Puutarha

Raparperin kasvatus palkitsee kasvattajansa – satoa korjatessa veitsi kannattaa pitää tupessa

Raparperin kasvatus onnistuu lähes koko maassa, aina Napapiiriä myöten. Näiden ohjeiden avulla onnistut!

Raparperi (Rheum rhabarbarum) aloitti maailmanvalloituksen Kiinasta, josta sen arvellaan tulleen Venäjän kautta Eurooppaan. Siellä se yleistyi ensin ranskalaisten, belgialaisten ja hollantilaisten viljelykasvina.

Suomessa raparperia on kasvatettu yli sata vuotta, ja siitä on tullut hyötytarhojen peruskasvi. Kasvi on monivuotinen perennan tapaan, eli juuristo talvehtii ja lehdistö kuihtuu.

Raparperin kasvatus sujuu nopeimmin taimesta

Raparperi istutetaan taimesta tai jakopalasta keväällä tai syksyllä. Taimi istutetaan samaan syvyyteen kuin se on ruukussa kasvanut. Jakotaimen silmu tulee mullan pintaan.

Yksi raparperi tarvitsee tilaa noin neliömetrin.

Kärsivällinen saa raparperin kasvatettua siemenistä. Kehitys istutuskelposeksi taimeksi saattaa kestää pari, kolme vuotta. Kylvä siemenet kasvulavaan ja siirrä kasvaneet taimet kasvupaikoilleen.

Raparperin kasvatus vaatii valoa, vettä ja ravinteita

Raparperi viihtyy auringosta puolivarjoon. Sopiva maan pH on 5,6–7, eli lievästi hapan.

Kasvupaikan maan tulee olla multavaa ja sen verran kosteutta pidättävää, ettei se kuivu kovasti, jolloin sato jää kituliaaksi.

Kompostikatteen levitys keväisin ja kevätlannoite vuoden, parin välein turvaa riittävän ravinteiden saannin. Kuivina kesinä raparperia kannattaa kastella.

Lehdet eivät ole syömäkelpoisia

Raparperista syödään mehevät lehtien ruodit, jotka maistuvat etenkin nuorina kevätherkkuna kirpakan makealle. Maku johtuu oksaali- ja omenahaposta, jotka tekevät mausta hapokkaan.

Raparperin lehdet ovat syömäkelvottomat. Lehtiä voi hyötykäyttää maan katteena tai kompostin päällä suojaamassa niitä kuivumiselta.

Lehdet ovat perinteisiä itse valettujen betonilaattojen muotteja.

Raparperi korjataan vetämällä ruodista

Kun raparperi alkaa tuottaa korjuukokoisia lehtiruoteja, ne korjataan vetämällä varsista. Tämä siksi, ettei kasviin jää ruotien mätäneviä tynkiä.

Keväällä raparperi nousee esiin jo huhti-toukokuussa. Jos vasta nousevan taimen päälle asetetaan valoa läpäisemätön astia, sadosta tulee vaalearuotista ja erityisen mureaa.

Raparperin varret säilyvät parhaiten viileässä ja kosteassa, kuten jääkaapissa muovipussissa. Pisimmillään varret säilyvät 2–3 viikkoa, eikä pieni näivettyminen pilaa makua.

Raparperin juurakon jakaminen

Satoa saa hyvinkin vanhoista raparpereista, mutta jos haluaa oikein paljon satoa, juurakot kannattaa jakaa 10 vuoden välein.

Jaettaessa juurakko nostetaan maasta ja jaetaan 2–3 osaan, jotka istutetaan kasvupaikoilleen.

Kukintojen poistaminen kesällä varmistaa, että satokausi kestää pitkään. Kukintojen siemenet eivät leviä rikkaruohoksi, joten kukkien haitta rajoittuu vain voimien viemiseen juurakolta.

Yleensä raparperi on terve ja mutkaton viljelykasvi. Sillä on havaittu virus-, bakteeri ja sienitauteja. Jos kasvi sairastuu ja kituu, se kannattaa nostaa ylös ja hävittää.

Raparperin kasvatus ruukussa

Valitse astiaksi 20-litrainen saavi, ja tee sen pohjaan reikiä ylimääräisen veden poistumiseksi.

Täytä astia tavallisella puutarhamullalla, ja istuta siihen jakopala tai ostettu taimi.

Kastele tainta niin, ettei multa koskaan kokonaan kuivu. Lannoita keväisin mullan pinnalle levitetyllä kanankakalla.

Vie astia talveksi kellariin tai hautaa maahan. Hyvin suuressa astiassa raparperi voi talvehtia puutarhassa ainakin Etelä-Suomessa.