Ystävät Piia Pasanen ja Ella Kanninen: ”Ystävyyssuhteen vaaliminen on yhtä tärkeää kuin parisuhteen”
Kun hyvät ystävät Piia Pasanen ja Ella Kanninen tapaavat, yhteistä puhuttavaa riittää Italiasta, ruuasta ja työstä. Juttu jatkuu aina siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka edellisestä kohtaamisesta olisi aikaa.
Intohimo Italiaan yhdistää
Ella: Tapasimme ensimmäisen kerran Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella jo 1996, mutta toden teolla tutustuimme 2000-luvun alussa, kun työskentelimme molemmat Yleisradiossa.
Vauvat yhdistivät meidät ystäviksi. Olimme raskaana samaan aikaan ja Ylen lounasruokalan jonossa selvisi, että meillä oli sama laskettu aika. Esikoiseni ja Piian kuopus syntyivät peräkkäisinä päivinä. Makasin Kätilöopistolla vastasyntynyt kainalossa, kun Piia tuli miehensä kanssa onnittelemaan, ennen kuin oli heidän vuoronsa siirtyä synnytyssaliin.
Piia: Hengailimme osastolla yhdessä niissä virttyneissä yöpaidoissa. Vauva-aikana kyläilimme ja lounastimme toistemme luona, kävimme puistoissa ja kahviloissa. Siitä ystävyytemme on vain syventynyt.
Ella: Rakkautesi Italiaan paljastui minulle vasta myöhemmin. On ilahduttavaa, että voimme keskustella syvällisesti monista Italiaan liittyvistä asioista, kuten innostuksestamme aitoon italialaiseen ruokaan.
Piia: Viimeksi taisimme päivittää kuulumiset, kun vaihtelimme kielikurssin päätteeksi tilattuja oliiviöljy- ja viinilaatikoita kadulla autosta toiseen.
Inspiroimme toisiamme
Ella: Hyvät ystävät täydentävät toisiaan. Piia on meistä pedantimpi, minä olen boheemi ja mutkat suoraksi -tyyppi.
Ihailen Piian muistia ja kykyä valmistautua ja varautua kaikkeen etukäteen. Itse olen aina vähän viime tipassa liikkeellä, perässähiihtäjänä ja välimatkojen kirijänä.
Piia: On totta, että olen luonteeltani stressaaja ja huolehtija, mutta myös mukautuja ja konfliktien välttelijä, mikä on välillä raskasta.
Olen oppinut Ellalta hetkessä elämisen taitoa ja rentoutta. Kontrollista pois opettelu on vaikeaa, varmistelu on osa luonnettani ja uutistyö on muokannut minusta vielä tarkemman. En myöskään aina jaksa olla niin sosiaalinen kuin Ella.
Ella: Italia on opettanut suurempaa sosiaalisuutta, toreilla on pakko huomioida ihmisiä. Toisaalta siellä joutuu myös sanomaan suoremmin ja käyttämään joskus kyynärpäitäkin.
Piia: Juuri tuota suoruutta ja napakkuutta ihailen! Haluan oppia sanomaan, että tämä ei nyt sovi minulle.
Lue myös: Ystävysten tarina – metsästys yhdisti oman tiensä kulkijat
Yhteys säilyy näkemättäkin
Piia: Aikuiseen ystävyyteen kuuluu se, ettei tarvitse nähdä koko ajan. Emme ole niitä tyyppejä, jotka soittelevat läheisilleen päivittäin tai jaksaisivat tavata kovinkaan usein. Somen kautta pysymme perillä toistemme kuulumisista ja tiedämme, että sitten kun näemme, juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Riippumatta siitä, onko edellisestä tapaamisestamme kulunut aikaa puoli vuotta vai viikko.
Ella: Aikuinen ystävyys on sovittelua perheen, töiden ja vapaa-ajan välillä.
Ymmärrämme molemmat millaisia haasteita arki asettaa, mutta läheisyytemme ei riipu siitä, kuinka usein istumme saman soppakulhon äärellä.
Ella Kanninen
Piia: Toisaalta ystävyyssuhteen vaaliminen on yhtä tärkeää kuin parisuhteen. Tapaamisia kannattaa sopia kalenteriin, silloin ne eivät jää muiden menojen jalkoihin. Elämässä kannattaa priorisoida asioita, jotka tuottavat iloa.
Luotamme toistemme apuun
Ella: Ystävyyteemme kuuluu luja yhteistyö ja avunantosopimus. Tiedän, että voin aina pyytää Piialta apua, ja olen pyytänytkin. Esimerkiksi kun putosin hevosen selästä marraskuussa 2017 ja lonkkaani tuli mikromurtuma. Silloin Piia paikkasi minua juontokeikalla lyhyellä varoitusajalla.
Vaikka olen sitä mieltä, että yhteiset bisnekset voivat olla riski ystävyydelle, meille samanlainen työ on etu.
Piia: Lähtökohtaisesti haluamme totta kai käyttää vapaa-aikana energiamme muuhun kuin työasioihin, mutta koska se on niin iso ja merkittävä osa molempien elämää, koen tärkeänä, että elämässäni on ystävä, joka ymmärtää millaista työarkeni on. Voimme sparrailla, pallotella ideoita ja jopa tuurata toisiamme.
Ella ymmärtää hankalat työajat ja sen, että välillä minun on saatava rentoutua itsekseni tekemällä hapanjuurileipää pyjama päällä.
Lue myös: Ystävät muka sattumalta
Ymmärrämme ystävyyden evoluution
Ella: Elämän varrelle mahtuu erilaisia kohtaamisia. On ihan normaalia, että vahvakin ystävyyssuhde saattaa joksikin aikaa passivoitua ja sitten elpyä uudestaan. Ystävyys on jatkuvassa evoluutiossa, eikä sitä kannata pelätä.
Nyt kun pahimmat ruuhkavuodet ovat ohi, edellytyksiä aktiivisemmalle yhteydenpidolle on enemmän.
Emme voi enää syyttää miehiä ja lapsia siitä, ettei ole aikaa tavata. Mutta silloinkin, kun joku muu asia on vienyt arjesta aikaa enemmän, tiedän, että minulle tärkeät ihmiset ovat siellä taustalla.
Ella Kanninen
Piia: Jotkut ystävät ovat mukana vain hetken, jotkut läpi elämän. Pidän mariekondōmaisesta ajatuksesta, jonka mukaan lähellä kannattaa pitää ihmisiä, jotka tuovat energiaa, iloa ja hyvää oloa. Kuormittaviin suhteisiin voi hyvällä omatunnolla ottaa etäisyyttä.
Vaikka välillä on päiviä, jolloin en jaksaisi ketään, ystävä antaa aina energiaa. Sellaisista ihmisistä kannattaa pitää kiinni.
Lue myös Seura.fi: Ella Kanninen: Jos minä onnistun remonttihommissa, onnistuu kuka tahansa
Meikki ja hiukset Laura Kivi ja Tiina-Maria Valanti. Kuvauspaikka Ravintola Sikke’s.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/2022.