Hyvinvointi

Lopeta suorittaminen! Liika tehokkuus voi sairastuttaa – psykologi neuvoo, miten opit hidastamaan

Hidastaminen on hyvinvointiteko. Kun turhasta suorittamisesta päästää irti, elämänlaatu paranee, arki muuttuu merkityksellisemmäksi ja ihminen huomaa ohi kiitävät onnenhetket.

Työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Hanna Lemmetyinen kertoo, miksi monet on kasvatettu olemaan tehokkaita ja mitä liiallisesta suorittamisesta voi seurata. Hanna itse hidastelee arkisessa puuhailussa.

1. Tehokkuutta on meillä aina arvostettu

”Tehokkuutta on arvostettu ja arvostetaan yhä. Tehokkuutta ihannoiva ’vie mennessäs, tuo tullessas’ -hokema on monelle tuttu oppi jo lapsuudesta, minullekin.

Olen syntynyt vuonna 1960, vain vähän aikaa sodan päättymisen jälkeen. On ymmärrettävää, että lapsuudessani korostettiin tehokkuutta. Miehet olivat kokeneet kovia rintamalla ja arjen sujuminen oli ollut pitkälti naisten varassa. Selvitäkseen hengissä oli pakko olla aikaansaava. Lapselle on saattanut tulla kokemus, että aikuiselle ei saa olla vaivaksi, olihan heillä niin paljon työtä tehtävänä.

Tehokkuuden arvostus ei kuitenkaan ole menneiden vuosikymmenten ilmiö. Nykyajan työelämä on täynnä suorituspaineita ja tekemisen mittaamista.

Tehokkuuden arvostus näkyy myös koulussa ja harrastuksissa. Lasten harrastukset saattavat vaikuttaa koko perheen ajankäyttöön. On oltava tehokas, jotta saa ateriat valmiiksi, ja jotta vanhemmat ehtivät kuljettaa yhden lapsen jalkapallotreeneihin ja toisen soittotunnille.”

Lue myös: Tämän uupumus opetti: Ihminen voi väsyä, vaikka viihtyisi työssään

2. Hellitä hetkeksi: hiihtele hiihtolenkin sijaan

”Työterveyspsykologina tapaan usein ihmisiä, jotka ovat uupuneita liiallisesta suorittamisesta. Vakava uupuminen on iso terveysriski ja ongelma työkyvylle. Pahimmassa tapauksessa uupunut joutuu olemaan pitkiä aikoja pois työelämästä tai vaihtamaan alaa. Uupuminen myös madaltaa kynnystä sairastua uudelleen liiallisesta suorittamisesta.

Monet asiakkaani elävät hyvin terveellisesti. He syövät ravitsevasti ja harrastavat liikuntaa. Jotkut päätyvät suorittamaan terveellisiä elintapoja.

Ehdotan usein, että mitä jos menisit hiihtolenkin sijaan ’hiihtelemään’. Kyseessä ei olisikaan suoritus, jossa lasketaan sykettä ja kilometrejä, vaan nautinto oman kehon liikkeestä ja luonnossa olemisesta. Urheilukellon sijaan voisi katsella kauniita maisemia.

Hidastaminen on hyvinvointiteko. Kun stressi laskee ja hengitys tasaantuu, alkaa voida paremmin. Rentoutuneena pystyy nauttimaan arjen hetkistä ja tuntea elävänsä vahvemmin. Silloin huomaa ohi kiitävät onnenhetket ja pystyy olemaan läsnä ihmissuhteissa. Hidastaminen lisää myös luovuutta ja merkityksellisyyden kokemusta.

Ihmisen keho ja mieli on tehty vaihtelevuuteen. Stressi ja rasitus tekevät keholle hyvää – mutta vain lyhytaikaisina hetkinä.”

Lue myös: Annukka, 30, uupui ja sairastui fibromyalgiaan – muutti lempeämmän elämän perässä mökkiin, johon ei tule edes juoksevaa vettä

3. Mindfulnessia voi harjoitella vaikka tiskatessa

”Jokainen voi opetella hidastamaan. Se ei ole koskaan liian myöhäistä. Jos on tottunut liialliseen suorittamiseen, kannattaa aluksi pysähtyä kysymään itseltään, mitä sillä tavoittelee. Tuoko tehokkuus elämääni enemmän hyvää vai huonoa?

Hellittämistä voi harjoitella pienin askelin. Helpointa on aloittaa arjen askareista. Kokeile seuraavalla kerralla pihatöitä tehdessäsi pitää pidempi kahvitauko. Haravoi hieman hitaammin. Pysähdy havainnoimaan ympäristöäsi: kuule lintujen laulu ja tunne auringonsäde ihollasi.

Tiskaamisesta saa loistavan mindfulness-harjoituksen. Pyri olemaan läsnä ja keskity jokaiseen työvaiheeseen. Koe veden lämpö käsissäsi ja tunnustele, onko lautasen pinta tullut liukkaan puhtaaksi. Älä tavoittele nopeaa tehtävän suorittamista, vaan nautiskele prosessista.

Isäni lapsuudenkodissa oli tapana viettää hämäränhyssyä. Kun työpäivän jälkeen alkoi hämärtää, ei heti sytytetty valoa, vaan istuttiin hetki ja oltiin vaan. Tämä olisi hyvinvointia lisäävä käytäntö myös nykyaikaan.”

4. Pakonomainen suorittaja on vaarassa sairastua

”Tehokkuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa, päinvastoin. Ahkeruus ja kouluttautuminen ovat mahdollistaneet sosiaalista nousua.

Olisi kuitenkin tärkeää, että ihmisen psyykkisessä ’ohjelmavalikossa’ olisi useanlaisia toimintamalleja. Jos on tulossa viikonloppuvieraita, on hienoa, että pystyy organisoimaan tehokkaasti kodin siivouksen ja kauppareissun ostokset. On myös monia tilanteita, joissa on etu ottaa rennosti.

Joskus pakonomaisen suorittamisen takana on lapsuuden kokemukset. Ihminen on voinut kasvaa ajatukseen, että hän on arvokas vain ollessaan tehokas. Silloin hyväksytyksi tulemisen kokemusta hakee aikuisenakin jatkuvalla tehokkuudella.

Pitkittyessään alituinen tehokkuuden tavoittelu tuottaa stressiä ja pahimmillaan se voi sairastuttaa. Liiallisesta suorittamisesta voi seurata ahdistusta, masennusta, unihäiriöitä ja erilaisia fyysisiä oireita.

Jos tehokkuuden tavoitteet ovat asetettu kovin korkealle, ei niitä pysty koskaan tavoittamaan. Tämä pitää yllä pettymyksen kierrettä.”

Lue myös Anna.fi: Pelkkä lepo ei takaa palautumista ja pidä uupumusta loitolla

5. Suosittelen oleskelua, ei vain aikaansaamista

”Tehokkuusajattelu on tuttua minullekin. Vastalääkkeeni liialliselle suorittamiselle on fokusoimaton puuhailu kotosalla. Se on pikemminkin oleskelua kuin aikaansaamista.

Olenpa sitten kotitöiden parissa tai kuopsuttamassa pihalla puutarhaani, pyrin ottamaan rennosti. Puuhailu tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse saada kaikkea valmiiksi tai suorittaa askareitani loppuun.

Matkalla ripustamaan pyykkejä kuivumaan saatan huomata, että viherkasvissani on ruskeita lehtiä, nypin ne pois ja haen ehkä kastelukannun. Vähän ajan päästä huomaan, että pyykit odottavat edelleen korissa lattialla – eikä se haittaa ollenkaan.

Hidastamalla arjesta tulee rentoa puuhailua, joka on parhaimmillaan nautinnollista hetkessä viipyilemistä. Se on hyvää vastapainoa työelämän vaatimuksille.

Toinen tärkeä lääke liialliseen tehokkuuteen minulle on luonto. Tutkimusten mukaan luonnossa oleilu rauhoittaa mieltä ja elimistöä. Tykkään pakata eväät ja mennä metsään retkelle.

Toki metsässä saa polkujuosta ja seurata sykettä. Kannattaa kuitenkin vaalia myös hetkiä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään.”