Suhteet

Etkö ymmärrä lapsesi puolisoa? Terapeutti kertoo, mistä kitka voi johtua ja miten suhdetta voi parantaa

Lukuisat syyt voivat johtaa siihen, että sinusta tuntuu siltä, kuin olisit vävysi tai miniäsi kanssa eri planeetoilta. Huojentava uutinen: lapsen puolisosta ei ole pakko pitää, neutraali suhtautuminen riittää.

Väestöliiton sukupolvien sopu -hankkeen vastuuasiantuntija ja pariterapeutti Minna Oulasmaa kertoo, mistä voi johtua, ettei ymmärrä oman lapsensa puolisoa.

1. Ymmärtäminen voi tuntua vaikealta, jos toinen on superpuhelias ja toinen vetäytyjä

”Törmään työssäni alati siihen, että vanhemman ja lapsen puolison suhteessa on haasteita. Yleisimmin kitkaa esiintyy anopin ja miniän välillä. Törmäyskurssille ajauduttuaan ihmiset saattavat kipuilla monista eri asioista. Joskus välit tulehtuvat niin pahasti, että vanhemman ja lapsen puolison suhde katkeaa kokonaan.

Syyt ymmärtämättömyyden tunteen taustalla ovat myös monenlaisia. Sitä voivat aiheuttaa esimerkiksi persoonaerot. Jos anoppi on superpuhelias ja miniä hiljaisempi vetäytyjä, saattavat molemmat kummeksua toisen käytöstä.

Ihmiset ovat myös toistensa seurassa eri intensiteetillä ja tottuneet eri tavoin yhteisöllisyyteen. Jos toinen tulee jatkuvaa yhteydenpitoa rakastavasta ja toinen omaa rauhaa kunnioittavasta suvusta, toisen käytös voi tuntua loukkaavalta ihan vain siksi, että se on erilaista.

Myös arvomaailma, koulutustausta ja kiinnostuksenkohteet voivat olla niin kaukana toisistaan, että toista tuntuu vaikealta ymmärtää, vaikka siihen olisi tahtoa.”

Lue myös: Miksi miniän ja anopin suhde on niin vaikea? Psykoterapeutti selittää

2. Kateus voi aiheuttaa kitkaa

”Ymmärtämättömyyden taustalla voi olla myös asia, jota kukaan ei mielellään itselleen myönnä: kateus. Oman ikääntymisensä kanssa kipuileva anoppi voi kadehtia nuorta ja kaunista miniäänsä.

Vanhempi voi myös kadehtia lastaan, joka saa elää jotain sellaista, josta kokee itse jääneensä paitsi. Kateus on raadollinen tunne, jonka usein mieluummin kätkemme kuin edes itsellemme tunnustamme.

Joskus käy myös niin, että vanhemman ja lapsen erilleen kasvaminen on jäänyt kesken. Liian suojeleva isä saattaa pitää tytärtään silmäteränään vielä aikuisenakin tai äidillä voi olla vaikeuksia päästää irti lapsestaan. Myös tällaiset syyt voivat aiheuttaa tunteen, ettei ymmärrä lapsensa puolisoa.

Kitkaa väleihin tuo myös se, jos on salaa toivonut lapsellensa erilaista kumppania. Termit unelmavävy tai -miniä lienevät tuttuja jokaiselle. Joskus vanhempi voi myös ihan ääneen haikailla lapsen entisen kumppanin perään. Tämä ei edesauta yhteisymmärryksen syntymistä.

Muista, että lapsesi elää itseään, ei sinua varten. Toisen elämää ei voi käsikirjoittaa.”

3.Loukkaantumiset kasaantuvat, jos välejä ei selvitetä riidan jälkeen

”Ymmärtämättömyys näkyy arkisissa kohtaamisissa. Koska me suomalaiset emme ole erityisen suorapuheinen kansa, ymmärtämättömyys käy usein ilmi rivien välistä. Se voi olla esimerkiksi piikittelyä tai naljailua.

Jos välejä ei selvitetä tuoreeltaan ristiriidan hetkellä, loukkaantumiset pääsevät kasaantumaan ja kärpäsestä tulee helposti härkänen. Etenkin jos molemmat tahoillansa kokevat ymmärtämättömyyttä, toiselle ollaan tavallistakin herkempiä. Harmittomaksi tarkoitettu virke saatetaan tulkita loukkaavaksi.

Olisi parempi putsata pöytä ja oikoa väärinkäsitykset tuoreeltaan, sillä pahimmillaan vanhemman ja vävyn tai miniän suhde voi mennä umpisolmuun. Mukaan usein ajautuu myös oma lapsi, joka joutuu sitten valitsemaan puolensa.

Ikävimmässä tapauksessa vaarana on se, että myös suhde omaan lapseen katkeaa. Välirikko vanhemman ja lapsen välillä on aina hyvin stressaavaa kaikille osapuolille.

Vaikka suhteet eivät kokonaan katkeaisi, ymmärtämättömyys lapsen puolisoa kohtaan saattaa johtaa siihen, että lapsi alkaa viettää enemmän aikaa puolisonsa vanhempien luona.”

Lue myös: Mitä anoppi voi tehdä, jos vävy on vätys? Asiantuntija antaa vinkkinsä

4. Muista: Neutraali suhtautuminen riittää

”Lapsesi valitsee puolisonsa itselleen, ei sinulle. Vanhempien tehtävä on hyväksyä valinta. Eri asia tietysti on, jos on huolissaan lapsensa parisuhteen turvallisuudesta. Tällöin on parasta puhua lapsen kanssa kahden kesken. Muussa tapauksessa vanhemman tehtävä ei ole puuttua kumppanin valintaan.

Jos tunnistaa itsessään ymmärtämättömyyttä ja kenties negatiivisia tunteita lapsen puolisoa kohtaan, kannattaa katse kääntää peiliin. Kysy itseltäsi, mistähän nämä ajatukseni voisivat johtua. Kun toinen ihminen herättää vaikeita tunteita, parasta mitä voi tehdä, on keskittyä tunnustelemaan omaa mielenmaisemaansa. Toista ei voi muuttaa, ainoastaan omaa suhtautumistaan voi.

Itselleen tulee olla armollinen: toisen ymmärtämiseen ei tarvitse koskaan pyrkiä väkisin, eikä toisesta tarvitse edes pitää. Riittää, että lapsen puolison hyväksyy ja että häneen pyrkii suhtautumaan neutraalisti. Se tarkoittaa sitä, että kohtelee toista asiallisesti ja mukavasti – ja että toimii näin myös puhuessaan hänestä muille silloin, kun hän ei ole läsnä.”

Lue myös Anna.fi: 8 merkkiä, jotka paljastavat, että sinulla on ihana anoppi

5. Jos kotikonstit eivät riitä, kannattaa hakea ammattiapua

”Kun pyrkii suhtautumaan toiseen neutraalisti, eikä vaadi itseltään liikoja, välit lapsen puolison kanssa voivat parantua.

Saattaakin käydä niin, että alkaa pikkuhiljaa ymmärtää toista, ehkä jopa pitää hänestä. Voi huomata, että on kenties tuottanut aiemmin omalla käytöksellään kireyttä suhteeseen.

Jos kotikonstit eivät riitä, on hyvä hakea ammattiapua. Ulkopuolisen kanssa jutellessa tilanteeseen voi aueta uusia näkökulmia. Väestöliitossa meillä on palvelu, jossa voi keskustella tämän tyyppisistä asioista ammattilaisen kanssa viisi kertaa vuodessa maksutta.

Meillä on puolisoni kanssa yhteensä viisi aikuista lasta, joista jokaisella on vakiintuneet parisuhteet. Tapaamme säännöllisesti isolla porukalla yhteisissä peli-illoissa meidän kotonamme. Minulla on myös kuudesluokkalainen lapsenlapsi. Kaikkien kanssa on lämpimät välit, mistä olen syvästi kiitollinen.

Ehkä ammattini antaa minulle perspektiiviä siihen, että haluan antaa tilaa ja yritän välttää tunkeutumista toisen elämään. Tapaamme vapaaehtoisesti, ei velvollisuudesta.

Kannustan suhteiden vaalimiseen ja erimielisyyksien selvittämiseen silloin, kun ne ovat vielä pikkuruisia.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 17/23.