Maria ja Miika rakensivat uuden hirsitalon pohjalaisella tyylillä, perinteisin menetelmin: ”Moni olisi jättänyt projektin kesken, jos ei olisi niin jääräpäinen kuin me olemme”
Raahelaiset Maria ja Miika eivät ole koskaan tunteneet tarvetta muuttaa kaupunkiin. He haluavat kunnioittaa perinteitä ja elää sovussa luonnon kanssa.
Varo muurahaisia!
Polun poikki on aseteltu poikittain kaksi puurimaa ja viereen pystytetty varoituskyltti. Isäntäväki astuu tottuneesti rimojen yli, jottei yksikään muurahainen jäisi vahingossa kengän alle.
”Ne siirtävät pesää toiseen paikkaan. Ilman merkkiä niitä ei huomaa varoa”, talon emäntä Maria Honkakoski selittää.
Tässä taloudessa muurahaisilla ja muillakin hyönteisillä on yhtäläinen oikeus olemiseensa kuin ihmisilläkin.
”Luontoa kuuluu arvostaa, koska se on meille elinehto. Hyönteisilläkin on oma tehtävänsä. Ei ole meidän hommamme estää eikä väheksyä niiden tekemisiä.”
Täällä pyritään elämään sovussa luonnon kanssa. Kun leikataan ruohoa, odotetaan, että heinäsirkat ehtivät ensin alta pois, eikä metsää raivata lintujen pesimäaikaan. Kaiken lisäksi luonnonilmiöt tarjoavat isäntäparin mielestä mielenkiintoisempaa viihdettä kuin televisio konsanaan. Näitä pieniä hetkiä Maria kuvaa talteen myös Instagram-tililleen.
Maria ja hänen miehensä Miika Vanhatalo ovat ihmisiä, joiden juuret ovat syvällä maaseudulla ja jotka eivät ole koskaan tunteneet tarvetta muuttaa kaupunkiin.
Oma talo rakennettiin vain seitsemän kilometrin päähän Marian lapsuudenkodista, eikä Miikankaan kotipaikkaan kerry kilometrejä kuin kolmisenkymmentä.
Kun vanhaa taloa ei löytynyt, rakennettiin uusi perinteisesti
Maria ja Miika etsivät vanhaa taloa, mutta kun sellaista ei löytynyt, päätettiin rakentaa uusi, mutta perinteisin menetelmin. Seinät tehtiin hirrestä ja malli suunniteltiin perinteisten pohjalaistalojen mukaan ottamalla mittoja vastaavista vanhoista taloista. Materiaaleiksi valittiin vain ekologisia ja hengittäviä.
Kokonaisuudessaan rakennusaika kesti vain yksitoista kuukautta, vaikka Miika kävi samaan aikaan täyspäiväisesti töissä ja perheessä oli vauva.
”Jälkeen päin ajateltuna on hyvä asia, että tuli rakennettua uusi talo. Vanhoja pelastettavia taloja ei riitä loputtomiin, jos kaikki tekevät vain uusia pakettitaloja”, Maria tuumii.
Pariskunnalle olikin itsestään selvää, että talo tehdään kestämään. Missään ei oikaistu, vaan tarkoitus on, että esimerkiksi täyspuiset lankut ovat helppoja huoltaa ja näyttävät hyvältä vielä sittenkin, kun ne kuluvat.
”Koko rakennusajan ihmiset kyseenalaistivat tällaista rakentamistapaa voimakkaasti. Sanoivat, että ei näin enää nykyään rakenneta taloja. Moni muu olisi jo jättänyt projektin kesken, jos ei olisi niin jääräpäinen kuin me olemme”, Miika kertoo.
Perinteet eivät silti ole pariskunnalle pelkkää nostalgiaa, vaan niitä haluttiin noudattaa ennen kaikkea järkevyyden vuoksi.
”Yleensä on olemassa jokin syy, miksi asiat on tehty tietyllä tavalla jo pitkään. Jos liikaa modernisoidaan, mennään helposti huonompaan suuntaan”, Maria pohtii.
Perinteitä noudatettiin myös siinä, että talon rakenteisiin piilotettiin tuleville polville nähtäväksi rakentajien nimiä. Ylimmän hirren väliin jätettiin vanhaan tapaan kolikko.
Luonnon monimuotoisuus kunniaan
Maria ja Miika kertovat elävänsä todellisessa maalaiskuplassa. Jos maaseutu kuitenkin alkaa joskus kyllästyttää, Maria kääntää auton nokan kohti Oulua ja käy nauttimassa hyvistä kakkukahveista kaupungin kahviloissa.
”Oikeastaan haluaisin asua vieläkin syrjemmässä. Miikalla on enemmän sosiaalista verkostoa, itse kaipaan rauhaa.”
Marian suosikkiseuraa varhaisesta kevättalvesta myöhään syksyyn ovatkin kasvit. Kauniisti rajatulla kasvimaalla kasvaa maa-artisokkaa, hernettä, härkäpapua, pinaattia, pensaspapuja, porkkanaa, sipulia, punajuurta ja kukkia. Kasvihuoneesta saadaan runsaasti tomaatteja.
”Kesäkurpitsa paleltui jo kerran, kun elokuun alussa oli hallaa. Ehkä se oli rangaistus siitä, kun satuin juuri silloin olemaan Oulussa rilluttelemassa”, Maria sanoo ja nauraa.
Vieressä virtaa Pattijoki, josta nostetaan pumpulla tarvittava kasteluvesi. Joki myös lämmittää, ja kun aurinko paistaa paikalle aamusta iltaan, kasvimaalla on ihanteellinen pienilmasto sadontuottoon.
Miikan lempipuuhaa on metsänhoito. Vallalla olevan tehometsätalouden sijaan hän haluaa hoitaa metsiään isoisältään opituin menetelmin ja luontoa kunnioittaen.
”Jos olen vaikka vahingossa kaatanut puun, jossa on pesäksi sopiva kolo, se harmittaa hirveästi. Ei ole minulta pois jättää sellaiset pystyyn.”
Papan oppien mukaisesti metsää ei myöskään koskaan hakata avohakkuilla, vaan kaadetaan vain välistä pois isoimpia. Silloin metsä säilyy eläimillekin turvapaikkana ja kunnioitetaan luonnon monimuotoisuutta.
Miksi ostaa aina uutta?
Maria ja Miika kertovat kumpikin pyörineensä lapsuutensa isovanhempien jaloissa. Sivussa on opittu monenlaisia taitoja.
”Ennen säästettiin sähköä, materiaaleja, vettä ja ihan kaikkea. Emme kerää leipäpusseja siksi, että se olisi trendikästä tai olisimme oppineet sen somesta, vaan koska Aune-mummu ja Iita-mummukin tekivät aina niin”, Maria kertoo.
Marian ja Miikan arjessa sama periaate näkyy esimerkiksi siinä, että kun lämmitetään leivinuuni, samalla lämmöllä tehdään myös ruokaa. Lopputuloksena saadaan todellista jälkiuunileipää.
”Opin lapsena Aune-mummun kanssa suoristelemaan käytettyjä nauloja. Nyt käytin liiterin teossa nauloja, jotka oli nypitty edellisen asunnon katosta. Olisi meillä varaa ostaa nauloja kaupastakin, mutta en halua olla aina ostamassa uutta”, Miika kertoo.
Pariskunta haluaa opettaa oman elämäntapansa myös Ebba-tyttärelle. Jos sisällä talossa on hämähäkkejä, lapselle kerrotaan, että niistä on hyötyä, koska ne pyydystävät puuntuholaisia. Madot kannetaan parempaan paikkaan, jos niiden rauhaa on häiritty kaivamalla.
”Ebba on maalaislapsi, jota ei tarvitse erikseen usuttaa tekemään asioita. Hän on varmasti maapöpönsä saanut.”
Parhaita hetkiä ovat Miikalle ne, kun saa puuhailla rauhassa ja kiireettä. Myös valmiiksi saaminen tuottaa tyydytystä. Maria taas ei luopuisi hiljaisista illoista kasvimaalla.
”Rastaat laulavat ja on lämmin. Sellaista tunnetta ei voi saada kaupungissa.”
Lisää tunnelmia kodista Instagramista: @koskihonka
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 9/2020.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Maria ja Miika rakensivat uuden hirsitalon pohjalaisella tyylillä, perinteisin menetelmin: ”Moni olisi jättänyt projektin kesken, jos ei olisi niin jääräpäinen kuin me olemme”
Olisi ollut kiva kuulla kustannuksia, ja siis kaksistaan rakensivat? 11kk kuulostaa todella nopealta.