleen.
”Pelaan, koska šakki on älytön mutta samalla älyttömän vangitseva älypeli, joka tunkeutuu elämän tarkoitukseksi.”
Myös suurin osa hänen ystäväpiiriinsä kuuluvista ihmisistä on šakinpelaajia.
”Ne ovat nuorena solmittuja, syviä ystävyyksiä.”
Lisäksi Teemu pelaa sulkapalloa kaksi kertaa viikossa Helsingin Meilahdessa. Treenejä hän ei ole perunut 20 vuoteen.
Oletko onnellinen?
”En ole.”
Kerro lisää.
”Jos vitutusarvot ajatellaan niin, että nolla on täydellinen onnellisuus ja vitonen melkein itsemurha, olen asteikolla kohdassa 4,1. Eli mielialani on varmaan keskimääräistä ahdistuneempi ja masentuneempi”, Teemu sanoo.
Miksi mielentilasi on niin huono?
”Syitä ovat oma vanheneminen ja maailmanmeno.”
Elämän ilonaiheita on vain vähän, mutta jotain sentään on. Ne ovat peräisin lapsista.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 9/2023
Kommentoi
Kommentoi juttua: Historioitsija ja kansanedustaja Teemu Keskisarja: "En ole nykyisessä liitossani käynnistänyt kertaakaan tiskikonetta tai imuria”