Nostalgia

Puuhaa joulun välipäiviksi lapsille ja lapsenmielisille: Leiki 1950-luvun tyyliin!

Kaipaatko mukavia seuraleikkejä joulun juhlapyhille? Lue täältä yhä toimivat ja hauskat vinkit 60 vuoden takaa!

Mitähän puuhaa sitä keksisi lomaileville lapsille? Aikamatka 60 vuoden taakse voi tuoda oivallisen avun, sillä joulukuussa 1954 Kotiliedessä opastettiin lukijoita järjestämään juhlapyhinä leikkejä lapsille ja lastenmielisille.

”Leikkimisen tarve on meissä kaikissa iästä ja asemasta riippumatta, ja pöydän antimien nauttimisen ja juttuamisen lomassa on aivan verratonta vapautua yhdessä toisten kanssa kilpailemaan, toimimaan, nauramaan, jos vain joku pystyy hauskoja seuraleikkejä ehdottamaan ja johtamaan”, Kotiliesi ohjeisti.

Isäntäväkeä kehotettiin valitsemaan keskuudestaan tai vieraiden joukosta leikkimestari vetämään leikkejä. Osallistujille oli myös hyvä varata pieniä palkintoja.

Ja mikä parasta, nämä yli 60 vuotta sitten suositut seuraleikit toimivat vielä mainiosti tänäkin päivänä!

Tässä ”Leikki sijansa saakoon” -juttuun koottujen leikkien parhaimmistoa:

1. Keksi ja vihellys

Leikkijät jaetaan kahteen puolueeseen ja jokaiselle annetaan keksi.

”Viestinjuoksu” tapahtuu siten, että kummastakin ryhmästä kukin vuorollaan syö keksinsä ja viimeisen murun nieltyään viheltää lähtömerkiksi seuraavalle.

Keksinsä ensin syödyksi saanut ryhmä voittaa.

2. Kiinalainen viestinjuoksu

Välineiksi tarvitaan kaksi pienenpuoleista palloa, kaksi keppiä ja kaksi kirjaa.

Leikkijät jaetaan kahteen ryhmään, joiden jäsenten on juostava tietty matka pitäen kirjaa päänsä päällä, palloa polviensa välissä ja koputtaen lattiaan kepillään.

Palattuaan lähtöpaikkaan kilpailija luovuttaa esineet seuraavalle ryhmän jäsenelle, kunnes toinen ryhmistä voittaa tämän viestinjuoksun.

3. Hyvät pöytätavat

Leikkiin tarvitaan paperiin kääritty ja narulla sidottu suklaalevy, haarukka, veitsi, ruokaliina ja arpakuutio.

Leikkijät istuvat piiriin ja onnennumero valitaan. Kukin heittää arpanappulaa vuorollaan ja se, joka ensiksi saa onnennumeron, aloittaa ”aterian”.

Hän kiinnittää ruokaliinan kaulaansa ja alkaa veitsen ja haarukan avulla avata suklaapakettia. Sillä välin toiset jatkavat kaiken aikaa arpakuution heittämistä.

Seuraava onnennumeron saaja ottaa ruokailuvälineet jatkaen paketin avaamista, samoin kolmas jne.

Kun paketti on saatu avatuksi, syödään suklaalevy ruutu kerrallaan ja viimeisen ruudun syöjä on voittaja.

4. Kuka löytää kadonneet esineet

Kutsujen emäntä kätkee parikymmentä esinettä ennen vieraiden tuloa siihen huoneeseen, jossa leikki järjestetään.

Nämä sijoitetaan eri puolelle huonetta siten, että esine on niin kokonaan ja täydellisesti näkyvissä kuin suinkin, mutta värinsä ja muotonsa puolesta sulautuu ympäristöönsä.

Kätketyistä esineistä laaditaan etukäteen kullekin leikkijälle luettelo. Leikkijöille varataan 20-30 minuuttia etsimisaikaa ja kaikki alkavat etsiä yhtä aikaa.

Löytäessään esineen kiiruhtaa leikkijä ilmoittamaan sen ja sen paikan johtajalle, joka pitää kirjaa siitä, miten monta esinettä kukin leikkijä on löytänyt.

Enimmän löytäneelle annetaan palkinto.

5. Koirat, kissat, kanaset

Leikki vaatii useita henkilöitä ja suurta tilaa. Ennen leikkimistä on huoneiisin sijoiteltu runsaasti kovia herneitä sekä näkyviin että näkymättömiin paikkoihin kuten sohvatyynyjen alle ja ikkunaverhojen taakse ikkunalaudoille.

Leikkijät jaetaan kolmeen ryhmään, esim. koiriin (heidän tunnusäänensä on hau-hau), kissoihin (miau-miau) ja kanoihin (kot-kot).

Joka ryhmä valitsee johtajan. Sitten kaikki kolme ryhmää lähtevät liikkeelle etsimään herneitä.

Ryhmän ei tarvitse liikkua yhdessä, mutta jokaisen jäsenen on parasta pysytellä johtajansa tuntumassa. Vain johtajalla on nimittäin lupa koskea herneisiin ja koota niitä.

Kun esim. joku kissaryhmän jäsen näkee herneen, pysähtyy hän sen eteen naukumaan, kunnes kissajohtaja tulee sen poimimaan.

Kun vilkkaan etsinnän jälkeen on osapuilleen kaikki herneet löydetty, kokoonnutaan yhteen. Voittajaryhmä on se, jolla on eniten herneitä.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 22/1954.