Hyvinvointi

Lapsuuden moka sai Johanna Koivun jännittämään esiintymistä, mutta hän opiskeli silti näyttelijäksi – miten hän selätti jännittämisen?

Lähes jokainen jännittää joskus – myös ammatikseen esiintyvät. Arkea haittaavasta liiallisesta jännittämisestä on mahdollista päästä eroon. Ja perhosista vatsanpohjassa voi oppia nauttimaan.

Kurkkua kuristaa, kädet tärisevät, poskia punottaa. Jännittäminen on tuttu tunne monelle. Karisma Coaching -esiintymiskouluttaja, mentaali­valmentaja ja näyttelijä-muusikko Johanna Koivu kertoo, miten jännitystä voi oppia hallitsemaan. Hän tietää kokemuksesta, kuinka sen voi kahlita.

Jännittäminen on luonnollinen reaktio – milloin se on liiallista?

”Jännittäminen on luonnollinen reaktio haastavassa tilanteessa. Valtaosa meistä jännittää vuorovaikutus- ja esiintymistilanteita, myös työkseen esiintyvät ihmiset.

Jännittäminen voi näkyä erilaisin kehollisin oirein. Tyypillisiä ovat sydämen sykkeen kiihtyminen, punastuminen, hikoilu, vapina ja hermostumisen tai levottomuuden tunne. Mieli voi myös täyttyä ahdistavista ajatuksista ja epäonnistumisen pelosta.

Usein ihminen alkaa pelätä jännittämistä ja sen näkymistä, ja syntyy noidankehä. Mitä enemmän tarkkailee itseään, sitä pahemmaksi oireilu yleensä muuttuu. Kahvikuppineuroosista puhutaan, kun kädet tärisevät esinettä kannateltaessa. Mitä enemmän pelkää ’kahvikupin läikkyvän’, sitä varmemmin kädet alkavat täristä.

Jännitysalttiutemme riippuu esimerkiksi hermostomme herkkäviritteisyydestä, luonteenpiirteistämme ja kokemuksistamme. Jännittäminen on liiallista silloin, kun se haittaa arkea. Sitä voi onneksi oppia hallitsemaan.”

Mistä jännittäminen kumpuaa?

”Jännittämisen taustalta löytyy usein häpeä, joka on yksi hankalimmista ja epämiellyttävimmistä tunteistamme. Se voi saada meidät puolustuskannalle tai jopa lamauttaa.

Menneet kokemuksemme muokkaavat kuvaa itsestämme. Menemme luonnostamme poispäin tilanteista, jotka olemme kokeneet uhkaaviksi tai joissa olemme menettäneet kasvomme yhteisössä. Monille on tapahtunut lapsuudessa mokaamisen tai häpeän kokemuksia, jotka ruokkivat jännittämistä. Näin kävi minullekin.

Ala-asteella koulun soittokilpailussa minulle ­tuli blackout. Silmäni näkivät nuotit, mutta sormeni eivät liikkuneet pianon koskettimilla. Kehoni lakkasi tottelemasta aivojeni käskyjä.

Häpesin mokaani vuosia. Jäin lapsena yksin tunteeni kanssa, ja pelkäsin, että sama toistuu. Aloin jännittää esiintymistä. Ihmisten eteen astuessa hengitykseni salpaantui, käteni tärisivät ja kylmä hiki nousi otsalleni.

Jännitysoireeni olivat niin ilmeisiä, että ne näkyivät ulospäin. Tästä seurasi negatiivinen kierre. Häpesin oireitani, mikä taas lisäsi jännitystäni.”

Lue myös: Jännitätkö uuden ihmisen tapaamista? Tee jännittämisestä itsellesi voimavara!

Miten jännittämisen voi selättää?

”En jäänyt jännitykseni vangiksi, vaan hakeuduin opiskelemaan näyttelijäksi Lontooseen. Opinnoista sain monia työkaluja yleisön edessä olemiseen ja oman mielen hallintaan.

Nykyään en enää jännitä esiintymisiä, vaan tunnen korkeintaan joskus perhosia vatsanpohjassa. Pystyn nauttimaan tunteesta, sillä tiedän, että hallitsen jännitykseni.

Vuosien varrella olen opiskellut erilaisia menetelmiä tanssiterapiasta psykoterapiaan ja NLP-menetelmään. Kaikki, mitä olen opiskellut, on johtanut samaan oivallukseen: keholla ja mielellä on vahva yhteys.

Kehon ja mielen yhteyttä tarkastelen usein myös valmennusasiakkaitteni kanssa. Jännityksen oireet eivät välttämättä vähene pelkästään puhumalla ja analysoimalla, sillä muistot menneistä kokemuksista säilyvät kehossa.

Kokemukseni mukaan monilla, erityisesti naisilla, jännityksen yhteydessä ääni saattaa jumittua kurkkuun. Taustalla voi olla pelkoa siitä, uskallanko ilmaista itseäni.

Jokainen voi oppia olemaan esillä ja läsnä sosiaalisissa tilanteissa omana itsenään.”

Kosketus tasapainottaa hermostoa ja auttaa jännittäjää

”Moni reagoi jännittävään tilanteeseen yli- tai alivireydellä. Hermoston tasapainottaminen on tärkeä asia jännityksen oireiden hallitsemisessa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa kehon rauhoittelua. Erilaisten kehollisten harjoitteiden avulla ihminen voi viestittää kehollensa kaiken olevan hyvin myös jännittävässä tilanteessa.

Syvään hengittäminen viestittää stressinhallinnassa tärkeässä roolissa olevalle vagushermolle, että olen turvassa.

Vagushermoa voi aktivoida uloshengityksen pidentämisellä tai niin sanotulla laatikkohengitysharjoituksella, jossa hengitetään sisään, pidätetään hengitystä ja päästetään ilmat ulos. Syvään hengittämällä saadaan nopeasti laskettua kehon ylivireyttä ja luotua turvan tunnetta.

Myös kosketus tasapainottaa hermostoa. Laita kädet ristiin ympärillesi ja halaa itseäsi. Keskity samalla uloshengityksen pidentämiseen. Voit myös heijata itseäsi rauhallisesti puolelta toiselle.”

Lue myös Anna.fi: Esiintymisjännityksestä kärsinyt Viivi Pumpanen: ”Olen itse asiassa aika ujo”

Jännittämisestä ei tarvitse yrittää päästä kokonaan eroon

”Jännityksestä ei tarvitse, eikä välttämättä voikaan, päästä kokonaan eroon. Hyvä tavoite on saada jännitys hallintaan niin, ettei se haittaa elämää. Jännityksen ei pitäisi viedä mielenrauhaa, eikä estää tekemästä niitä asioita, joita haluaisi.

Omaa mieltään tutkimalla ja erilaisten harjoitusten avulla jännitys on mahdollista saada hallintaan niin, että aiemmin ahdistusta herättäneet tilanteet muuttuvat siedettäviksi – tai jopa miellyttäviksi.

On myös hyvä muistaa, että pelko on oikeasti tärkeä juttu. Evoluution näkökulmasta pelko on säilyttänyt ­ihmisen hengissä. Jännittävässä tilanteessa ihmisen mieli saattaa reagoida kuin pimeässä voisi oikeasti hyökätä kimppuumme leijona.

Esimerkiksi puheen pitäminen saattaa aiheuttaa paniikin, ja keho valmistautuu kohtaamaan ’villieläimen’, vaikka järjellä tiedostamme, että mitään vaaraa ei oikeasti ole.

Jokainen voi tehdä jotain jännitykselle joko itsekseen harjoittelemalla tai ammattilaisen avustuksella. Tavoite voi olla vaikkapa se, että uskaltaa moikata kaupan kassaa tai esiintyä tuhannen ihmisen edessä. Jännityksen ei kannata antaa pilata elämää.”

Lue myös Seura.fi: Hypnoosi auttoi jännitykseen – Hypnoterapia selkeytti Samin mielen ja toi itsevarmuutta

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 19/23.