Puutarha

Marjatuomipihlaja tuottaa vitamiinipitoisia marjoja – ota talteen saskatoonin istutus- ja hoito-ohjeet

Marjatuomipihlaja tunnetaan parhaiten nimellä saskatoon. Terveysmarjoja tuottava pensas on suosittu etenkin kotipuutarhoissa.

Saskatoon eli marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia) on monelle uusi tuttavuus, vaikka marjakasvin kaupallinen tuotanto alkoi Suomessa jo 1990-luvulla. Pohjois-Amerikassa saskatoonia on viljelty pitkään.

Vitamiinirikas koriste- ja marjakasvi on hyvin talvenkestävä, se menestyy vyöhykkeillä I–VI.

Ulkonäöltään marjatuomipihlajan marjat muistuttavat pensasmustikkaa. Maku vaihtelee lajikkeen ja marjan kypsyyden mukaan, mutta sitä kuvaillaan miedosti mustikkaiselle. Marjapensaan soikeat ja sahalaitaiset lehdet ovat vihreät.

Lue myös: Tunnetko jo marja-aronian? Se on todellinen terveyspommi – näin kasvatat aronian omalla pihallasi

Saskatoonin sukulainen, koristekasvina tunnettu isotuomipihlaja (A. spicata) tuottaa myös syötäviä marjoja, mutta viljelykasviksi jalostetuilla marjatuomipihlajalajikkeilla marjat ovat suurempia.

Istuta marjatuomipihlaja rinteeseen tai harjuun

Marjatuomipihlajan taimesta kasvaa pystyoksainen pensas. Pensas voi olla 1–1,5 metriä korkea tai korkeampi. Lajikkeet ovat itsepölytteisiä, joten yksikin taimi riittää satoon.

Riviin aidanteeksi istutettavat pensaat kannattaa istuttaa 1–1,5 metrin välein.

Taimet voi istuttaa keväällä tai syksyllä. Jos hankkii astiataimet, niitä voi istuttaa läpi kasvukauden, kunhan varautuu kastelemaan taimia juurtumisajan. Istutus, kuten pensailla yleensäkin, tehdään samaan syvyyteen kuin taimet ovat ruukuissaan kasvaneet.

Marjatuomipihlaja viihtyy moreeni- ja hiekkamaassa. Aurinkoinen etelärinne tai kohopenkki varmistaa, ettei vesi seiso juuristossa. Istutettaessa maa tulee kalkita. Kalkkia voi lisätä muutaman vuoden välein, sillä kasvupaikan pH saa olla lähellä neutraalia 6,5–7.

Istutuslannoitteeksi sopii fosfori- ja kaliumrikas syyslannoite. Keväisin marjatuomipihlajalle voi annostella typpipitoista kevätlannoitetta, mutta typen saanti kannattaa pitää kohtuudessa.

Kevättalven töihin kuuluu vanhojen oksien poistaminen muutamien vuosien välein sadontuotannon alkamisen jälkeen.

Lajikkeet

Taimikaupoissa myydään lajikkeita

• ’Northline’,
• ’Smoky’,
• ’Thiessen’,
• ’Martin’ ja
• ’Honeywood’.

Saskatoon eli marjatuomipihlaja tuottaa satoa vuosia

Valkoiset, runsaat kukat kuorruttavat pensaat varhain toukokuussa. Sato kypsyy heinä–elokuussa noin 60–70 päivän kuluttua kukinnasta.

Ensimmäisinä vuosina pensas juurtuu ja kasvaa, mutta satoa voi odotella kolmantena tai neljäntenä vuotena istutuksesta. Parhaimmillaan pensaan satoisuus alkaa olla vasta yli kymmenvuotiaana, jopa myöhemminkin.

Marjat ovat kypsyessään ensin vihreät, sitten punaiset, myöhemmin tummansiniset, lähes mustat. Kesken kypsymisen marjojen poimintaan pakottavat monesti rastaat, jotka saattavat äkkiä tyhjentää pensaat marjoista.

Pihasta tulee pian taimien osalta omavarainen, kun linnut kylvävät siemenet ruokailupaikan ympäristöön.

Miltä marjatuomipihlaja maistuu?

Saskatoonin marjojen makua kuvaillaan mustikkaiseksi. Ainakin osassa lajikkeista on aistittavissa myös mantelin tai karvasmantelin makua silloin, kun marjat eivät ole vielä aivan kypsiä.

Myös kesän säät vaikuttavat marjojen makuun. Aurinkoisena kesänä niistä tulee makeampia kuin sateisena. Täysin kypsät marjat maistuvat hyvältä tuoreeltaankin.

Terveellisiä marjoja käytetään etenkin leivonnaisissa, mehuissa, hilloissa, hyytelöissä ja pakastettuina. Marjoja kannattaa yhdistää muiden marjojen, kuten marja-aronian tai puolukan, kanssa, sillä saskatoon tuottaa satoa vain muutaman litran pensasta kohti.

Lähteenä käytetty: Saario: Kotipuutarhan marjat ja hedelmät (Tammi 2008).