Dorit Salutskij asuu paikassa, jonne muuttaminen on lähes mahdotonta – rämäkuntoisesta kimppakämpästä kuorittiin remontissa unelmien perheasunto
Valokuvaaja Dorit Salutskij on asunut jo kymmenen vuotta Suomenlinnassa, jonne muuttamisesta monet vain haaveilevat. Kesän väistyessä saarella vallitsee kuitenkin toisenlainen, ankeakin todellisuus - jota Dorit rakastaa.
Kun pimeä laskeutuu iltaisin Suomenlinnaan, kaikki paikat sulkevat, eikä turisteille ole enää nähtävää. Joku voisi mieltää Helsingin edustalla olevan saaren talvea ankeaksi, mutta siellä asuva valokuvaaja Dorit Salutskij, 44, näkee asian aivan toisin.
Juuri pimeän tullen Suomenlinna muuttuu talven ihmemaaksi. Kun Dorit kävelee saaren tunnetuimmalle linnoitukselle Kustaanmiekalle, on niin säkkipimeää, että tähdetkin näkyvät.
“Se hiljaisuus on taianomaista”, Dorit sanoo.
Parhaiten Suomenlinna tunnetaan turistien suosiossa olevana kesäparatiisina. Lämpiminä kuukausina lauttarannasta purkautuu 20 minuutin välein iso joukko ulkomaalaisia turisteja, kesälomailijoita ja juhlijoita. Rauhaisaa ei ole juuri missään. Talvisin tunnelma on päinvastainen. Jos ihmisiä käy, saarelle poiketaan vain päiväsaikaan.
Lue myös: Nämä yksinkertaiset ideat tekevät ihmeitä sisustukselle! Katso keinot näyttävän kodin luomiseen
Puutalokoti oli valtava kimppakämppä
Dorit on yksi pitkän linjan suomenlinnalaisista. Hän on asettunut saarelle jo vuonna 2012. Alun perin Dorit on kotoisin Turusta, Kakskerran saarelta, joten Suomenlinna on alusta asti tuntunut paikalta, jonne hän kuuluukin.
Dorit asuu pienessä puukerrostalossa, aivan Suomenlinnan sydämessä puolisonsa Ollin Horttanan ja kahden teini-ikäisen poikansa, Milon ja Eelin, kanssa. Vielä kymmenen vuotta sitten unelmien puutalokoti oli valtava kimppakämppä, jossa Doritin ystävä asui alivuokralaisena yhdessä huoneessa.
Suomenlinnaan Dorit päätyikin niin, että kyseinen ystävä houkutteli häntä katsomaan vapautunutta osaa asunnosta. Vaikka asunto oli silloin rämäkuntoinen, se ei haitannut – Dorit ihastui puutalon henkeen ja ympäristöön välittömästi.
“Tässä sijainnissa oli niin paljon kaikkea muuta, joka toi iloa. Ymmärsin myös, että tällainen koti olisi harvoin tarjolla.”
Vain harvoilla mahdollisuus muuttaa Suomenlinnaan
Suomenlinnaan muuttaminen ei ole tänä päivänä mikään helposti toteutettavissa oleva haave. Saarelle on tunkua. Suomenlinnan hoitokunnan vuokra-asuntoihin on satojen jonot, asuntoja tulee myyntiin harvakseltaan ja niiden neliöhinnat ovat pilvissä.
Dorit tarttui tilaisuuteen, ja muutti kimppakämpän puolikkaaseen silloisen puolisonsa ja kahden lapsen kanssa niin, että asunto jaettiin ystäväpariskunnan kanssa. Kuitenkin jo vuoden päästä silloinen omistaja pisti asunnon myyntiin, ja perhe oli vähällä joutua etsimään uuden kodin mantereelta.
“Olin silloin aivan rikki. Mutta sitten tapahtuikin onnekkaita käänteitä, joiden seurauksena yksi seinänaapuri osti asunnosta yhden huoneen ja toinen naapuri toisen huoneen”, Dorit kertoo.
Käytännössä asunto jaettiin niin, että Dorit pystyi ostamaan siitä 67,5 neliön osan.
Remontissa käyttöön joka ainoa neliö
Huoneenjaon ja asuntokauppojen myötä Dorit aloitti ison remonttiurakan, jossa koko asunto laitettiin lattiasta kattoon uusiksi. Remontti valmistui vuonna 2019.
“Silloin tuntui, kun olisi muuttanut uudelleen tähän asuntoon. Toki tämä koti on ihana, mutta kun ympäristö antaa lisäksi oman osansa, se merkitsee paljon.”
Remontissa otettiin kaikki mahdolliset neliöt käyttöön, luopuen tilavasta eteisestä kaappeineen, jotta siitä saatiin yksi makuuhuone lisää. Neliöitä on sen verran niukasti, että pojat jakavat yhteisen huoneen.
”Järjestely tuntuu kaikille sopivalta. Elämme sopuisasti pienessä puutalokodissamme.”
Saarielämässä piilee myös huono puoli
Nyt puutalokodissa eletään lämminhenkistä vuoroviikkoarkea. Olli käy mantereen puolella töissä, Dorit tekee suuren osan töistä saaressa. Joka toinen viikko he elävät vapaata parisuhde-elämää, kun pojat ovat isänsä luona.
Asukkaita Suomenlinnassa on noin 800. Saari on pieni kyläyhteisö. Kun kotiovelta poistuu, lähes jokainen naama on tuttu. Dorit on ystävystynyt monien paikallisten kanssa, ja naapureiden kanssa illastetaan puolin ja toisin.
Yhteisöllisyys ei kuitenkaan ole pakottava asia. Siis sellainen, että saarella asuminen velvoittaisi juoksemaan kyläjuhlilla ja pihatalkoissa. Suomenlinnaan voi Doritin mukaan myös piiloutua.
Toisaalta yhteisöllisyydessä piilee myös saarielämän huono puoli: jos jonkun kanssa ei tule toimeen, henkilöön törmää väkisinkin kaduilla. Varsinkin mantereelle liikennöivä lautta on kohtaamisten pullonkaula – niin hyvässä kuin pahassa.
Saarella solmitut ihmissuhteet kantavat silloinkin, kun sieltä on muutettu pois. Suomenlinnalaisuus on vahvasti yhdistävä asia.
Katso videolta Doritin listaamat plussat ja miinukset saarielämästä!
Juttu on julkaistu Dekossa 11/23.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Dorit Salutskij asuu paikassa, jonne muuttaminen on lähes mahdotonta – rämäkuntoisesta kimppakämpästä kuorittiin remontissa unelmien perheasunto