Puutarha

Köynnöskasvi ulos puutarhaan ja parvekkeelle – 11 houkuttelevaa vaihtoehtoa, joita kaikki himoitsevat

Seinien vierustat, aidat, pergolat, terassit... Köynnöskasvi sopii mitä moninaisimpiin paikkoihin.

Köynnökasvi tuo vehreyttä pihan seinille. Pienellä rivitalopihalla köynnöksiä voi istuttaa aitojen vihreyttäjiksi. Isommalla tontilla ne verhoilevat pergoloita ja terasseja. Maisemapihoille köynnöksiä voi ohjata kipuamaan vanhojen puiden rungoille.

Köynnöslajeja on paljon. Osa niistä on yksivuotisia ja osa monivuotisia – jopa perennan kaltaisia. Monivuotiset lajit ovat huolettomia, hoidoksi riittää kasvun ohjaus. Yksivuotiset kesäköynnökset voi vaihtaa vuosittain. Niitä on helppo kasvattaa parvekkeellakin.

Komeakukkaiset köynnöskasvit tarvitsevat valoa

Jalokärhöt (Clematis) ovat monivuotisia, ja ne viihtyvät lajikkeesta riippuen I–IV-vyöhykkeillä. Kärhöjä voi halutessaan kasvattaa myös ruukuissa yksivuotisina tai talvettaa astioineen viileässä varastossa. Eri lajikkeet kukkivat hieman eri aikoihin pitkin kesää, joten sortteja kannattaa yhdistellä kukinnan pidentämiseksi. Kärhöt viihtyvät auringosta puolivarjoon. Syvässä varjossa kukinta hiipuu. Kasvualustan tulee olla multavaa, vettä ja ravinteita pidättävää. Istuta jalokärhöt niin syvälle, että juurenniska tulee 15–20 senttiä mullan alle – Pohjois-Suomessa jopa svyemmälle.

Köynnösruusut (Rosa) ovat oikeastaan ruusupensaita, joilla on hyvin pitkät versot. Ne voi ohjata ottamaan tukea seinästä tai obeliskista. Usein tarvitaan myös kiinnitys, jotta piikkiset oksat pysyvät poissa kulkureilteiltä.  Lajikkeiden talvenkestävyys vaihtelee: ’Pohjantähti’ on kestävä vyöhykkeillä I–V, ’Flammentanz’ vyöhykkeillä I–IV ja ’Sympathie’ vyöhykkeillä I–III. Etelä-Suomessa menestyy myös runsaskukkainen tarhahelenanruusu. Kasvupaikan tulee olla lämmin ja suojaisa, rakennuksen aurinkoinen etelä- tai länsisivu. Ruusuille tarvitaan puolisen metriä kuohkeaa ravinteikasta ja kalkittua multaa.

Tuoksuköynnöskuusama (Lonicera caprifolium) on pitkin maata suosittu köynnös, koska se talvenkestävä vyöhykkeillä I–IV. Köynnöskuusama kasvattaa 2–5 metriä pitkät versot, joihin puhkeaa kesä-heinäkuussa kellanvalkeat tuoksuvat kukat. Lajille sopii monenlainen kasvupaikka, aurinkoinen, puolivarjoinen tai varjoinen. Ihanteellista kasvin viihtymiselle olisi, jos juuriosan saisi varjoon mutta versot aurinkoon. Köynnöskuusaman marjat ovat myrkylliset. Kasvualustan tulee olla multavaa ja savensekaista.

Köynnöskasvi ulos puolivarjoon: paljon lajeja

Humala (Humulus lupulus) on lähes koko maassa talvenkestävä (vyöhykkeet I–VII) köynnös. Se kasvaa perennojen tapaan, eli juuristo talvehtii, mutta versot uusiutuvat vuosittain. Humala kasvaa Lapin yöttömässä yössäkin nopeasti: kesän aikana versovat jopa 4–5 metriä pitkät versot talojen seinustoilla, pergoloiden rakenteissa tai humalasaloissa. Emitähkiä on käytetty oluen maustamiseen. Kasvupaikaksi sopii varjoisa, multava ja kostea paikka. Paahteessa ei kasva rehevästi, vaan kituu kuivuuttaan. Erinomainen porttien verhoiluun.

Köynnöshortensia (Hydrangea petiolaris) viihtyy varmimmin vyöhykkeillä I–III, mutta suotuisalla paikalla pohjoisemmassakin. Puolivarjo tai jopa varjo sopii sille. Lehdet ovat isot ja kiiltäväpintaiset, versot jo ”pienestä pitäen” vanhanoloiset, koukeroiset. Laakeat valkoiset kukinnot puhkeavat heinä-elokuussa, ja paikalleen kuivahtaneet kukat koristavat kasvia syksyyn saakka. Laji on aluksi hidaskasvuinen, mutta kasvaa lopulta jopa 5–10 metriseksi. Kipuaa kiipimäjuurillaan myös puiden rungoilla tai rakennusten seunustoilla.

Laikkuköynnös (Actinidia kolomikta) on auringossa ja puolivarjossa viihtyvä köynnös. Vyöhykesuositus on I–III, mutta se menestyy monin paikoin jopa V-vyöhykkeellä. Laikkuköynnös viihtyy tuoreessa, ravinteikkaassa kasvualustassa. Lehdistö on vihreän, valkoiset ja punaisen kirjava. Kukkii kesäkuussa pienin valkoisin kukin. Lajike ´Annikki´ ei tarvitse pölyttäjää tuottaakseen kiivin makuisia pikkuhedelmiä. Jäykät 3–5 metriset versot kannattaa ohjata vankkaan tukeen.

Lännenpiippuköynnös (Aristolochia) on ohutlehtinen köynnös puolivarjoon tai varjoon. Vyöhykkeillä I–IV (tai jopa V) talvehtiva köynnös kasvaa rehevästi seinustoilla, pergoloissa tai puiden rungoilla. Se ohjautuu itsestään tukeen. Isot, herttamaiset lehdet puhkeavat melko myöhään keväällä. Kukat muodostuvat kesäkuussa, ne muistuttavat pieniä lakritsipiippuja. Ensimmäisinä vuosina kasvu saattaa olla hidasta, mutta ajan oloon vauhti kasvaa. Piippuköynnös pitää tuulensuojaisista kasvupaikoista, ravinteikkaasta ja multavasta maasta.

Yksivuotinen köynnöskasvi hyötyy esikasvatuksesta

Kelloköynnös (Cobaea) on nopeakasvuinen, ja se ottaa napakasti kärhillään kiinni tuesta. Laji viihtyy auringossa ja puolivarjossa. Kastele ja lannoita ahkerasti. Kelloköynnös vaatii pitkän esikasvatusajan, mutta sitä myydään myös taimina. Hanki taimet niin nuorina, etteivät ne ole ehtineet kietoutua toisiinsa. Irrottele varovasti, jos niin pääsi jo käymään. Kelloköynnös kukkii melko myöhään liiloin tai valkoisin kukin.

Köynnöskrassi (Tropaeolum majus) hyötyy muutaman viikon esikasvatuksesta. Istuta taimet aurinkoiselle kasvupaikalle, niin punaisia, keltaisia tai persikanvärisiä kukkia riittää koko kesäksi. Laji aloittaa kukinnan heinäkuussa ja uusia kukkia avautuu, kunnes yöpakkaset palelluttavat versot. Tue versot tukilankoihin tai anna ryöpytä ruukusta kuin amppelikasvin. Kastele ja lannoita ahkerasti. Napsi syötäviä kukkia salaattiin tai kakkujen koristeeksi.

Ruusupapu (Phaseolus) viihtyy puolivarjossakin, mutta auringossa kukinta on runsainta. Valko-, puna- tai vaaleanpunakukkainen köynnös kasvattaa 2–3 metriset versot. Kukkii heinäkuulta alkaen. 2–4 viikon taimikasvatus nopeuttaa kehitystä, mutta ainakin Etelä-Suomessa siemenet voi kylvää myös suoraan kasvupaikalle. Ruusupavun palot voi käyttää keitettyinä kuin pensaspavut.

Tuoksuherne eli hajuherne (Lathyrus odoratus) on yksivuotinen laji. Se kasvattaa kesän aikana jopa monien metrien pituiset versot, jotka kipuavat lähelleen osuviin tukiin ohuiden kärhiensä avulla. Taimet kannattaa esikasvattaa huhti–toukokuulta alkaen. Tuoksuherne rakastaa aurinkoa, säännöllistä kastelua ja lisäravinteita. Latvo nuoria versoja, jotta kasvi tuuheutuu. Kukat ovat valkoiset, siniset tai punaiset. Nypi kuihtuneet kukat pois päivittäin, niin tuoksuherne jaksaa kukkia läpi kesän.

Lue myös Anna.fi:stä: Siirtolapuutarhamökki valkoista rakastavan Katin tapaan – nämä 16 hyötykasvia kukoistavat kuuden kilometrin päässä kotoa