Pohjalainen talo on talonpoikaisrakentamisen mestariteos
Pohjalainen talo on talonpoikaisen rakentamisen mestariteos. Talojen julkisivuissa vaurastuminen näkyi suurina kuusiruutuisina ikkunoina ja punaisena värinä – ja talojen suurena kokona.
Pohjalaistalon isäntä oli tyytyväinen 1800-luvulla. Suomi oli liitetty osaksi Venäjää, mutta se toi mukanaan yli sata vuotta kestäneen rauhanjakson. Maatilat vaurastuivat, ja talot komistuivat. Pohjanmaan vaurauden perustana oli tervanpoltto. Rannikon tervalla rikastuneet laivanvarustajat rakensivat jo 1700-luvulla kaksikerroksisia taloja, joista maatalojen isännät ottivat pian mallia. 1800-luvun puoliväliin mennessä omanarvontuntoinen tilallinen pystytti kaksfooninkisen päärakennuksen.
Länsirannikolla oltiin muutenkin ahkeria: jokia perattiin, soita kuivattiin ja metsiä kaskettiin. Hyvät viljasadot ja tukkipuiden myynti tervan rinnalla saivat aikaan sen, että omavarais- talous muuttui rahataloudeksi. 1700-luvulla lähes ainoita ostotavaroita olivat olleet rautaesineet, suola ja kahvi.
Talojen julkisivuissa vaurastuminen näkyi suurina kuusiruutuisina ikkunoina ja punaisena värinä – ja talojen suurena kokona. Talo oli muutenkin komea: kivijalka korkea, katto jyrkkä ja ikkunat tarkasti päällekkäin. Tulisijat olivat ulosvetäviä, sillä Pohjanmaalla luovuttiin savutuvista jo 1700-luvulla.
Komian tähren komia pohjalaistalo
Suomalaiset talot olivat olleet jo vuosisatoja paritupia, joissa on keskellä sijaitsevien eteisen ja porstukamarin molemmin puolin tuvat. Sama perusrakenne oli yhä käytössä, mutta tuvat olivat jopa 8 x 8 -metrisiä ja huonekorkeus oli kolmesta neljään metriä. Yleensä ainakin toisessa päädyssä taloa jatkettiin kahdella päätykamarilla.
Yksi kerros olisi usein riittänyt, mutta toinen kerros tehtiin vaikka komian tähren. Läheskään kaikissa taloissa yläkerrassa ei ollut lämmitettäviä huoneita, yleensä siellä oli varastoja ja kesähuoneita. Onpa taloja, joissa yläkerta on kulissia: suurten ikkunoiden takana on vain avovintti.
Osa taloista oli puolitoistakerroksisia, eli yläkerran huoneet olivat vain päädyissä. Vintille saatiin valoa räystään alla olevista pienistä ikkunoista, joita Pohjanmaalla kutsutaan räystäsklaseiksi, muualla haukkaikkunoiksi.
Monet tyylipiirteet olivat lainaa säätyläisten empirestä 1800-luvun alusta: voimakkaat vaakalistat, umpeen laudoitetut räystäiden alapinnat, korostetut ulkoseinien kulmalaudat, salmiakkikuvio ikkunan otsalaudassa ja jopa puolipyöreä ikkuna talon päädyssä vintillä. Talonpoikaista perintöä oli punamullalla maalaaminen ja huonejako tupineen.
Isojako ja pihapiiri
Varhaisista ajoista lähtien yhteinen peltomaa jaettiin taloille sarkoina. Suuresta yhtenäisestä pellosta mitattiin kepillä kullekin talolle tietty määrä samanlevyisiä suikaleita, sarkoja. Koko pelto oli kynnettävä, kylvettävä ja puitava naapurien kanssa yhtä aikaa. Tavasta päästiin eroon, kun kruunu määräsi 1700-luvun puolivälissä maanjakotoimituksen, isojaon, jossa kukin talo sai peltonsa yhtenä alueena.
Uudistus eteni hitaasti, mutta kun kylä siihen ryhtyi, jopa rakennuksia siirrettiin. Aiemmin talot olivat yhtenä ryppäänä ja yhteiset pellot ympäröivät niitä. Nyt talot siirrettiin omien peltojen äärelle.
Samassa yhteydessä valtiovalta suositteli umpipihoja, joissa rakennukset muodostavat suljetun kehän. Kaikki rakennukset saattoivat muodostaa yhden pihapiirin, mutta usein piha jaettiin kahteen osaan. Miespiha oli päärakennuksen edessä, ja aittarivin takana oli karjapiha.
Vauraassa pihapiirissä saattoi olla kolmekymmentäkin erillistä rakennusta. Komein oli kaksfooninkinen päärakennus. Muita asuinrakennuksia olivat syytinki-, renki- ja vierastupa. Navetan rinnalla oli talli ja sikolätti. Aittoja oli useita viljavarastoista vaateaittoihin. Hieman loitommalla pihapiiristä olivat palovaaralliset sauna ja paja.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 16/2016.
Saatat olla kiinnostunut myös näistä:
Hvitträsk – työlle ja rakkaudelle
Kommentoi
Kommentoi juttua: Pohjalainen talo on talonpoikaisrakentamisen mestariteos