Päivin ja Markun 1800-luvun hirsitaloa ympäröi luonnon aarreaitta – Saarennon talon paksut seinähirret lumosivat pariskunnan heti
Pohjoisen kesän ainutlaatuisesta valosta arominsa saavat villiyrtit veivät Päivi Kaukuan mennessään. Jokirannan tuntumassa Iissä sijaitseva kotitalo pihapiireineen on aarreaitta, joka löytyi sattumalta.
Värien loisto on hypnotisoivaa. Päivi Kaukua sekoittaa muutamaan kiloon sokeria hienoksi jauhettua purppuranpunaista horsmankukkaa ja syvänvihreää horsmanlehtijauhetta. Valmiin vaaleanpunertavan sokeriseoksen hän kaataa pieniin lasipurkkeihin.
Ulkona syystuuli puhaltaa pihaan sadetta, ja pirtin lattialla Hertta-koira kääntää kylkeä. Uunissa rätisee tuli.
Päiville syksy on vihdoin rauhallista aikaa kiivaan keräilykauden jälkeen. Leivinuunin edessä orrella sekä keittiönpöydän yllä telineessä kuivuu siankärsämöä, mesiangervoa ja horsmaa. Vielä pari päivä sitten Päivi kävi keräämässä ravintoarvoltaan superruokiin verrattavat nokkosensiemenet, joista hän valmistaa sinappia. Siemeniä hän käyttää myös smoothiessa. Enää poimittavana ovat puolukat.
”Ainoa negatiivinen asia villiyrteissä ja marjoissa on niiden lyhyet keruuajat. Vaikkapa kun kuusenkerkät ovat parhaimmillaan, niitä pitäisi olla keräämässä yötä myöten.”
Suurin osa Päivin käyttämistä villiyrteistä löytyy hänen kotinsa, 1800-luvun hirsitalon, pihapiiristä. Pohjois-Pohjanmaalla, Iijoen keskellä Illinsaaressa sijaitseva paikka on aarreaitta, jonne Päivin perhe päätyi monen mutkan kautta.
Omaa tietä etsimässä vaatekauppiaasta luonnonvaratuottajaksi
Posiolta kotoisin oleva Päivi ehti pyörittää 17 vuoden ajan isänsä perustamaa vaatekauppaa Aholan Pukimoa kunnan keskustassa. Sitten kylänraitti alkoi kuihtua. Kunnan asukkaat vanhenivat ja vähenivät vähenemistään. Oli aika miettiä jotain uutta.
Päivi on nauttinut aina käsillä tekemisestä, ja hän aloitti puutarhurin opinnot Oulussa.
”Se oli yhden aikakauden loppu. Kun olin päättänyt lopettaa vaatekaupan, perheellemme nousi ajatus myös paikkakunnan vaihtamisesta.”
Päivi, Markku-puoliso ja neljä lasta muuttivat Haukiputaalle. Päivi jatkoi puutarhaopinnoista floristiopintoihin ja perusti valmistuttuaan kukkakaupan. Yrityksen saaminen jaloilleen vaati armottoman määrän työtä.
”Olin aiemmin ollut töissä kuutena päivänä viikosta. Nyt olin töissä seitsemänä päivänä viikossa, ja lapset totesivat, ettei äiti ole enää ikinä kotona.”
Muutaman vuoden yrittäjyyden jälkeen Päivi lopetti kukkakaupan ja aloitti työn liikelahjoja valmistavassa yrityksessä.
Eräänä päivänä hän kuunteli radio-ohjelmaa luonnonvaratuottajan koulutuksesta. Ala tuntui heti omalta, sillä Päivi viihtyi kasvien parissa ja hänen äitinsä oli pitänyt luontaistuotekauppaa. Päivi käytti itsekin alkoholiin uutettua siankärsämöä flunssaiseen oloon ja mesiangervosta tehtyä voidetta särkyyn. Silti opinnot avasivat uuden maailman.
”Ymmärsin, ettei tarvitse lähteä hakemaan mulperimarjoja ulkomailta, puhtaasta luonnostamme löytyy yhtä ravintorikkaita superfoodeja.”
Anu Pentikin Vaskon talo innoitti ajatukseen hirsitalosta
Kaukuat ovat asuneet monenlaisissa taloissa aina 1960-luvun omakotitalosta juuri valmistuneeseen taloon. He ovat viihtyneet kaikissa, mutta Päivin takaraivossa ehti itää pidempään haave vanhasta hirsitalosta.
Päiviin teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen Posiolla Anu Pentikin koti Vaskon talo, jonka vanhat seinähirret oli jätetty kauniisti näkyville. Sisustuksessa oli yhdistetty uutta ja vanhaa niin, että koti näytti ajattomalta.
Päivi ja Markku kävivät nykyisen kotinsa asuntonäytössä ensimmäisen kerran jo viisitoista vuotta sitten. Saarennon talon paksut seinähirret lumosivat pariskunnan heti, mutta edessä olevat remontit eivät sopineet heidän elämäntilanteeseensa.
Vuosia kului. Kuusi vuotta sitten Saarento tuli jälleen myyntiin. Edellinen omistaja oli kunnostanut pirtin ja keittiön lattiat. Jäljellä olevan remontin mittakaava tuntui siedettävältä. Ostopäätös oli helppo tehdä.
Paksujen seinähirsien lumo ei ole hälvennyt ensimmäisten vuosien aikana. Pirtin katto ulottuu korkealle. Yhä Päivi havahtuu lähes päivittäin onnen tunteeseen, että hän todella saa asua tässä talossa.
”Olen yhä vastarakastunut taloon. Olen nukkunut täällä ensimmäisestä yöstä lähtien hyvin. Minulla ei ole mihinkään ikävä.”
Laavulla parannetaan maailmaa
Päivi ja Markku sekä heidän kuopuksensa Tuure muuttivat taloon kevättalvella. Luonnontuoteyrittäjäksi jääneelle Päiville oli iloinen yllätys, että ympäristöstä löytyi kaikki, mitä hän tarvitsi tuotteisiinsa.
Päivi nimesi yrityksensä tilan mukaan Yrttiaitta Saarennoksi. Hänen valmistamissaan tuotteissa villiyrtti yhdistyy usein luonnonmarjoihin.
Villiyrtit maustavat myös pariskunnan omia ruokia. He kokkaavat usein talon sivustalla sijaitsevalla laavulla. Ruoan jälkeen on mukavaa jäädä istuskelemaan tulen ääreen, nauttimaan viiniä ja parantamaan maailmaa.
”Lähdemme kokkailemaan kalaa ja perunoita ja huomaamme, että onkin kulunut neljä-viisi tuntia. Sadan metrin päässä olisi induktioliesi, mutta jokin meitä vetää ulos.”
Nöyränä vanhan talon kynnyksellä
Muuton jälkeen pariskunta luki Panu Kailan talokirjoja ja perehtyi vanhan talon sielunelämään. Olo oli nöyrä. Talo oli ollut toistasataa vuotta pystyssä. Asioita oli tehty aiemmin oikein, eivätkä he halunneet pilata hienoa työtä.
Päivi ja Markku remontoivat keittiön sekä talon kamarit, joista tuli majapaikka pariskunnan kotona vieraileville aikuisille lapsille. Lapsista Petra ja Arla asuvat Kööpenhaminassa, Iiro Lontoossa ja Tuure Helsingissä.
Lapset vierailevat vanhempiensa uudessa kodissa mielellään ja viihtyvät siellä ystäviensä kanssa pitkiäkin aikoja.
”Kun lapset tulevat, he eivät liikahda täältä mihinkään. Meillä on käynyt valtavasti vieraita tässä talossa.”
Lue myös: Satavuotias maatila oli lähes pilattu 60-luvun remontilla – näin uusi isäntäpari pelasti hirsitalon
Kamarin Iita kummittelee
Talon tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä. Ennen vanhaan kurkihirren alle oli tapana jättää kolikko rakentamisvuodelta, mutta talon jyhkeää kurkihirttä ei kukaan voi kuvitella siirtävänsä. Kaukuat tuntevat talon historiaa tarkemmin vasta 1940-luvulta.
Vanhojen dokumenttien perusteella tuolloin tilaa myyneistä kahdesta asukkaasta toiselta ei löytynytkään papereita talon omistamisesta. Kamarissa asunut Iita ja hänen suksiseppä-miehensä häädettiin ja he jäivät puille paljaille.
Kun Päivi ja Markku saivat kamareiden remontin valmiiksi, he toivottivat Iitan tervetulleeksi jälleen taloon.
Silloin tällöin Hertta-koira tuijottaa räksyttäen autiolle pihalle ikkunasta. Iita se vain siellä pihalla kulkee.
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 10/2020.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Päivin ja Markun 1800-luvun hirsitaloa ympäröi luonnon aarreaitta – Saarennon talon paksut seinähirret lumosivat pariskunnan heti