Kuorolaulu tekee tutkitusti hyvää aivoille ja yhteenkuuluvuudelle – näin harrastajat kuvailevat: "Kehomme ja äänemme resonoivat yhteen"
Helsinkiläiskuorolle harrastus on muutakin kuin laulamisen riemua. Kuoro on porukkaan kuulumista, kokemusten purkamista ja yhdessä soimista. Kuorolaulu on tutkitusti hyvää aivojumppaa ja sosiaalista liimaa.
Kirkkosali alkaa täyttyä naisista. Päällystakit viskataan tuolien selkänojille. Puheenporina yltyy. Kuoro kerääntyy yhteen. Tuolta näyttää saapuvan yksi mieskin.
”Vasta aikuisena olen havahtunut siihen, mitä oikeasti haluan harrastaa”, Jari Lotila, 61, sanoo alkajaisiksi.
Hänen lajinsa on kuorolaulu, kuten kaikkien, jotka kokoontuvat Helsingin Myllypuron kirkkoon hämärtyvässä torstai-illassa.
Torstai on aina hyvä päivä, koska se on kuoropäivä, yksi heistä sanoo.
Kuorolaulu on suosittu harrastus: Suomessa on arviolta 3 500 kuoroa
Duft Punkin kappale Get Lucky pärähtää soimaan. Kuorolaiset nostavat kätensä ilmaan ja pyörittävät hartioitaan. Kuoronjohtaja Henna Dolk Viksten muistuttaa myös lantiosta. Hän tanssahtelee muiden edessä. Näin Hyvänmielenkuoro Helsingin Helmen kehot alkavat lämmetä.
Seuraavaksi sihistään, suhistaan ja lauletaan improvisoiden vokaaleja Jon Henrik Fjällgrenin Daniel’s Joik -kappaleen päälle. Se tehdään silmät kiinni. Yksi eläytyy meditatiiviseen joikuun voimakkaammin kuin toinen. Jollakin jopa silmäkulmat kostuvat.
Kohta päästään harjoittelemaan joululauluja, kunhan pianisti Leena Piira asettuu flyygelin ääreen.
Nämä naiset sekä Jari kuuluvat kuorolaulajien isoon joukkoon. Jopa viisi prosenttia suomalaisista laulaa kuorossa, kuka naiskuorossa, mieskuorossa, sekakuorossa, kamarikuorossa, kirkkokuorossa tai lapsikuorossa. Laulutaidottomillekin on nykyisin kuoronsa.
Sulasoliin eli Suomen Laulajain ja Soittajain Liittoon kuuluu noin 300 kuoroja ylläpitävää yhdistystä, mutta kaikkiaan kuoroja arvioidaan olevan Suomessa noin 3 500.
Ihmiset laulavat yhdessä, koska se on ihanaa. Tai kuten Jari kiteyttää:
”Tulee niin elinvoimainen olo. Tunnen itseni 20 vuotta nuoremmaksi harjoituksista lähtiessäni.
Tutkijatohtori Eeva Siljamäki Jyväskylän yliopistosta tietää, että kuorolaulun positiivinen voima kiteytyy paljon tällaiseen yhdessä tekemiseen.
”Se, että yhtenä instrumenttina työstetään asioita, vaikuttaa sekä psyykkisesti että fyysisesti. Laulu tekee hyvää sydämen sykkeelle, tahdistaa hengitystä ja lievittää stressiä.”
Kun kuoro onnistuu esiintyessään, voidaan saavuttaa flow-tila, jossa kaikki sujuu vaivattomasti.
Lue myös: Kansakoulussa laulettiin ahkerasti
Jos ei ole kokemusta stemmalaulusta, voi laulaa vain melodiaa
Henna Dolk Vikstenin kuusi vuotta sitten perustamaan Helmi-kuoroon saavat tulla kaikki laulunkaipuiset, eikä pääsykokeita pidetä. Edes nuotteja ei tarvitse osata lukea, koska Henna lähettää sovittamansa kappaleet kuorolaisille videoina.
”Jos ei ole stemmalaulukokemusta, voi halutessaan laulaa vain melodiaa. Kun kuorossa on lähes sata laulajaa, ympärillä on tukea kokeneista laulajista, vaikka uusi tulija olisi aluksi ihan pihalla. Varmasti pääsee mukaan.”
Henna satsaa kannustavan tunnelman luomiseen. Usean kuoron johtajana hän on nähnyt, että monesti kuoroon tulijalla on vankka käsitys siitä, ettei hän osaa laulaa. Monen ajatus pohjaa kokemuksiin koululaulusta.
”Mutta kun laulaa hyväksyvässä ilmapiirissä yhdessä muiden kanssa, yhtäkkiä osaakin. Ihmisestä vapautuu siinä jotain sellaista, mistä hänellä ei ole ollut tietoa.”
Tutkija Siljamäki sanoo, että paljon on kiinni juuri kuoronjohtajasta: kannustaako hän laulajia kilpailemaan keskenään vai tukemaan toisiaan.
Kuoro on yhteisö, joka pitäisi tutkijan mielestä saada myös vankiloihin
Siljamäki on tutkinut kuorolaulun vaikutuksia muun muassa sosiaalisesta jännityksestä kärsiville. Kuoro helpottaa jännitystä, koska laulaja voi tukeutua toisiin laulajiin ja saada lisää itsevarmuutta.
”Laulu on instrumenttina hyvin henkilökohtainen, koska äänensä kautta kukin tuo julki myös minäänsä. Jokainen osaa laulaa, kun uskoo itseensä ja lähtee tuottamaan ääntä.”
Tutkija toivookin, että kuorolaulu otettaisiin osaksi vaikkapa mielenterveyspalveluja tai perustettaisiin kuoroja vankiloihin.
”Kuorolaulu on voimavara, jota ei osata vielä riittävästi hyödyntää. Eikös työpaikoillakin voitaisi pitää laulutauko kesken päivän”, hän kysyy.
Kuoronjohtaja Henna ajattelee, että kuorolaulussa matkataan laulun juurille. Kuorotoiminta alkoi Suomessa nykyisessä muodossaan 1800-luvulla, mutta hän uskoo yhdessä laulamisen ulottuvan kauemmas.
”Aikojen alusta asti ihmiset ovat kokoontuneet yhteen laulamaan, eikä siinä ole mietitty, kuka osaa ja kuka ei. Laulamalla on kerrottu tarinoita, jokainen omalla äänellään.”
Helsinkiläinen kuoro tykkää voimabiiseistä
Helmeläiset laulavat pääasiassa kevyempää musiikkia, josta Henna on tehnyt kuorosovitukset. Usein musiikki on hyvin tunteikasta, koska sellaisesta kaikki tykkäävät.
Todellisia toivebiisejä ovat Jonna Tervomaan Tikapuut ja Minä toivon, Juha Tapion Rakastettu tai Jenni Vartiaisen Tule meille jouluksi sekä J. Karjalaisen Meripihkahuone.
”Rakastettu oli kuoron alkuaikoina meidän nimikkobiisi. Se on niin kaunis ja herkkä.”
Vaativille kuoroteoksille, tiukan tavoitteelliselle harjoittelulle sekä kuorokilpailuihin osallistumiselle on Hennan mukaan suomalaisissa kuoroissa paikkansa, mutta Hyvänmielenkuorossa on tärkeintä, että ihmiset saavat kokea yhdessä laulamisen voiman ja olla musiikin kautta kosketuksissa itseensä.
Jos päivä tarjoilijana on ollut raskas, kuoroharkat virkistävät Miiaa
Melodiaa laulavalle Miia Sirolalle, 49, kuoro on niin tärkeä, että hän on ilmoittanut työpaikassaan ravintolassa, ettei ota vuoroja torstai-illoiksi. Hänelle laulaminen on hengen ravintoa, joka kohottaa arjen yläpuolelle. Jos päivä tarjoilijan työssä on ollut raskas, harkkojen jälkeen helpottaa.
”Kun lähden harjoituksista, askel on kevyempi ja on helpompi hengittää. Niin tapahtuu aivan joka kerta.”
Miia lähti kuoroon neljä vuotta sitten, vaikka on laulanut omaksi ilokseen koko ikänsä. Nykyisin hän osaa palleahengitykset ja muut laulun tekniikat ja esiintyy Helmen kanssa milloin kirkoissa, milloin Kuorojen kierros-tapahtumassa Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä. Ovatpa he vetäisseet Finlandia-hymninkin jääkiekkoturnauksessa avauksessa.
Nykyisin kuorolaisuus on tärkeä osa Miian identiteettiä.
”Aina kun tarjoutuu mahdollisuus, kerron ihmisille, että laulan kuorossa. Olen niin ylpeä siitä, että olen osa tämmöistä porukkaa. Isänikin on laulanut kuorossa 50 vuotta.”
Kuoro yhdistää – kun laulaa joka viikko toisen vieressä, tulee väkisinkin läheiseksi
Helmen alkutaipaleelta lähtien sopraanona laulaneelle Minna Suoniemelle, 51, kuoro on yksi elämänsä tärkeimpiä asioita. Toisen ihmisen vieressä laulamisella on ihmeellinen vaikutus.
”Kun laulaa joka viikko tiettyjen ihmisten vieressä, alkaa tuntea suurta läheisyyttä. Laulaessa kehomme ja äänemme resonoivat yhteen. Nyt me sopraanot olemme jo oppineet tuntemaan ja tapaamme joskus muutenkin”, kuvataiteilijana ja lehtorina työskentelevä Minna sanoo.
Koko kuoron voimiin vietetään pikkujoulut ja pidetään kevätpiknikit.
Kuoron ohjelmisto on Minnan mieleen. Korona-aikana hän kokeili kuoroa, jossa oli ”keskiaikavibaa”, mutta se ei ollut hänen juttunsa.
”Tykkään voimaballadeista, jotka käyvät tunteisiin. Tärkeä on ollut esimerkiksi Behmin Hei rakas. Itselläni on pitkä parisuhde, mutta kappaletta laulaessaan voi muistella myös nuoruuttaan. Aikana, jolloin kuorossa tapahtui raskaita asioita, lauloimme Jonna Tervomaan Tikapuita, ja siitä tuli meille tärkeä biisi.”
Koska Minna on harrastanut niin pitkään, hän ei malttaisi keskittyä alkulämpöihin ja äänenavauksiin. Harjoituksissa pitäisi päästä pian tosi toimiin. ”Lauletaan jo!”
Lue myös Seura.fi: Kuoronjohtaja kutoo taikaverkkoja
Kuoronjohtajan oppi kuorolaisille: ”Moka on lahja”
”Jee! Siis täähän menee jo hyvin”, Henna huikkaa, kun kuoro on laulanut kertaalleen Taivas sylissämme -kappaleen. Sitten siirrytäänkin jo treenaamaan kappaletta Joulun kanssas jaan.
”Valkoinen maa, lunta sataa, tässä mä seison, takki auki taas”, noin kuusikymmenpäinen joukko kajauttaa kirkkosalin katon korkeuksiin ja Henna eläytyy johtaessaan vahvasti.
”Joo, rupeeks tuntumaan, että tää on ihan mahdollista laulaa”, hän kyselee. Kuorossa nyökkäillään.
Kun Henna sekoilee ohjeissaan, hän nauraa itselleen ja kuorolaisetkin hörähtävät. Hennalla on motto: moka on lahja.
”Mitään pahaa ei tapahdu, eikä maailma kaadu jos välillä vähän mokaa. Keikoillamme tunnelma usein vapautuu, jos vähän mokailen. Sitten laulu sujuu taas entistä paremmin.”
Opettajana työskentelevä Tiina Aalto, 37, tulee usein kiireellä harjoituksiin ja nauttii harjoitusten rauhallisesta tunnelmasta. Jos tullessa vaivaa päänsärky, se on pian poissa.
”Henna on aidosti läsnä ja täysillä oma itsenä. Vaatii tunneälykkyyttä ja monenlaisia taitoja, että pystyy hallitsemaan tällaista määrää laulajia.”
Tiina nauttii myös kehittymisestä laulajana. Siitä syntyy valtava riemu, kun aluksi vaikea stemma alkaa sujua niin, että sen osaisi vaikka unissaan.
Vaikka kuoronjohtajalla on paljon vastuullaan, Hennaa ei väsytä.
”Olenhan joka viikko eri kuorojeni treeneissä tuntitolkulla värähtelevien äänien hoidettavana.”
Tutkijan viesti: Laulaminen parantaa kognitiivisia taitoja
Väitöskirjatutkija Emmi Pentikäinen Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä vahvistaa, että kuorossa laulaminen on aivoille monipuolista toimintaa, sillä yhdessä laulaessaan pitää havainnoida ympäriltä tulevia ääniä, säädellä omaa äänentuottoaan ja oppia sekä muistaa laulujen sanat ja melodiat.
Kun kaksi vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa keskityttiin kuorolaulun vaikutuksiin yli 60-vuotiaille, havaittiin kuorossa laulavien olevan kielellisesti sujuvampia kuin niiden, jotka eivät sitä harrastaneet.
Heidän kognitiiviset taitonsa olivat siis paremmat. Lisäksi he kokivat myös muita voimakkaampaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Laulaminen helpotti, kun puoliso kuoli
Altoissa laulava Elina Helimäki, 71, eläytyy silmät kiinni Helmen harjoituksissa. Hän myöntää itsekin, että laulaminen vie hurmioon.
Kotona hän soittaa pianoa, laulaa ja tietää, miten hyvää voimistelua musiikki on aivoille. Kun hänen miehensä sairasti monta vuotta aivosyöpää, he lauloivat yhdessä duettoja.
”Näin miten laulaminen virkisti häntä.”
Kun puoliso kuoli, Elina lauloi lähes kaksi vuotta surusta ja menetyksestä. Se auttoi hänet ylös murheesta. Tänä syksynä hän liittyi Helmeen.
”Täällä saan olla osa isoa soitinta.”
Harjoituksissa tunteet ovat pinnassa, usein itketään ja nauretaankin.
”Liikutun, kun näen, miten hyvää laulaminen kuorolaisille tekee ja miten upeasti he jonkun biisin vetävät”, Henna sanoo.
Esiintyessä koetaan koskettavia hetkiä, kuten vaikka silloin, kun kuoro laulaa palvelutalossa ja vanhukset yhtyvät lauluun.
”En melkein meinaa kestää, kun papat laulavat vapajavalla äänellään Jouluyö juhlayötä ja muistelevat lapsuutensa jouluja.”
Helmeläiset ovat esiintyneet pienellä kokoonpanolla myös kuorossa laulaneen hautajaisissa.
”Hän kävi harjoituksissamme aivan viimeiseen asti, vaikka oli jo huonossa kunnossa. Kun esiinnyimme hänen hautajaisissaan, neuvoin kuorolaisia katsomaan omaisten sijaan vain minua, ettemme romahda.”
Kuorolaiset ovat sitoutuneita harrastukseensa
Henna kiittelee kuorolaisten sitoutumista.
”Kun yksi kuorolainen oli muuttamassa toiseen kaupunkiin, hän sanoi, että kaikista vaikeinta on luopua kuorosta.”
Tunnin harjoitukset lähestyvät loppuaan. Lopuksi Henna ehdottaa, että kuoro laulaisi vielä Rauhaa-kappaleen, johon hän itse tehnyt sanat. Nyt se on erityisen ajankohtainen.
Rauhaa, rauhaa, laulan sulle rauhaa. Rakkautta taivaan ja voimaa maan teille mä laulan ja itse saan.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 25/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kuorolaulu tekee tutkitusti hyvää aivoille ja yhteenkuuluvuudelle – näin harrastajat kuvailevat: "Kehomme ja äänemme resonoivat yhteen"