Sisustus Tilaajille

Tarja suunnitteli perheelleen kodiksi upean huvilan, jota voisi luulla satavuotiaaksi − pihalle rakennettiin myös sauna ja huussi

Kun talotehdas ei innostunut vanhalta näyttävän talon rakentamisesta, Tarja Karhun puoliso ja isä pistivät hihat heilumaan. Vappuna tontilta kaadettiin puut ja jo lokakuussa perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiin. 

Pieteetillä kunnostettu vanha karjalaishuvila. ­Siinä ensimmäinen mielikuva, kun katselee Karhun neli­henkisen perheen taloa Joensuun Hammaslahdessa. Tällä kodilla on kuitenkin harteillaan vasta kuutisen vuotta!

Historiaa henkivän talon on suunnitellut perheen äiti, sisustus­suunnittelija Tarja Karhu, joka halusi sielultaan sopivasti vanhan oloisen kodin. Rakennusurakan toteuttivat hänen isänsä ja puolisonsa.

Tavoitteena oli tehdä perheelle peruspohjasta poikkeava talo.

Karhun perhe kotinsa kuistilla
Viihtyisän kuistin kupeessa kelpaa viettää aikaa. Rautasänky on ostettu Jaana-ystävältä.

Miten idea talosta sai alkunsa?

T: Aloin suunnitella taloa jo vuonna 2007. Kiertelin Joensuussa vanhoja omakotikortteleita ja keräsin ideoita. Tavoitteena oli luoda jyrkkäkattoinen ja tavanomaisesta perus­pohjasta poikkeava rakennus.

Kun talotehdas ei asias­ta innostunut, talonrakentajaisäni laittoi omat työnsä hetkeksi odottamaan ja aloitti urakan yhdessä Henrin kanssa.

Tarja kotinsa keittiössä
Ikean kaapistot sopivat hyvin vanhanaikaiseen tyyliin. Tarja halusi keittiöön vain sen verran kaappeja, että käytössä olevat tavarat mahtuvat. Mitään turhaa hän ei halua säilyttää. Puuhellan ja leivinuunin luukut ja renkaat ostettiin käytettynä, muurari teki niiden mittojen mukaan hellan.

Kuinka nopeasti talo valmistui?

T: Henri vietti rakennuksella jokaisen vapaahetkensä. ­Minun vastuullani olivat tytöt ja arjen pyörittäminen. Huolehdin myös materiaalien ja muun tarvittavan suunnittelemisesta.

Rakennusajan asuimme koko perhe pienessä kerrostalo­yksiössä. Se oli aika haasteellista, mutta kaikesta selviää, kun on mieluisa päämäärä. Onneksi isä on ­nopsakka käänteissään; kun puut talon tieltä kaadettiin vappuna 2014, pääsimme muuttamaan jo saman vuoden lokakuussa.

Lue myös: Pieni pala Amerikkaa! Erika ja Dag remontoivat ihanan 30-luvun talon Vaasassa

Vanha kaappi ja näkymä olohuoneeseen
Kaapin Tarja osti rakennusaikana vanhan sedän kuolinpesämyynnistä. Sen sisälle mahtuu aimo määrä käyttöesineitä, kuten tsajka-laseja ja kakkuvateja.

Miten sisätilojen tunnelma syntyi?

T: Halusin vanhan fiiliksen jatkuvan myös sisäpuolella. Bongailin 30- ja 50-luvun huviloiden seinäpintoja ja valitsin tapetteja niistä inspiroituneena. Myös seinien puolipanelointi korostaa tunnetta, että oltaisiin vanhassa talossa.

Piirtämäni ikkunat teetimme paikallisella yrityksellä, ranskalainen parveke saatiin tehtyä setäni kautta.

Suunnittelin sisätilat niin, ettei hukkaneliöitä tule. Talon jokainen soppi on käytössä. Hyvänä esimerkkinä tästä on yläkerran portaikon alle tehty vessa.

Lue myös: Kun itse tekee, niin säästää – Stina päästi mielikuvituksen valloilleen rintamamiestalossa

Oliko suunnittelija mukana talkoissa?

T: Tytöt olivat pieniä, joten ehdin osallistua vain seinien maalaamiseen. Vieläkin tuoreen maalin tuoksusta tulee hyvä fiilis, koska se muistuttaa hetkestä, jolloin talo alkoi olla valmis. Ystävä auttoi tapetoinnissa, nykyään se onnistuu sujuvasti jo itseltänikin.

Näkymä keittiöön
Maanläheinen esteetikko käyttää niityn antimia myös kattauksessa. Pöytä on tori.fistä, kaappi ja mustat tuolit vanhasta koulusta. Puuhellan ja leivinuunin luukut ja renkaat ostettiin käytettynä, muurari teki niiden mittojen mukaan hellan.

Miten sisustatte?

T&H: Mieluiten kierrätyskalusteilla, joita meillä pää­asiassa onkin. Runsaus ja värit viehättävät. Kaiken ei tarvitse ­olla niin justiinsa, ovetkin saisivat vaikka olla vähän vinksallaan. Sisustaminen on osa elämäntapaa ja kotoilua.

Tär­keää ei ole ostaa koko ajan uutta, vaan kodissa siirrellään jo olemassa olevaa tai varastosta löytyvää. Suurin osa tava­roista on kulkenut mukana jo kymmenen vuotta. Värit ja seinäpinnat saattavat uusiutua, mutta vanhat huonekalut ja valaisimet pysyvät talossa.

Tarjan työhuone
Työhuone on Tarjalle tärkeä oma tila. Kaapissa säilyvät tarvikkeet ja tilpehöörit järjestyksessä. Kaappi teetettiin vanhasta rungosta ja ikkunoista toiveiden mukaan. Kehyksissä on Ebba Masalinin koulutaulusta tehty juliste. Kattolamppu Ikeasta.

T: Käymme ystäväni Jaanan kanssa aarteenmetsästysreissuilla. Matkoilta on hauskoja muistoja, kun uju­timme rautasänkyä pieneen henkilöautoon, tai kun löysimme vanhan sedän kuolinpesämyynnistä kaikkea kivaa pikku­summalla.

Parasta on fiilis, että nyt osuttiin aarreaittaan. Joskus vielä toteutan haa­veeni road­tripistä Etelä-Suomen kirppiksille. Omilta seuduilta tekee enää harvemmin edullisia löytöjä.

Rautasänky
Romanttinen rautasänky roudattiin kotiin pienellä henkilöautolla. H&M Homen samettitäkki on saatu siskolta ja pitsipeitto Henrin edesmenneeltä mummolta. Tapetti Rustasta.

Pihasaunan löylyt ovat niin lempeät, että sisäsaunasta luovuttiin.

Millainen on sisustusfilosofianne?

T: Olen intohimoinen, joskin malttamaton käsillätekijä. Projektien pitää valmistua nopeasti. Neulon ja virkkaan, mutta en koskaan katso ohjeita, vaan kehitän tehdessä. Olen sellainen tyhjästä nyhjäisiä.

Kun näen vaikka nettikaupassa jonkun tosi hienon jutun, päässä alkaa heti raksuttaa, voisinkohan tehdä tuon itse. Sitten vaan varastoa ja työhuonetta penkomaan ja etsimään materiaaleja.

Ommellessa harrastan kikkailua. Kääntelen ja sovittelen, ­jotta saan pienen kangaspalan riittämään. Ehkä se on vähän ­itsensä haastamista samalla. Näin hiljattain nätin juuttimaton netissä. Suunnistin halpahalliin ostamaan kasan euron juuttinarukeriä ja virkkasin itse. Hyvä tuli!

En ole tekemisissäni niin pikkutarkka. Rapatessa roiskuu ja tekemisen jälki saa näkyä. Tyttöihin on tarttunut samaa henkeä. Kaikki on mahdollista – rohkeasti työkalut käteen vaan ja menoksi!

Mitä puutarha merkitsee teille?

T&H: Se on koko perheelle kesäisin kuin toinen koti. ­Meitä ei silloin paljon sisällä näe. Tontti on vanhaa pellonpohjaa, joten se oli ihanteellinen aihio puutarhan luomiselle.

Ensim­mäisenä talvena tehtiin hahmotelmia, keväällä pystytimme pyöreän paviljongin, jonka muoto toistuu eri puolella puutarhaa. Samana keväänä valmistui myös piha­sauna. Sen lempeät löylyt ovat niin mieluisat, että laitoimme sisäsaunan kokonaan pois.

Kesäkeittiö
Kesäkeittiö on ahkerassa käytössä niin pitkään kuin säät sallivat. Hämärässä tunnelmaa tuovat aurinkokennovalaisimet.

T: Muisto lapsuudenkodin huussista innosti minut suunnittelemaan sellaisen myös meille. Se on ahkerasti käy­tössä pitkälle syksyyn, vaikka lapset sitä taitavat vähän ­vierastaakin. Huussi on ekologinen ja on kätevää, kun ei tarvitse lähteä puutarhasta sisälle vessaan.

Joko seuraava projekti on tiedossa?

T: Seuraava projekti puutarhassa on pienen kasvihuoneen tekeminen vanhoista ikkunoista. Haluan lisätä hyötyviljelyä ja kesäkanatkin olisivat kivoja. Ne voisivat asua leikkimökissä, josta tytöt ovat tainneet kasvaa jo ulos.

Mikä kodissa on parasta?

T&H: Materian kerääminen tai omistaminen ei ole tär­keää. Tavoitteena on elää säästeliäästi, tulla toimeen mahdollisimman vähällä. Pienet arkiset jutut, kuten vaikka ­tulen ­sytyttäminen hellaan ja sen äärellä tunnelmointi teke­vät onnelliseksi.

Nautimme hyvästä musiikista, ­elämme tunteella ja mielikuvituksen siivittämänä. Koti on meille ­parempi kuin mikään kallis ulkomaanmatka.

Pihasauna sisältä
Pihasaunassa käydään vain makeissa löylyissä ja suunnataan sitten sisälle pesulle. H&M Homen kangassäkissä kannetaan puita saunaan.

T: Kun on itse suunnittelut ja mittaillut joka ikisen yksityiskohdan, kodista tulee tärkeä ja rakas. Kyse ei ole niinkään itse rakennuksesta tai tavarasta, vaan mitä siihen on laittanut itsestään.

Maalla asuminen on meille elinehto. Täällä on koko perheellä hyvä olla, lapsetkin saavat olla aidosti lapsia. 

Lisää kuvia Karhun perheen kodista Instagramissa: @ihmemaalla

Lue myös: Söpö torppa voi olla korjauskelvoton – katso 6 vinkkiä kaupantekoon ja mökkien hintakehitys eri maakunnissa

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 6/2021.