Puutarha

Talventörröttäjät tarjoavat kaunista katseltavaa talviseen puutarhaan – 9 vaihtoehtoa, joita kannattaa kokeilla

Huurteen tai pakkaslumen kuorruttamat talventörröttäjät ovat talvisen puutarhan koristus. Sen lisäksi ne tarjoavat ruokaa eläimille. Varo kuitenkin voimakkaasti siementävien kasvien liiallista leviämistä.

Ruohovartisia kasveja, joiden kuollut varsi jää pystyyn talven ajaksi, kutsutaan talventörröttäjiksi. Talventörröttäjiä löytyy niin luonnonkasveista kuin perennoistakin.

Varsi jää kasvukauden jälkeen pystyyn, koska talvisiementäjillä siemenet odottavat niissä varisemistaan. Talventörröttäjäksi kutsutaan myös muita lumen ylle kurkottavia ruohovartisia lajeja, joiden varret säilyvät kauniina talvisessa puutarhassa.

Talventörröttäjät ovat tärkeä ravinnonlähde linnuille ja nisäkkäille, ja ne kannattaa jättää pystyyn. Varsiin kehittyneet siemenet voivat levitä tuulen mukana, pudota hangelle, josta ne päätyvät lumien sulettua maahan, tai eläimet voivat levittää siemeniä.

Talvella siemenensä pudottavat lajit saattavat jossain tapauksissa levitä liikaa. Leviämistä rajoittaa, kun leikkaa versot pois ennen siementen muodostusta.

Siementen putoamisaika riippuu syksyn ja talven säistä, lumentuloajasta ja lumikerroksen paksuudesta sekä kasvilajista. Varret pysyvät pystyssä siementen varisemisen jälkeenkin.

Kevääseen mennessä talventörröttäjien kasvustot ovat lahonneet maan humuslisäksi. Jos jotain vielä lumen sulettua löytyy, sen voi leikellä tai murskata käsin katteeksi.

Luonnon talventörröttäjät

Luonnostaan talventörröttäjiä löytyy niityiltä, joutomailta ja ojanpientareilta. Näistä pujo, juolavehnä, vuohenputki ja maitohorsma mielletään usein rikkaruohoiksi.

Puutarhaan luonnonkasveista talventörröttäjiksi sopivat vaikkapa nurmilauha, hietakastikka, nuokkukohokki, kannusruoho, mäkitervakko ja maitohorsma.

Perennat, joista tulee talvella talventörröttäjiä

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) on aurinkoisen paikan perenna, joka kukkii loppukesällä. Kukkien kuihduttua jäykät varret voi jättää talventörröttäjiksi. Pallomainen mykerokukka säilyy koristeellisena pitkään.

Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) on varjossa ja puolivarjossa viihtyvä perenna, joka selviää puutarhassa ilman erityistä hoitoa. Itiölehdet jäävät pystyyn kevääseen saakka.

Kärsämöt (Achillea spp.) ovat keskikesältä syksyyn saakka kukkivia luonnonlajeja tai perennoja aurinkoisille ja kuiville kasvupaikoille. Mykerökukat ovat talvellakin kauniit.  

Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) on lehtojen ja metsäpuutarhojen suosikki. Kuivat tuppilohedelmät ovat kuin pienet maljakot ja sisältävät siemenet. Samantyyppisiä ovat muutkin akileijat.

Puna-ailakki (Silene dioica) on helposti siemenistä lisääntyvä kaksivuotinen laji, joka koristaa pihaa kukkimalla kesällä sekä vielä talventörröttäjänäkin. Siemenkodat sisältävät siemeniä pitkälle talveen.

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) viihtyy puutarhassa aurinkoisella kasvupaikalla. Puutarhamaakin sopii, mutta kasvupaikka saa olla myös kuiva ja kivikkoinenkin. Siemenet varisevat varhain, mutta versot säilyvät pitkään.

Rantakukka (Lythrum salicaria) viihtyy kosteikoissa sekä ojien ja pihalampien reunoilla. Talventörröttäjänä sillä on komeat pitkään pystyssä pysyvät vaaleanruskeat varret.

Tulikukat (Verbascum spp.) Ukontulikukat ovat kaksivuotisia, ja tummatulikukat kaksi- tai monivuotisia. Tummatulikukan kodat säilyvät pitkään tanakoissa varsissa ja levittävät siemeniä runsaasti.

Varjolilja (Lilium martagon) viihtyy puolivarjoissa ja varjoisissa paikoissa. Ne leviävät voimakkaasti siemenistä. Koristeelliset kukkien jäänteet muistuttavat pientä ruukkua.

Lisätietoa talventörröttäjistä löydät Ari-Pekka Huhdan kirjasta Talventörröttäjät – Suomen luonnonvaraiset ruohot ja heinät talvella (Vastapaino).