Hyvinvointi

Terapeutti Eevi Vuoristo pelkäsi ennen, että hänet hylätään ja että hän jää yksin – miten hän oppi taltuttamaan pelon?

Hylätyksi tulemisen pelko voi johtaa haitallisiin toimintamalleihin ihmissuhteissa. Yleisinhimillisestä tunteesta ei tarvitse päästä kokonaan eroon, mutta sen kanssa voi opetella myötätuntoista yhteiseloa.

Hylätyksi tulemisen pelko voi olla lamaannuttava ja kokonaisvaltainen kokemus. Pariterapeutti, lyhytterapeutti, kouluttaja ja kirjailija Eevi Vuoristo kertoo, miksi jotkut pelkäävät jatkuvasti tulevansa hylätyksi ja miten hän selätti oman pelkonsa.

1. Kun hylätyksi tulemisen pelko nostaa päätään, muista, että jokaista pelottaa joskus

”Hylätyksi tulemisen pelko on syvästi ihmisyyteen kuuluva tunne. Meillä on vahva tarve liittyä toisiimme. Siksi on epärealistista ajatella, että pelosta voisi päästä kokonaan eroon. Tunnetta voi kuitenkin opetella käsittelemään ja suitsimaan. Se kannattaa, sillä hallitsevana hylätyksi tulemisen pelko voi vaikuttaa monin tavoin negatiivisesti arkeen ja ihmissuhteisiin.

Pelko hylätyksi tulemisesta saattaa näkyä ylimiellyttämisenä, konfliktien välttelynä ja vaikeutena asettaa rajoja. Toisaalta se saattaa tulla esille myös läheisyyden välttelynä ja kyvyttömyytenä antautua ihmissuhteisiin. Se näyttäytyy voimakkaimpana läheisimmissä ihmissuhteissa.

Pelon taustalla on usein turvattomuuden kokemusta kiintymyssuhteissa. Kyseessä voi olla yksi turvaton kiintymyssuhde tai toistuvia pienempiä hylätyksi tulemisen kokemuksia. Näitä kokemuksia on jokaisella: esimerkiksi kun lapsi aloittaa päiväkodin, hän joutuu kohtaamaan pelon siitä, haetaanko häntä päivän päätteeksi kotiin.”

Lue myös  Jos riidat puolison kanssa toistavat aina samaa kaavaa, syy voi kummuta lapsuudesta

2. En hylkää itseäni, vaikka toinen toimisi miten tahansa

”Pelkoa hylätyksi tulemisesta voi tarkastella tunnelukkojen kautta. Tunnelukot ovat usein lapsuudessa omaksuttuja haitallisia ajattelun ja asennoitumisen tapoja. Ne syntyvät vuorovaikutustilanteissa, joissa tiettyihin tarpeisiimme ei vastata riittävällä tavalla. Perustavanlaatuisia tarpeitamme ovat muun muassa hyväksytyksi tuleminen omana itsenä, kannustuksen saaminen ja kuulluksi sekä nähdyksi tuleminen.

Ihminen, joka kärsii hylätyksi tulemisen tunnelukosta, saattaa suhtautua vuorovaikutustilanteisiin kolmella eri tavalla. Hän saattaa olla rajaton ja ylimiellyttävä ihmissuhteissa ja yrittää näin välttää hylätyksi tulemista. Ihminen voi olla myös pakenemistilassa, jolloin hän välttelee kaikin tavoin aitoa kiintymystä, jotta ei vain tulisi hylätyksi. Hyökkäysasenteella tunnelukkoon suhtautuva haluaa hylätä ennen kuin tulee itse hylätyksi.

Jos toimimme tunnelukostamme käsin, olemme taantuneita, kuin lapsen asemassa. Toipumisessa on keskeistä päästä takaisin aikuisen rooliin. Tärkeintä on, että vaikka toinen toimisi miten tahansa, en hylkää itseäni.”

Lue myös: 3 vahingollista asiaa, joita kumppanille ei pidä sanoa, kun hän kertoo, että olet loukannut häntä

3. Kuuntelen kehoni viestejä ja annan sille hoivaa ja turvaa

”Olen itse kärsinyt aiemmin voimakkaasta hylätyksi tulemisen pelosta. Pelkäsin, että minut jätetään yksin ja että minusta ei pidetä.

Kun aloitin suhteen nykyisen puolisoni kanssa, hylätyksi tulemisen pelko otti hetkittäin vallan. Eräänä aamuna mieheni oli luvannut soittaa minulle yhdeksältä. Kun kello oli 20 minuuttia yli yhdeksän eikä soittoa ollut kuulunut, panikoin. Kehoni alkoi täristä, ja mielessäni risteili kauhuskenaarioita.

Samalla minua hävetti se, että aikuisena ja järkevänä naisena, joka oli opiskellut jo yhtä ja toista ihmismielestä, reagoin tällä tavalla. Onneksi tiesin, että kyseessä on tunnelukon aktivoituminen. Ymmärsin, että sydämeni pamppailu ja kehoni tärinä ovat oireita siitä, että tapahtuma osui johonkin kipukohtaani.

Rauhoittelin itseäni sanomalla ääneen, että nyt minusta tuntuu tältä. Kerroin itselleni, ­että on ok tuntea pelkoa ja olla hätääntynyt. Lupasin, että pysyn itseni puolella.

Myöhemmin juttelin puolisoni kanssa. Selitin, miksi olin reagoinut niin vahvasti. Parhaimmillaan peloista ja haavoista puhuminen lähentää ihmisiä.

Kehon viestejä on tärkeä kuunnella. Jos kehoni tärisee, sillä on hätä. Silloin se tarvitsee hoivaa ja turvaa.”

Lue myös Anna.fi: Pelkäätkö hylätyksi tulemista? Näin hylätyksi tulemisen pelko näkyy parisuhteessa

4. En pelkää tunteitani vaan harjoittelen tunnesäätelytaitoja

”Hylätyksi tulemisen pelkoa voi hälventää opettelemalla olemaan itselleen se aikuinen, jota olisi lapsena kaivannut. Se tarkoittaa rakastavaa ja myötätuntoista suhtautumista itseä kohtaan. Harjoittelemalla voi oppia hoivaamaan sisäistä lastaan ja vastaamaan tämän tarpeisiin. Sisäinen lapsi tarkoittaa lasta, joka olemme joskus olleet – ja joka elää meissä yhä.

Aluksi voi tuntua vieraalta ajatukselta alkaa antaa itselleen sitä, mitä vaille on aiemmin jäänyt. Apua voi olla siitä, jos ajatuksiaan työstää esimerkiksi terapeutin tai turvallisen läheisen ihmisen kanssa. Suurimmat haavamme ovat usein syntyneet vuorovaikutussuhteissa, ja samoin niillä on mahdollista parantua vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Jokainen voi harjoitella tunnesäätelytaitoja. Parasta on lähteä liikkeelle nykytilanteen havainnoinnista. Miltä minusta tuntuu juuri nyt? Tunteen nimeämisen jälkeen se tunnetaan. Tunnetta ei vältellä, vaan nojataan sitä kohti. Välttely johtaa entistä suurempaan ahdistukseen.

Tunteet eivät ole vaarallisia. Ne voivat tuntua vaikeilta ja ikäviltä, mutta niitä ei tarvitse pelätä. Et ole yhtä kuin tunteesi.”

5. Täytän sisäisen lapseni tarpeita ja hylätyksi tulemisen pelko hellittää

”Minä olen saanut hylätyksi tulemisen pelkoon apua sekä terapiasta että kiintymyssuhdehaavojen työstämisestä omatoimisesti. Kun olen työstänyt kiintymyssuhdehaavojani, olen jutellut sisäiselle lapselleni ja tutustunut häneen.

Kun ymmärrän sisäisen lapseni tarpeita, voin alkaa täyttää niitä. Vaikka en ehkä lapsuudessani saanut tunnetasolla kaikkea tarvitsemaani, voin nyt tarjota itselleni sitä, mitä kaipaan.

Tunteiden, esimerkiksi hylätyksi tulemisen pelon, työstämistä voi harjoitella neljän kohdan avulla. Ensimmäinen asia on pysähtyminen tunteen äärelle. Seuraava askel on tunteen salliminen poistyöntämisen sijaan. Kolmas askel on tunteen utelias tutkiminen. Liittyykö tunteeseeni ehkä jokin kipeä muisto menneisyydestä? Neljäs askel on miettiä, mitä juuri nyt tarvitsisin. Miten voisin tukea itseäni?

Enää hylätyksi tulemisen pelkoni ei ole läsnä jatkuvasti, ei edes viikoittain. Tiedän, että jossain elämäntilanteessa se saattaa taas nostaa päätään. Tiedän myös, miten silloin tulen sen kanssa toimeen.”

Juttu julkaistu Kotiliedessä 7/23.